Sekavin tuntein uusioperheessä...?
Hei vaan,
Olen kamppaillut omien tunteideni ja käyttäytymiseni kanssa jo pari vuotta. Alan epäilemään, että onko minussa vikaa; onko tämä normaalia ja voiko tästä päästä eroon. Kyse on siis käsittämättömän vahvasta inhon (?) tunteesta mieheni 4v. poikaa kohtaan. Inho ei suoraan kerro, mitä tunnen, mutta se on jotakin sinne päin. En halua nähdä, leikkiä tai erityisemminkään jutella hänen kanssaan. Suutun tavallista helpommin hänen kanssaan; aivan siis käsittämättömän typeristä ja pienistä asioista. Välillä mielessäni haluan sulkea hänet jonnekin kaappiin. En tietenkään tee niin. En ole pystynyt hyväksymään tämän pojan (loppujen lopuksi niin viattoman näihin tapahtumiin nähden!) alkuperää… pahoinvoin pelkästä ajatuksesta, että mistä poika on tullut. Tulen periaatteessa ihan hyvin toimeen mieheni exän kanssa, kun näemme n. 4 kertaa vuodessa ehkä 5 minuuttia kerrallaan.
Poika on meillä noin joka toinen päivä. Mieheni exä ja hänen miehensä asuvat noin kilometrin päässä meistä ja vaihto on nopeaa. Tällä hetkellä he odottavat uutta lasta (miehen exä ja hänen miehensä) ja koko raskauden ajan olen kironnut suoraan sanoen sitä, miten me joudumme hoitamaan tätä 4v. poikaa luultavasti paljon useammin ja pitkiä aikoja.
Olen todella ahdistunut, vihainen, kiukkuinen, mustasukkainenkin jopa ja surullinen, että en osaa suhtautua poikaan järkevästi ja aikuismaisesti. Olen menettänyt täysin toivoni omien lapsieni hyvästä äidillisestä hoivasta ja omista kyvyistäni olla hyvä äiti. En voisi miestäni enempää rakastaa, mutta poika särkee tämän hyvän suhteen vielä… mitä voin tehdä?
Olenko itse vain kärttyinen, kylmä, kyyninen ja tunnoton ihminen, eikä mitään ole tehtävissä? Yritän välillä psyykata itseäni, kun tiedän pojan olevan taas tulossa, mutta se joka kerta epäonnistuu. Haluaisin vain, että poikaa ei olisi, mikä taas ennestään voimistuttaa tunteitani. Ja siinä ollaan oravanpyörässä…
Vaakku
moiccu--vaakku
monenmoista ohjetta ja näkökantaa olet saanut--tässä vielä yhden lainen.luulen ja oletan,ettet ole mikään lapsivihaaja,et vihaa tätä kyseistä lasta-vaan tunteitasi-siinä on vinha ero.
luultavasti olet mustasukkainen ,miehesi ja sinun vähästä,yhteisestä ajasta.luultavasti sinulla olisi samat vihan tunteet,jos miehesi ajan veisi hänen äitinsä,joku ystävä,harrastus mikä tahansa.--ajasta sinä olet katkera!
tietty on selvää,jonka itsekkin tiedät,että miehelläsi on menneisyys ,johon kuuluu lapsi.-tiesit sen varmasti ,kun aloititte seurustelun.
facta on myös,että lapsi tarvitsee isäänsä--ja isä lastansa.
kun en tiedä taustoja,-miksi lapsi on niin paljon teillä,-on hankalaa ruveta arvailemaan,mutta jos onkin niin kierosti,ettei tämä exän uusi mies myöskään hyväksy, täysin tätä lasta?jos äiti katsoo,että lapsi on rakastavammassa piirissä teillä?
lapsen kannalta on todella surullista,kun hän --varmasti jo nyt--tajuaa,ettei ole hyväksytty sinun taholta.kokemuksesta voin kertoa,että lapsi muistaa hämmästyttävän paljon kokemaansa,-pitkään.
tuon ikäisellä ei ole keinoja ymmärtää,mistä kylmäkiskoisuus johtuu,hän vaan kokee/tuntee.--ja pahat tunteet sattuu!!
minusta teidän täytyisi ihan oikeesti ottaa aikaa TEILLE.saman pöydän ääreen koko porukka,jossa sovitte lapsen tapaamiset.
myös sovitte miehenne kanssa,milloin olette aivan kahden.
jos miehesi pystyisi pitämään kiinni teidän sopimastanne yhteisestä ajasta,ei se olisi lapsensa hylkäämistä,vaan teidän suhteen hoitamista.
ole mielissäsi siitä,että miehesi ottaa vastuun lapsestaan.päin vastaisia tapauksia on hyvin paljon.
hyvä,että olette myös puhuneet asiasta.varmaankin miehelläsi on hiukka tukala paikka,kun tietää tunteesi--lapsi on hänelle rakas--niin sinäkin--vaan miten asian hoitaisi,että molemmilla olisi hyvä olla?
tekisit myös tosi ison palveluksen lapselle,jos joskus aidosti sanoisit hänelle pitäväsi hänestä.pyydä anteeksi jotain tiuskaisuasi.anna lapsen ymmärtää,ettet vihaa häntä--muut asiat saavat sinut käyttäytymään tyhmästi.--eli sekavan selityksen jälkeen tiivistys--kahden keskistä aikaa,--siitä pidettävä kiinni,mitä sovitte--ja lapselle tapaamis päivät.---miellyttävää kesän odotusta!!