Ajatteli nnäin teiltä kysellä neuvoa tähän tilanteeseeni, joka tuntuu nyt olevan todella kamala. Ystäviltä olen saanut tukea enemmän kuin olisin uskonutkaan, mutta joskus tekee hyvää saada myös ulkopuolisen näkökantaa asioihin. Jotkut teistä saattavat tunnistaa minut tekstien takaa, mutta ei se mitään. Liiankin julkista tämä asioiden hoito on ollut.

Olen itse 30-vuotias, entinen tyttöystäväni oli täyttämässä lähiaikoina 24. Eli ikäeroa on jonkin verran, mutta tunsimme heti tavatessa valtavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sellaista, jota kumpikaan meistä ei ollut aiemmin kokenut.

Kuten nimimerkistäni näkee, olen jo aiemmin kokenut ihmissuhteissa kauheuksia, joten minun on ollut vaikeaa luottaa ihmisiin. Mutta tästä myöhemmin. Ei entisellä tyttöystävällänikään, kutsutaan häntä vaikka häntä vaikka Neiti X:ksi, ole ollut helppoa. Hänen perheolonsa eivät mitkään parhaat olleet ja ajautui jo nuorena päihteiden pariin. Nyt on oli ollut jo yli vuoden ilman heroiinia, korvikkeena tosin mm. Diapamia hän söi. Tähän lisänä hänen perinnölliset sairautensa veivät voimia ja hän joutuu näihinkin syömään valtavan määrän lääkkeitä. Ja tähän vielä sitten masennuslääkkeet päälle.

Emme ehtineet olla yhdessä kovinkaan kauaa, mutta voi sitä onnellisuuden ja rakkauden määrää välillämme. Hän kertoikin, että ei ole koskaan tuntenut oloaan niin rakastetuksi ja turvatuksi kuin kanssani. Olen auttanut häntä eroon myös Diapameista sun muista ja eräänä päivänä hän kehuikin, kuinka ihanaa ja onnellista on nähdä maailma ilman lääkeverhoa.

Olimme vastikään kuukauden lomareissulla Kroatiassa ja Espanjassa. Vaikka matkamme oli ihanaa ja olimme onnemme kukkuloilla, reissuun mahtui myös sekoilua, kiitos näiden lääkkeiden.

Jo matkan aluksi meitä oli lentokentällä vastassa ambulanssi, kun eksäni menetti tajuntansa lentokoneessa. Kauhia huoli rakkaasta, kunnes paljastuu että hän menetti tajunsa Diapamien takia. Ja kaiken tämän ruljanssin jälkeen hän vain suuntasi lentokenttäbaariin, vaikka yritin estellä.

Eräänä iltana Splitissä olimme ottaneet alkoholia ja hän otti majapaikassaan myös Diapameja alkon päälle. Sekoiluahan siitä seurasi, kun hakkasi minua kädessään olleella piikkirannekkeella päähän. Ja hän vain nauroi. Onneksi tilanne kuitenkin rauhoittui. Eräänä toisena yönä tilanne oli jälleen samanlainen, eli pameja alkoholia. Hän vaikutti kuitenkin rauhalliselta, kunnes hän yhtäkkiä katoaa selkäni takaa. Monta tuntia etsin häntä löytämättä. Aamulla saan viestiä, että hän olikin vain lähtenyt discoon eikä muistanut minun olemassaolo, kiitos noiden perkeleen pillereiden. Kuuleman mukaan hän oli nukkunut ulkona, kun ei muistanut missä majapaikkamme on. Takaisin hän tuli kuitenkin vasta illalla.

Matkan puolivälissä sijaintimme vaihtui Kroatiasta Espanjan Barcelonaan, jossa majoituimme aluksi siellä asuvan tuttavani ja hänen poikaystävänsä luo. Ostimme kaupasta kahdet oluet ja suuntasimme heidän luo. Lähes samantien tyttöystäväni alkaa simahtaa, mutta jossain välissä saamme hänet hereille. Eihän tuo normaalilta vaikuttanut, mutten halunnut tilanteesta sen kummempaa äläkkää nostaa, varsinkin kun olimme tuttavien luona. Jossain välissä hän suuntaa lääkerepulleen ja katselen, että hän ottaa vain lääkkeitä tauteihinsa, mutta toisin kävi. Hän simahtaa jälleen totaalisesti emmekä saa häntä kunnolla hereille. Koko yön valvon hänen vieressään ja pidän hänestä huolta. Tai siis me kaikki kolme pidämme huolta. Aamulla hän ei muista mitään edellisestä yöstä, mutta viimein hänkin muistaa, että Tenoxeja olikin taas reilummin vetänyt silloin illalla, kun luulin hänen muita lääkkeitään ottavan. Seuraavat kolme päivää meneekin katsoen, kun hän toipuu tästä vain nukkuen.

Meno onneksi rauhoittuu, kunnes toiseksi viimeisenä iltana Barcelonassa tapaan paikallisen ystäväni rannalla. Meno on leppoisaa ja rentoa, kuin pikkulapset rakennamme hiekkalinnoja rannalla. Yhdessä välissä tämä eksäni katoaa selän takaa ja luulin vain hänen menneen vessaan. Mutta häntä ei kuulu takaisin. Monta tuntia etsimme häntä, muttemme löydä häntä. Viimein suuntaan takaisin hotellille, jonne hänkin saapuu lähes samaan aikaan. Hän kertoo sammuneensa yhtäkkiä ja joutuneensa sairaalaan. Hitusen tämä ihmetytti, vain pari olutta olimme ottaneet. Mutten nostanut siitä sen kummempaa metakkaa. Silti minua nämä katoamiset aina surettivat, minua kun on aiemmassa suhteessa petetty.

Viimein Suomessa hän tunnustaa, että oli tuona iltana ottanut tuntemattomaksi jääneitä lääkkeitä tuntemattomalta henkilöltä. Hän kertoi, että oli vain halunnut kuolla koska olimme riidelleet rannalla. Oloni oli, että mitäs ihmettä, emme me riidelleet. Hän oli tämän riidan käynyt päässään.

Kaikki tämä oli pohjustusta viime lauantain tapahtumille. Vaikka matka väsytti, olimme onnemme kukkuloilla ja puhuimme yhteenmuutosta ja kaikesta. Vietimme lauantai-iltaa ystävien kanssa, kunnes jossain välissä suuntasimme tänne kotiimme. Taino, virallisestihan emme yhdessä asuneet, mutta kutsuimme jo tätä asuntoa kodiksi.

Jossain välissä hän ottaa Gapabentiniä ja pari Diapamia alkoholin päälle. No, rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että itsekkin yhden otin, koska olin jo hitusen kyllästynyt katselemaan aina hänen jatkuvaa riehumista. Meno oli jälleen ihanan rakastavaa, kunnes yhtäkkiä hänellä jälleen flippaa.

Hän potkii ja lyö minua kuin riivattu. Silmälasinikin lentävät lyönnin seurauksena pois päästä ja menevät käyttökelvottomaan kuntoon, onneksi optikon luona sain ne suhkot suoraan. Minun oli pakko häntä rauhoittaa painamalla hänet maahan, meno oli niin kauheaa riehumista. Siinä riehumisen lomassa WC:n lasinen tasokin oli jo hajonnut, samoin sen päällä olleet lasiset esineet.

Meno tuntui hieman jo rauhoittuvan, kunnes hän viskaa ison kahvikupin päin kirjahyllyn alaosaa. Kuppi meni vain 30-40cm päähän hyllyn edessä tilannetta ihmetelleestä kissastani, hajoten luonnollisesti palasiksi.

Jossain välissä tänne saapuvat poliisit, jotka ilmeisesti joku naapuri oli kutsunut paikalle kuultuaan riidan. Entinen tyttöystäväni poistetaan asunnosta ja hänet viedään kotiväkensä luo.

Jo samaisena yönä hän poistaa minut Facebook-kavereistaan ja estää täysin. Samalla hän kirjoittaa statuksen, jossa syyttää minua väkivallasta, mm. että olisin repinyt hänen hiuksiaan, hakannut ja yrittää hukuttaa. Ihmiset puolustavat minua runsaasti, koska en itse siihen pystynyt. He tietävät minut ja he tietävät myös tämän entisen tyttöystäväni arvaamattomuuden.

Mennyt viikko kului itseltäni alamaissa. En saa häneen yhteyttä, muuta kuin satunnaisesti hänen äidiltään tekstiviestejä. Nämäkin ovat hyvin sekavia, välillä päällekäyviä ja välillä taas sovittelevia.

Jossain viestissä mainitsen, että eksäni on aina tervetullut tänne puhumaan asioista, jäihän hänelle minun avain. No, viime perjantaina ovelta kuuluukin avainten rapinaa. Mutta paikalla ei ole ainoastaan eksäni, vaan käytännössä koko hänen perheensä. Isä, äiti, veli ja sisko, eli varsin alistetussa tilassa olen. He pakkaavat hänen tavaransa emmekä saa eksäni kanssa puhuttua, kun hänen äitinsä estää kaikki kontaktit.

Kaverini ovat painostaneet, että unohda koko asia. Että uhkailut rikosilmoituksesta ovat vain uhkailua, ei juttu pitäisi oikeudessa. No, viime yönä laitoinkin masennuksissani viestiä, että tuo teidän tulonne tänne ei tainnut mennä ihan lakipykälien mukaan.

Aamulla saan vastauksen, että ihan luvalla tultiin jne. Ja että oikeudessa tavataan. Sekä että eksälläni olisi jo uusi mies, vaikka aiempien viestien mukaan eksäni on ollut vain vuoteen omana, kun ei muuta voi kivuiltaan tehdä.

Eli kaiken tämän paatoksen päätteeksi kysyisin, mitä te tekisitte tässä tilanteessa. Voidaankoa minua syyttää oikeudessa. Kuinka saada itseni taas jaloilleen, kun tilanne tuntuu nyt niin kauhealta. Ja jos nostavat minua vastaan oikeusjutun, voinko minä tehdä myös vastavetona moisen, vaikka kauheaa se olisi. Sen verran tuntuu kunniaa loukatun, paikkoja hajoitetun jne. Tämän lisäksi on jäi ison summan velkaa minulle, jota rahaa en tule todennäköisesti koskaan saamaan takaisin.

Tästä kaikesta huolimatta minä edelleen välitän tuosta naisesta ja olisin ollut valmis yrittämään. Niin paljon minä häntä rakastin ja niin paljon me yhteistä tulevaisuutta suunnittelimme. Ja nyt kaikki on hetkessä poissa.