Olen ollut tässä suhteessa lähes 30 vuotta. Mies on vaikean väkivaltaisen alkoholisti isän johtaman kodin kasvatti, hän ei onneksi näitä perinteitä siirtänyt omaan perhe-elämään.. Mutta jälkensä lapsuuden kokemukset ovat jättäneet. Hän on hyvin voimakas ja suorapuheinen, ja minä vastaavasti liiankin herkkä, sovitteleva ja inhoan yli kaiken konflikteja, Ja hän kyllä sanoillaan saa hiljaiseksi monen muunkin. Häntä ärsyttää minussa niin monet piirteet ja asiat. Minulla on todella vaikea keskustella vaikeista asioista tai ongelmista yleensäkin mutta eritoten hänen kanssaan, koska tulen jyrätyksi. Kontrolli antennit ovat pystyssä lähes aina, voinko sanoa jostakin asiasta tai sanonko jotakin joka aiheuttaa huutoa joskus raivoakin. Raha-asiat on hänellä se yleisin ase jolla iskeä. Olen hoitanut lapsia pääasiassa kotona, välillä freelancer työssäni he ovat voineet olla mukana. Hän on ns. Elättänyt minua 30 vuotta, mikä ei tunnu mieltä ylentävältä kuulla.. Olen sortunut pelaamaan netissä rahapelejä, siinä toivossa josko voittaisin ison summan niin saisin maksaa kulut hälle ja jos se toisi tasapainoa talouteen yms. Se on ollut typerä keino ja olen lopettanut 2 vuotta sitten jäätyäni kiinni siitä ja siitäkös nousi show josta kuulen ajoittain vieläkin. Tiedän että se oli väärin ja olen pyytänyt monta kertaa anteeksi, mutta hänellä on tapana nostaa esille parikymmentä vuotta vanhat asiat ja ongelmat. Tänä keväänä on ollu minulla ja lähipiirillä isoja suruja ja menetyksiä, eikä hän ole kyllä niitä helpottanut. Olisin odottanut saavani tukea ja lohtua. Olen tuntenut vuosia olevani yhdessä mutta niin yksin. Emme tee yhdessä juuri mitään, matkoista puhumattakaan, koska se vaatii rahaa yms. En kyllä enää haluakkaan mihinkään. Onneksi saan paljon positiivistä palautetta työni kautta, mutta kotona kuulenkin sitten vastapainoksi muuta. Aikansa kun kuulee kuinka paljon on niitä vikoja ja huonoja asioita, niin itsekin uskoo että on aika nolla. Hänessä on paljon hyviä puolia, mm. Rehellisyys. Ikinä ei suhteessamme ole ollut pettämistä tms. Välillä toivon että hän löytäisi jonkun jonka kanssa olisi onnellinen. Minä en ole onnellinen enää. Voi kun asiat menisivät parempaan suuntaan. Minulla ei ole voimavaroja lähteä ja niin moni asia muuttuisi.. Mutta ei tätäkään täysijärkisenä kukaan kestä. Kidutamme henkisesti toisiamme. Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia