Löytyykö täältä kohtalontovereita seksiaddiktien puolisoista? Kaipaisin kokemuksia nimenomaan heiltä, joiden puoliso on tunnustanut ongelmansa ja hakenut siihen apua, ja jopa parantunut seksiaddiktiosta.

Oma tarinani on se että olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 4,5 vuotta, näistä reilu vuoden naimisissa ja yhteinen poikakin löytyy. Miehen seksiaddikti paljastui jo suhteen alkumetreillä tämän pettäessä minua useita kertoja exänsä kanssa. Annoin anteeksi, kunnes raskausaikana mies jäi kiinni seksiviestittelystä samaisen exänsä kanssa. Tällä kertaa olin jo aikaisessa jättää hänet kunnes kipeimpänä hetkenään mies uskalsi kertoa että epäili sairastavansa seksiaddiktiota. Seksi pyörii hänellä mielessä melkein kirjaimellisesti 24/7 ja se hallitsee hänen elämäänsä mennen tullen. Hän saattaa masturboida useita kertoja päivässä ja on myös pornon ja seksipuhelimien ym palveluiden suurkuluttaja. Exä oli valikoitunut koska sattui olemaan ns helppo pano, vaikka meilläkin oli todella aktiivinen seksielämä. Siinä mielessä löytänyt itselleen sopivan puolison 😀 Tuolloin seksiviestittelyn jälkeen kävimme yhdessä pariterapiassa miehen toiveesta ja saimme taas elämän raiteilleen mutta mies ei tuolloin vielä halunnut alkaa käsittelemään varsinaista ongelmaansa eli seksiaddiktiota vaan koki että pystyy hoitamaan ongelman itse. Annoin tuolloin anteeksi koska ymmärsin ettei kyse ole ihan mustavalkoisesta asiasta tai pelkästä kusipäisyydestä.

Nyt kävi taas käry. Pari viikkoa takaperin olimme yhtäaikaa viihteellä, itse risteilyllä tyttöjen kanssa ja mies harrastuksen puitteissa kaksi yötä Tallinnassa. Siellä mies oli käynyt eroottisessa hieronnassa, jäi kiinni kun satuin katsomaan tilitietoja (yhteinen tili meillä). Tästä lähti asiat vyörymään, suutuspäissäni katsoin miehen puhelutiedot ja seksilinjat on viime kuukausina laulaneet kovina ja puhelinlaskut hurjia. Keskusteltuamme mies myönsi myös pettäneensä yhden kerran vuosi sitten. Itse olin suoriltaan valmis avioeroon. Mies kuitenkin on myös itse totaalisen rikki kiinni jäätyään ja haluaa nyt saada apua, myöntää itselleen ettei pysty selviytymään tästä ongelmasta yksin ja että hän sairastaa vakavaa persoonallisuushäiriötä. Hän kävi jo työterveyshoitajalla, joka varasi hänelle ajan psykologille, joka on tulevana keskiviikkona. Mies kertoi että harteilta putosi valtava taakka nyt kun astui rajan yli ja kertoi ongelmasta ammattilaiselle.

Olen luvannut tukea miestä terapian kanssa ja ainakin toistaiseksi odottaa kuinka tässä käy. Luottamus on tietenkin täysin nollassa mutta mies ymmärtää sen eikä vaadi anteeksiantoa saatikka sitä että pystyisin vain unohtamaan kaiken. Aika parantaa. Kaikista inhottavinta tästä tekee etten edes haluaisi erota koska olemme muuten kaikin puolin täydellinen ja onnellinen pari, jotka ei edes riitele ikinä. Nytkään emme ole riidelleet tästä asiasta tämän parin viikon aikana vaan keskusteltu asiallisesti. Hän on kaikin puolin ihana ja rakastava mies niin minua kuin poikaa kohtaan. Mukana roikkuu vain yksi iso mutta, jota hän ei kykene hallitsemaan vaikka kokee suurta häpeää ja katumusta tekemisistään.

Joten, kaipaisin niitä kokemuksia ihan itse seksiaddikteilta että oletko parantunut? Onko tullut uusia repsahduksi? Entä puolisot? Miten olette kestäneet tämän kaiken? Oletteko itse käyneet terapiassa tai olleet mukana addiktiopuolison terapiassa? Kertokaa kaikki!