salaystävätkö ?? vai rakkaat ??

salaystävätkö ?? vai rakkaat ??

Käyttäjä Oinasnainen aloittanut aikaan 31.08.2009 klo 13:55 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Oinasnainen kirjoittanut 31.08.2009 klo 13:55

Voi tätä ihmiseloa. Kuinka kukaan enään voi luottaa keneenkään.. mietin.
Salaisuudet tulevat julki ennemmin tai myöhemmin. Ystäväni vieraili meillä usein, välit puolisooni olivat jotenkin oudon lämpimät. Joskus epäilin ja nauroin ajatuksilleni.
Vaan kuinkas kävikään. Puolison puhelimesta piti ottaa valokuvia koneelle, okkei…
tekstiviestit singahtivat ruudulle silmieni eteen.
Mies käynnyt kyläilemässä ystävän luona..
salaa..kahdesti ja paljon on viestejä lähetelty ja puheluita vaihdettu.
Kovat ovat selitykset, ovat ystäviä ja mikä mukavinta ovat minun mustasukkaisuudesta muka keskustelleet jo 9 kk vaikka sain asian selville vasta 4 kk sitten. Viestien määrän tiedän 9 kk:n ajalta vain puolisoni osalta, hänellä kun on omistamani liittymä. Kuinka paljon ”ystävä” on niitä laittanut ? paljonko on soitellut?

Ihmettelin kauan minne lämpö ja mukava mieheni on kadonnut. Nyt tajuan, se mukavasti käyttäytyvä avulias puoliso auttaakin nyt toista naista. Olen puhunnut asiasta molempien kanssa, nainen todistelee ettei missään tapauksessa ole kiinostunut miehestäni, luuseri hänen mielestään..

Puolisoni ei voi ajatellakkaan että olisi kiinostunut ”ystävästäni”.
Jostain syystä puolessa vuodessa yli 60 naiselle lähetettyä viestiä, 15 puhelua ja salatapaamiset joiden oikeaa lukumäärää en edes tiedä puhuvat muuta.
Olen pohtinut tätä asiaa jo kuukausi kaupalla. Elän kokoajan luulossa, että hän on naisen luona jos tulee vaikka pari tuntia myöhemmin kotiin.
Voivatko olla muka ystäviä….en voi uskoa sitä. Sillä jos olisivat ystäviä olisi toiminta rehellistä ja avointa. Ei kokoajan salaa tapahtuvaa. Puhelut ja viestit ovat lähetetty sellaiseen aikaan, että olen ollut töissä ja muuten poissa kotoa (teatterissa, äidin luona). Uskooko kukaan tuohon valheen verkkoon ??

Käyttäjä Jasse kirjoittanut 09.11.2009 klo 10:50

Hei,

Luulisin, että juuri tuo itsenäisyytesi sieppaa ex-miestäsi. Kun hän taas kykenisi näyttämään valtansa sinuun, olisit jälleen se kynnysmatto. Nyt on kyse ilmeisimmin siitä, että hänen oma itsetuntonsa vaatii tätä - pyrkii manipuloimaan sinut takaisin ja sitten onnistuttuaan taas heittää nurkkaan. Sinä et oikeasti ole tärkeä, vaan se merkitsee, että lähdit ja näytät seliviytyvän. Mietin vain missä vaiheessa hän tajuaa, ettet lankea enää hänen lumoihinsa. Alkaako hän loukatun narsistin tavoin oikein urakalla häiriköidä ja tehdä elämästäsi tosi vaikeaa? Naiset sinänsä eivät ole exällesi tärkeitä, vaan se he hänen itsetuntoaan pönkittävät.

Voimia sinulle!

Käyttäjä salainen55 kirjoittanut 09.11.2009 klo 18:31

Nuo tyypit ovat aika sairaita. Tai miksi sitä voisi sanoa? Onko se rakkautta?
Minunkin exä valehteli, petti ja sekoili asiansa sekaisin ja sitten kun jätin, koska muita naisia oli ihan oikeasti eikä mitään minun luuloa, ruikuttaa takaisin, lähettelee kukkia ja lahjoja ja välillä puhuu asiallisesti ja järkevästi, mutta kun pysyin päätöksessäni alkoi manipulointi. Kauas viisas kun hän oli, niin oli ottanut tietoonsa kaikki minun henkilökohtaiset asiat, paperit, sairaskertomuksista lähtien, käyttää nyt niitä minua vastaan.
Monen kuukauden jälkeen tuli salkku kainalossa luokseni kun oli kopioinut minusta "faktoja". Olin ihan ymmällä. sanoin että mitä järkeä tässä enää on. Mikään ei muutu, vaika miten minua yritetään manipuloida, yhteen en mene, enkä halua hänen kanssaan jatkaa. Läheiseni ovat minusta huolissaan ja ovat vannottaneet minua ottamaan yhteyttä poliisiin. miksi? Koska heidän mielestään ei enää saa häiritä toista osapuolta jos hän on sanonut ettei saa soittaa kuin silloin kun on asiaa.
Kielsin ottamasta yhteyttä, mutta hellyin, kun hän sanoi että voidaan olla aikuisia ihmisiä ja olla kavereita kuitenkin. Ei se onnistunut. Ei hän kunnioita toisen ihmisen rauhaa, vaan soittelee sitten monat kertaa päivässä ja tulee milloin sattuu. On kyttäämässä auton luona kun tulen töistä yms. Hän haluaa olla minun ja monen muunkin kanssa, eikä kenenkään kanssa kunnolla. Ehkäpä teen hänelle palveluksen kun hyppään pois siitä piiristä.
Tätä on jatkunut nyt monta kuukautta. Nyt on tosin hiljaista kun viimeinkin kielsin ettei saa ottaa enää yhteyttä.
Jos et kiellä et saa apua, mutta jos kiellät häntä soittamasta tai käymästä hänen on uskottava. Älä vastaa puhelimeen, älä lue viestejä. Minä erehdyin lukemaan ja vastaamaan niin sitä jää taas koukkuun. Ole rohkea ja uskalla suojella itseäsi häirinnältä. Hän ei lopeta, ellet ole lujana, ja ikävä kyllä sinä itse tästä kärsit.

Käyttäjä Auringonpilkku kirjoittanut 09.11.2009 klo 21:56

hei!

Komppaan täysin Jassea!!!

voimia!!!

Käyttäjä Oinasnainen kirjoittanut 10.11.2009 klo 21:41

KIITOS..........
On kyllä ihan oikeasti mahtavaa olla tällä palstalla. Ymmärtäjiä ja tukijoita on paljon.
On aivan totta, jos vastaan jatkuvasti puheluhin ja viesteihin häirintä ei lopu. (Sitäpaitsi jos ongelma on aivan mahdoton voi kutsua poliisit.....ja tarpeeksi usein kun jahtaa...lähestymiskielto...no eihän tähän ole ainakaan vielä tarvinnut ryhtyä..huh.)

Siksi kylmä linja on alkanut, sitä on vaikea pitää mutta teen parhaani että pysyn päätöksessä. Asialinja. Lapsesta puhun en muusta ja siitäkin kohtuudella ei jatkuvaa tiedonantoa ja tarkkailuoikeutta. Tapaamisoikeus on miehelle suotu, mutta sekin on minun hallussani koska paperille sitä ei ole laitettu. Kaikki ohjat ovat siirtyneet minulle ja teen töitä tosissaan että näin tulee oleman. Onneksi sain paperiin allekirjoituksen häneltä sosiaalityöntekijän nähden.
OLEN YKSINHUOLTAJA !!!!!! LOTTOVOITTO.
Lapsen kautta ei ainakaan minua enään pysty hallitsemaan.
Kovasti tunteet vielä heittelevät........uuden itsenäisyyden onnesta suruun....miksi näin.
rikotun sydämen liimaaminen yhteen taitaa viedä aikansa.
Voimia kasaan kestää vahvana ja kannustan kaikkia samaan. Kuten jo jossain mainitsin elämä on elämisen arvoista. Se ei saa kaatua yhteen huonoon parisuhteeseen. TSEMMPPIÄ MEILLE KAIKILLE 🙂🌻

Käyttäjä Oinasnainen kirjoittanut 03.12.2009 klo 09:44

NO NIIN...
Pahin on kai nyt ohitettu, kohta kuukausi mennyt edellisestä kirjoituskerrastani.
Olen onnistunut pitämään itseni asialinjalla ja isä on alkanut tavata tytärtään säännöllisesti. MUTTA tekstiviestiä satelee, uskomattomia rakkauden tunnustuksia. Rakastaa minua niin kauan kuin elää, kaipaa ja ikävöi...JNE...

Kysyin jo viimeeksi kun tapasimme, että oletko ollut ihan järjissäsi kun sellaisia minulle viestittelet ? Kyllä hän sanoo olleensa järjissään ja ymmärtää ja tarkoittaa mitä on kirjoittanut. HUH HUH. En onneksi voi vastata millään tavalla noihin tunteisiin, vain olan kohautuksella ehkä.

Mutta pahin on ohi, kun minun tunteeni häntä kohtaan on kuollut. Hän istui luonani ja leikki kuumeisen lapsensa kanssa. Katsoin häntä tietoisesti tutkijen tunteitani.
Mitään suurta tunnetilaa en tunnistanut tai jos so what on tunnetila....
mies oli tyhjää mulle.
EI vihaa, katkeruutta, mustasukkaisuutta, kaipausta, surua, rakkautta...
EI Mitään tunnetta. Oikeastaan olen todella iloinen tämän huomatessani.
Varmaan joskus voi tulla vielä erilaisia tunnetiloja, mutta nyt olo on hyvä.
Ero otti kyllä koville, mutta tämä uusi elämä on alkanut parantaa minua....
HYVÄÄ JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE !

Käyttäjä Oinasnainen kirjoittanut 02.06.2010 klo 22:03

ELÄMÄ ON TAAS ELÄMÄÄ.
Edellisestä kirjoituskerrasta onkin puoli vuotta. Tunnen olevani jo lähdes toipunut. Eipä vaan ole eksä rauhaan jättänyt, rakastaa mua yhä omien sanojensa mukaan. No sallittakoon se hänelle, valitettavaa vain jäädä ilman vastakaikua. Tilalleni tullut nainen jo toista kertaa saanut kenkää....on off elämää...

Lapsen tapaamisessa pieniä ongelmia ollut, ei ole hakenut vaikka on pitänyt....
Vahtaa menojani miten vain parhaiten pystyykin ja on todella pahantuulinen kun ei tiedä missä olen tai mitä teen...
Mutta YES en välitä siitä, tukiverkosto auttoi minut pahimman kriisin yli ja vihdoin suunnittelen myös pitäväni välillä itsekkäästi hauskaakin...Muutama sinkkuviikonloppu tiedossa 😉
Siis ero oli helpotus ja elämän pelastus.
HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE !!!!!!!!! PÄRJÄILLÄÄN 😎

Käyttäjä Juulia00 kirjoittanut 03.06.2010 klo 16:07

Onneksi olkoon uudesta elämästäsi! Kuule, kyllä se vaan on niin että petturi ei koskaan muutu. Ajattele nyt, on eronnut sinusta, uusi (monesko..) kuvioissa niin lähettelee nyt sinulle viestejä salaa omalta uudelta ykköseltään..säälittävää. Olen onnellinen sinun puolestasi, että et ole sortunut noihin tyhjiin lupauksiin ja rakkauden lurituksiin..

Alunperinkin ajattelin tätä ketjua lukiessani, että viisainta olisi hankkiutua eroon sekä ystävästä että miehestä..sillä suurimman petoksenhan tässä kuitenkin aiheutti exäsi..et olisi koskaan voinut luottaa uudelleen, ja nythän näet että ei hän koskaan olisi ollut sinulle uskollinen. Kun petoksen kerran anteeksi saa, niin sen toistaminen on todella helppoa. Tuskinpa tuo ystävä edes oli se ensimmäinen..? mutta ensimmäinen, josta hän kiinni jäi..?

Petturi on aina jollain tapaa toteuttamassa narsistista mielihaluaan..ansaitset parempaa!

Käyttäjä Oinasnainen kirjoittanut 04.10.2010 klo 18:10

HEI KAIKILLE....
Tuli joku outo tarve kurkistaa tänne ja kirjoittaa kuulumisia. On mahtavaa todeta, että tein oikein..
Olen asunut tässä uudessa ihanassa kodissa nyt vuoden. Eksä ei ole viisastunut, tosin into minuun on hiukka laantunut...koska olen viileä enkä vastaa typeriin toiveisiin.
Kuukausi sitten ilmoitti että rakastaa minua...NO
Suullisesti nähdessämme kerroin kyllä viimeeksikin ettei tule näkemään mies koskaan päivää jolloin olisimme taas pari....
Outoa, onko hän hullu vai mikä?? toteaa vain vihaisena VAI NIIN !!!

Nyt muuttaa lähemmäksi minua, eikä minua hetkauta pätkääkään.
Minulla on hänen kannaltaan asiat valitettavan hyvin.
En vain voi kertoa, miten hyvin ne ovat....kaikille ainakaan...
Ne ovat kuitenkin hyvin...olen rakastunut viimeinkin aivan ihanaan mieheen,
mutta onneksi mun sydän omistaa kypärän tällä kertaa.....hiljaa hyvä tulee...kun en rakentele pilvilinnoja 🙂

Eksä vahtinut minua tilaisuuden tullen...mutta en saa lähestymiskieltoa riittämättömien todisteiden puuttuessa...
eikä häiritse riittävästi...
pelkkä täällä käyminen, soittelu ja viestittely ei ole riittävä syy lähestymiskieltoon...teot eivät ole uhkaavia..yms...
mutta ihan sama...sillä nyt
uusi rakkaus antaa iloa ja voimaa...positiivista energiaa jaksamiseen...
ja onhan minulla ihanat lapset joiden vuoksi jaksoin vaikeiden aikojen yli.
Olin heikko, mutta minusta tuli vahva ja voimakas uusi nainen.
TERVEISIÄ KAIKILLE KOHTALOTOVEREILLE....JA HYVÄÄ SYKSYN JATKOA
🌻🙂🌻

Käyttäjä Superwoman kirjoittanut 05.10.2010 klo 00:51

Heippa!

Luin koko viestiketjun nyt vasta alusta loppuun ja ensin olin täyden vihan ja raivon mietteissä, kun luin miten sinun mies sinua kohtelee. Liikaa nähnyt samaa läheltä aikoinaan ☹️ mutta sitten levähtikin hymy kasvoilleni, kun pääsin kohtaan, missä ilmoitit aloittaneesi uuden elämän ja vielä suurempi hymy, kun huomaan teksistäsi kuinka uusi elämä, mahtavat ja rakkaat lapset ja ehkäpä uusi ihastuskin ovat selvästi saaneet sen auringon paistamaan 🙂 loistavaa!
Onneksi tajusit, että vaikka se lähtö ei ole koskaan, ei koskaan helppo, niin tietyissä tilanteissa se on ainoa, oikea ja helpottava ratkaisu pidemmän päälle 🙂
Lisää aurinkoa elämääsi ja hyvää syksyn jatkoa 🌻🙂🌻