salaystävätkö ?? vai rakkaat ??

salaystävätkö ?? vai rakkaat ??

Käyttäjä Oinasnainen aloittanut aikaan 31.08.2009 klo 13:55 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Oinasnainen kirjoittanut 31.08.2009 klo 13:55

Voi tätä ihmiseloa. Kuinka kukaan enään voi luottaa keneenkään.. mietin.
Salaisuudet tulevat julki ennemmin tai myöhemmin. Ystäväni vieraili meillä usein, välit puolisooni olivat jotenkin oudon lämpimät. Joskus epäilin ja nauroin ajatuksilleni.
Vaan kuinkas kävikään. Puolison puhelimesta piti ottaa valokuvia koneelle, okkei…
tekstiviestit singahtivat ruudulle silmieni eteen.
Mies käynnyt kyläilemässä ystävän luona..
salaa..kahdesti ja paljon on viestejä lähetelty ja puheluita vaihdettu.
Kovat ovat selitykset, ovat ystäviä ja mikä mukavinta ovat minun mustasukkaisuudesta muka keskustelleet jo 9 kk vaikka sain asian selville vasta 4 kk sitten. Viestien määrän tiedän 9 kk:n ajalta vain puolisoni osalta, hänellä kun on omistamani liittymä. Kuinka paljon ”ystävä” on niitä laittanut ? paljonko on soitellut?

Ihmettelin kauan minne lämpö ja mukava mieheni on kadonnut. Nyt tajuan, se mukavasti käyttäytyvä avulias puoliso auttaakin nyt toista naista. Olen puhunnut asiasta molempien kanssa, nainen todistelee ettei missään tapauksessa ole kiinostunut miehestäni, luuseri hänen mielestään..

Puolisoni ei voi ajatellakkaan että olisi kiinostunut ”ystävästäni”.
Jostain syystä puolessa vuodessa yli 60 naiselle lähetettyä viestiä, 15 puhelua ja salatapaamiset joiden oikeaa lukumäärää en edes tiedä puhuvat muuta.
Olen pohtinut tätä asiaa jo kuukausi kaupalla. Elän kokoajan luulossa, että hän on naisen luona jos tulee vaikka pari tuntia myöhemmin kotiin.
Voivatko olla muka ystäviä….en voi uskoa sitä. Sillä jos olisivat ystäviä olisi toiminta rehellistä ja avointa. Ei kokoajan salaa tapahtuvaa. Puhelut ja viestit ovat lähetetty sellaiseen aikaan, että olen ollut töissä ja muuten poissa kotoa (teatterissa, äidin luona). Uskooko kukaan tuohon valheen verkkoon ??

Käyttäjä Jasse kirjoittanut 01.09.2009 klo 09:10

Hei,

Ikävä lukea tarinaasi, mutta kyllä siinä kovaa mennään... jos ei vielä ole kunnon suhde päällä, niin sitten kohta. Sinusta saadaan sitten vielä sopivasti osasyyllinen, koska "olet noin mustasukkainen". Anna parin uskotella mitä haluavat, mutta älä sinä ole sinisilmäinen ja mieti nyt menettämisen uhalla (saattaa olla lähellä muutenkin) mitä olet valmis elämässäsi hyväksymään. Mitä tämä ystävyys vaikuttaa parisuhteeseenne ja mitä miehesi asettaa etusijalle. Totta kai tuo "ystävä" on nyt tosi mielenkiintoinen ja ilmassa roikkuu mahdollisuuksia sekä mahdollisia lupauksia.

Ketään ei tietenkään voi sitoa ja uhkailutkaan eivät ole hyvä keino - omien rajojen ja hyväksynnän asettaminen yhdessä keskustellen toki. Jos sitten sen vuoksi lähtee, olisi tuo lähtenyt kuitenkin.

Anteeksi tämä tyly tykitys, mutta omalla ystävälläni ja miehelläni alkoi olla tosi mukavaa keskenään ja sitten oltiinkin ihmissuhdesopassa. Tapahtumasta on nyt reilu vuosi ja me jatkamme, mutta ystävä jäi. Tilanteessa mieheni joutui miettimään mitä haluaa ja itse vaadin tämän ihastussuhteen katkaisua mietintäajaksi. Koville se otti, mutta selvisimme.🙂🌻

Käyttäjä Oinasnainen kirjoittanut 01.09.2009 klo 11:17

hei jasse🙂
totisesti totta puhut tästä minun osasyyllisyydestäni. "ystävä" ymmärtää ja olisi itsekin tässä tilanteessa mustasukkainen. Mies taas vaahtoaa, että mikä mua vaivaa. Enkö yhtään luota häneen. NO miksi luottaisin, kun kaikki puhelut ja viestit ovat olleet niin extra salaisia! No, minä en ole mustasukkainen. Tämä on vaan nyt niin, että en suostu lainaamaan puolisoani.

Meillä on lapsia jotka tarvitsevat normaalin miehen mallin. Ei sellaista joka salaa kyläilee ja tapailee toista naista. Selitykset mitä parhaita, kun on salaisuus paljastunut. Lapset ovat jo todenneet, että iskä toimii väärin mua kohtaan. Jos tämä minun puolisoni on niin ihana, niin ottakoon koko miehen eikä vain pieniä palasia silloin tällöin ja toinen vaihtoehto ei ollenkaan. En hyväksy vapaata suhdetta perheelliselle miehelleni. Puoliso vannoo rakkautta minuun ja perheeseemme. Haluaa olla vain meidän kanssa. Ihmettelee miksi en sitä ymmärrä ?! Hän vain auttelee ystävääni, kun tämä on välillä avun tarpeessa. Vaan aika kumma juttu, ei kyllä muita ystäviäni koskaan ole autellut...tätä yhtä vain ja usein.

Valinta on tehtävä ja pian, sillä molempia hän ei pysty enään pitämään. Ja vieläpä ystävyydestä ? onko se ystävyyttä jos puhuu puolisoni kanssa minun negatiivisista puolistani selkäni takana ? Puoliso möläytti suutuksissa, että keskustelevat paljon minusta....Minun mielestäni hän ei ole ystäväni, vaan teeskentelee sitä saadakseen olla enemmin kontaktissa puolisooni.
Aito oikea ystävä on lojaali kaikin puolin. Luulempa, että tämä ystävä tästä veneestä putoaa pian. Mitä vielä tuleman pitää? Pitääkö vielä isäkin perheestä pudottaa ? tämän asian vain aika näyttää. Rakkauteen ei kuulu uskottomuus, valehtelu ja salailu.

Käyttäjä salainen55 kirjoittanut 01.09.2009 klo 12:38

Olisiko viisainta olla ihan hiljakseen ja antaa asioiden mennä omaa latuaan. Sillä mitä enemmän nyt pöllyytät tilannetta ja puhut ympärillä oleville ihmisille niin teet oikeasti vain hallaa itsellesi Ja lapsille.
Olisit ihan hiljaa ja käy puhumassa vaikka kriisikeskuksessa. Koska jos kovin julkiseksi teet asian niin silloin ei enää taida olla mahdollista että miehesi pystyy tulemaan takaisin sinun luoksesi, nöyryytät liika, jos vaikka hän ei ole edes pettänyt niin nyt ainakin saa syyn siihen.
Älä sekoita lapsia sotkuun, on tosi julmaa lasten olla siinä välissä!
Sori, että en ole sinun puolella, jotenkin voisit rauhoittua. Sehän näissä tapauksissa onkin erikoista että syytön joutuu "hullun" kirjoihin kun riehuu.
Lähde lenkille tai jonnekin silloin eniten kuohuttaa ja ajatukset ei anna rauhaa!

Käyttäjä Oinasnainen kirjoittanut 01.09.2009 klo 16:41

hei salainen55.
Olen aivan rauhallinen kotona enkä riehu. Puolison kanssa asiasta on puhuttu ilman lasten korvia. Ovat vaan jo senverran aikuistumaan päin, etteivät ole sokeita.
Kyselevät missä isä on kun nukkuma-aika jo on....ja soittelevat hänen peräänsä.

Missään tapauksessa lapsia ei sotketa aikuisten välien selvittelyihin.
Annetaan nyt vain ajan kulua ja seurataan mitä tuleman pitää. Onko sitten kohtalona olla valittu/hylätty vai hylkääjä....
Riita ja räpätys ei johda mihinkään asioiden parantamiseen. Päinvastoin. Aurinko onneksi paistaa joskus risukasoihinkin 😉

Käyttäjä Erehtynyt rakastumaan kirjoittanut 02.09.2009 klo 08:40

Hei Oinasnainen

Sinua saattaa hämmentää, että minä vastaan sinulle tähän ketjuun, mutta se voi olla myös uusi näkökulma.

Minä olin se, joka rakastui avioliiton ulkopuolelle. Liha on heikko ja sain siitä myös kärsiä. Toinen osapuoli ei ollutkaan rakastunut minuun, vaan vartalooni. Miehellä on usein mielessä enemmän nautinto kuin henkinen yhteys.

Mutta se ei ollut se asia, josta halusin sinulle puhua. Halusin kertoa sinulle, että tämä kriisi on sinulle ja miehellesi mahdollisuus niin kuin se oli minulle ja omalle miehelleni. Jos pääsette sen yli, elämä voi vielä olla hyvää. Luottamus on tietysti vaikea ansaita takaisin. Ja tunteille ei hetkeen voi mitään, ne vain täytyy hyväksyä: jos miehesi on rakastunut (salli minun epäillä), hänen tunteensa ovat olemassa. Jos olet mustasukkainen tai raivoissasi, ne tunteet ovat olemassa ja oikeutettuja.

Ystäväsi tulee vielä pettymään sillä miehet eivät jätä perhettään. Jopa minä sain anteeksiannon ja pitää perheeni ja mieheni kaikesta huolimatta. Siitä olen kiitollinen ja kadun syvästi sitä, että annoin itseni rakastua.

Nainen luulee, että mies on oikeasti kiinnostunut hänestä ihmisenä tai ehkä on itse kiinnostunut. Mies luulee tietysti vain keskustelevansa ja tulee yllätetyksi kun tarjolla on muutakin kuin keskusteluapua. Siinä kohdassa tilaisuus tekee varkaan, vaikka miehesi ei alunperin sitä ollut ajatellutkaan, vaan keskustella ongelmistaan jonkun kanssa.

Oli hulluutta rakastua, mutta luulen että tämä kriisi kuului tähän elämänvaiheeseen (50v.). Olen hyväksynyt sen, että tein virheen, pyytänyt anteeksiantoa mieheltäni ja Jumalalta. Ainoa jolta on vaikea saada anteeksi on oma itse. Loppupelissä totesin, kuinka paljon parempi mies oma mieheni on ihmisenä. Inhimillinen.

Katkaise välisi ystävääsi ja pyydä miestäsi tekemään samoin. Siinä punnitaan se, miten paljon hän välittää kenestäkin. Joskus on tehtävä valinta.

Ja anteeksi että kirjoitin.

Käyttäjä Oinasnainen kirjoittanut 02.09.2009 klo 10:02

hei erehtynyt rakastumaan.
Älä suotta pyydä anteeksi kirjoittelua. On hyvä saada asiaan eri näkökulmia. Olen ollut sinisilmäinen ja sokea, mutta totta puhut. Ihminen on heikko ja tunteille ei voi mitään. Valitettavasti ne yleensä vievät järjen äänen.
Rakkaus sokaisee ihmisen, niin myös muut tunteet. Tunteitani on loukattu pahasti ja sekin on saanut minut sokeaksi. Vuosikaudet on luottanut toiseen, salaisuuden selvittyä maailma romahtaa, mutta uskon että aika asian parantaa.
On todella hienoa kuulla, että olet saanut puolisoltasi anteekiannon. Toivottavasti kykenet itse antamaan joskus itsellesi anteeksi. 🙂👍

Käyttäjä Oinasnainen kirjoittanut 22.09.2009 klo 12:57

UUSI ELÄMÄ !
Ja niin se elämä vaan jatkuu. Salarakas/ystävä ei anna vastakaikua. Tilalle löytynyt miehelle nyt uusi ihastus. Ilkeänä avovaimona sairastuin, enkä kyennyt iltavuoroon töihin. Mitä tekee mies kun suunnitelmat menivät pieleen uuden naisystävän kanssa.
No moittii, mistä ihmeestä kuumeen ja flunssan sait. Töihin et kykene...jne...ilkeilyä koko illan potilaalle joka tulikin lääkäristä kotiin potemaan. Toinen tapaus : olin ystävälläni juhlissa, luuli minun jäävän sinne yöksi. Tuloksena vihainen mies; miksi tulit kotiin jo, olisit nyt pysynyt siellä kun kerran menitkin. Pilasin taas suunnitelmat.
Okkei viestejä 9:ssä päivässä 24 ja puheluita 4. Tapaamisia...
Kun kyselin asiasta oli kyseessä ensin autoasiat....no sitten oli kaveri, lopulta nainen ja varattu. Noh. lopulta totean ei enää kiinosta, ehkä minun on korkea aika hankkia uusi elämä. Minulle ja lapsille.

Niin miehen olisi korkea aika hankkia prepaid, eikä minun liittymää käyttää.
Kun ei kykene touhujaan salailemaan ja valehtelemalla peittää toisia valeita, puhuu itseään pussiin jatkuvasti.
Miksi enää kuunnella. Onko lapset ja koti syy kestää kaikkea ?
Kirja Revitty sydän, voiko uskottomuudesta toipua. Se antaa hyviä näkökulmia näihin parisuhteen seikkailuiden ymmärtämiseen. Suosittelen. Enään ei ole aika jatkaa tätä vaan on laskettava irti. Annettava puolisolleni täysi vapaus toimintaansa.

Käyttäjä Jasse kirjoittanut 22.09.2009 klo 22:16

Hei,

Tosi ikävää tuo miten joudut pala palalta toisen touhuja kaivelemaan päivänvaloon -ei edes rehdisti kerro - vai liekö sitten haluaa kaiken. Turvan kanssasi ja ihanan jännityksen uuden naisen kanssa. Sinulla mahdollisuus viheltää peli poikki. Miten tosiaan olet valmis loppuelämäsi viettämään - tätäkö se sitten olisi??? Miten oma elämäsi ja oma naiseutesi? Kovasti voimia sinulle, ole ylpeä itsestäsi ja rohkeutta!🙂🌻

Käyttäjä Oinasnainen kirjoittanut 23.09.2009 klo 17:13

Hei jasse.
On tosiaan aika viheltää peli poikki. Tämä epärehellisyys on syönyt minut ihmisenä ja naisena, tätä on jatkunut jo usean vuoden. Turhia lupauksia ja valehtelua, liian kauan. On luvattu yhteisiä ihania viikonloppuja, lomamatkoja ja kahdestaan oloa.
Yhtään ei ole sellaisia näkynyt muutamaan vuoteen. Voi kuinka hän todistelee humalassa rakkauttaan, itkee kun en ymmärrä miten tärkeä hänelle olen.

Kyllä olenkin tilipäivinä. Minä olen ollut se joka on pitänyt toimeentulosta huolen, sekä kodista ja lapsista. Maksanut suurimmat laskupinot. Mies on ollut vuosia suurimman osan ajasta työtön. Mikään työ ei hänelle kelpaa, aina niissä on jotain vikaa.
Alkoholia kuluu oluen muodossa 48-72 plo/tölk. viikossa...Ei jaksa ei.

Työni, lapseni, sukulaiseni ja ystäväni tarvitsevat sen entisen minän.
Elämänmyönteisen, iloisen ja energisen naisen. Ei sitä joka murehtii kuinka selviän, mitä mies taas tekee ?? Yhden petoksen annoin anteeksi, mitä sain....lisää tietoa ja tuskaa. Puhelin on onneksi viimeistä laskutuskautta nimelläni.
Olet kerrassaan oikeassa, minä olen turva ja tulot ja muut naiset virkistävää seikkailua.
Voi luoja miten rakkaus on aikoinaan minut sokaissut.
Silmäni ovat nyt avautuneet, lapset tarvitsevat onnellisen äidin ja kodin.
Eivät epävarmaa kotia jossa on kireä ilmapiiri, äreä epärehellinen alkoholisti, eikä normaalia esimerkkiä miehen ja naisen välisestä parisuhteesta.
ON AIKA ALOITTAA UUSI ONNELLINEN ELÄMÄ 🙂🌻

Käyttäjä Oinasnainen kirjoittanut 10.10.2009 klo 19:17

UUSI ELÄMÄ
Nyt se on alkanut, uusi elämä. Olen muuttanut pois ja olen alkanut nukkua. Ei olisi voinut uskoa että ero voi olla äärimmäinen helpotus. Ja mikä hurjinta, kun olin muuttanut pois. Seuraavana päivänä tilalleni muutti uusi nainen taloon. Ei ollut sentään ystävääni saannut vaan tämän uuden itseään 16 vuotta nuoremman.

Olen tehnyt oikean päätöksen. Mies lähettelee kaikki illat ja yöt viestejä.
Rakastan sinua, rakas minuun koskee. Miksi toimi sitten niin, ei noin toimita jos toista rakastetaan.....sanon minä.
Nyt on myöhäistä. Petos ja valehtelu on johtanut tähän ja kaikki on myöhäistä.
Pyysin vain rehellisyyttä, avoimmuutta, rakkautta ja yhteistä aikaa. Se on jäänyt liian vähälle. Tässä tulos.
Mies salli minulle yksinhuoltajuuden, en anna enään periksi vaan toimin vain lasteni parhaaksi. Sallin itseni parantuvan, olen vahva ja voimakas. Kestän tulevan voimalla rakkaudesta lapsiini. 🙂

Käyttäjä Jasse kirjoittanut 12.10.2009 klo 12:40

Hei,

🌻🙂🌻🌻🙂🌻 Kukkia uuden elämän onneksi!🌻🙂🌻🌻🙂🌻

Käyttäjä Oinasnainen kirjoittanut 17.10.2009 klo 22:22

SE ON ALKANUT....UUSI ELÄMÄ.
Yllättävän hyvin on mennyt lasten kanssa. Nuorimmainen sanoo, että meidän on nyt hyvä olla kun isi ei raivostu ja huuda minulle. Hoidossa kerrottiin, että säikkyy jos joku korottaa ääntään. Samoin kertoivat että tyttö on iloisempi kuin ennen. Tämä on todella lohduttavaa kuultavaa. Olen tehnyt oikean ratkaisun. Lapsi on rauhoittunut, kun ei tarvitse pelätä pahantuulista isää ja tämän mielialan rajuja vaihteluita.
Isompi lapseni, jo viisitoistavuotias on todella iloinen muutostani ja viettää nyt aikaa paljon luonani.
Ex:n mieliala vaihtelee...yhteydenottoja keskimäärin kuusi päivässä. Suurin osa humalassa iltamyöhään ja yöllä. Välillä tolkutonta ilkeilyä, välillä itkua ja kaipausta. Suukkoja ja muistelee kaipauksella minua, toivoo että olisimme joskus vielä perhe.
Olen ymmälläni. Alkaako hän ymmärtää mitä on menettänyt. Nyt vasta kävi tapaamassa lastaan, ei kolmeen viikonloppuun ollut mitään kiinostusta asiaan.

Hänellä on yhä omituinen vaikutus minuun. Olen aivan hermostunut kun tiedän hänen tulevan. Paha olo valtaa minut kokonaan, hän saastutti minut epärehellisyydellään.
Miksi jahtaa minua, kun kotona on tilallani jo uusi nainen?
EI taida rakkaus kukoistaa, kyseessä on lohduttaja ja kostohimossa hänet heti luokseen otti. Sairasta, en ole mustasukkainen. Säälin naista, kokee ikävän kohtalon. Rahan imeminen on jo alkanut. Mies ei muista käydä automaatilla nostamassa rahaa ja nainen antaa.....vanha linja jatkuu..Säälin miestä. Itkee perääni vaikka uusi rakkaus pitäisi kukoistaa....outoa......
Olen niin onnellinen valinnastani, vain minä ja lapset. Exän tytär käy säännöllisesti tapaamassa sisarpuoltaan, hyvä niin.
Päivä päivältä tuntuu paremmalta, mä selviän koska olen vahva. En anna hänen enää saastuttaa minua enempään. ON AIKA JATKAA ELÄMÄÄ TERVEELTÄ POHJALTA. 🙂🌻

Käyttäjä charisse kirjoittanut 28.10.2009 klo 07:32

Hei, Oinasnainen

Paljon onnea uuteen elämääsi!🙂🌻

Sinulla on ollut pitkän aikaa tosi raskasta. Kuulostaa siltä, että exälläsi on paha alkoholiongelma muiden ongelmiensa lisäksi. Ehkäpä hän joskus hakee siihen apua.
Toivottavasti Sinä jaksat eteenpäin ja pysyt yhtä vahvana.

t
Charisse

Käyttäjä Oinasnainen kirjoittanut 28.10.2009 klo 21:57

Hei charisse...
Kiitos kannustuksestasi. Kyllä aijon pysyä vahvana..Ammennan voimani rakkaudesta lapsiini.
Olen sen heille velkaa, onnellisen äidin.
He ovat alkaneet jo elpyä pikku hiljaa. Ovat rauhoittuneet, kun kukaan ei huuda, moiti ja määräile.
Annan heille kaiken tukeni, turvan ja äidin rakkauteni. Yritän itse jaksaa exän vihan ja rakkauden sekaiset viestit. Olen aikuinen enkä heittäydy hulluun viestittelyyn mukaan. Asialinja pysyköön, keskustelen vain lasten hoitoon liittyvistä asioista. Menen vielä terapiaan, jossa saan hyvin purettua itseäni ja pahaa oloa pois. Se on tässä erossa auttanut todella paljon. Päivä kerrallaan...on hienoa että voin jo paremmin, sekä lapset ja suunta on nyt ylös päin...

Käyttäjä Oinasnainen kirjoittanut 06.11.2009 klo 10:12

Aurinko on alkanut paistaa ja silmät ovat menneisyyteen avarakatseisemmat.
Olen huomannut, kuinka minua on manipuloitu taitavasti vuosia.
Olen ollut sokea ja naivi, en ole halunnut nähdä liitossani niitä negatiivisia
asioita joita oli.
En halunnut uskoa, että joku pystyy minua hyväksi käyttämään.

NYT vihdoin sen tajuan. Ex yrittää epätoivoisesti pitää minua kontrollissaan. Haluaa yhä hallita minua ja elämääni. Pitää ns. naruissaan.
Soittelee ja viestittelee päivittäin. En kerro suunnitelmistani, enkä siitä missä olemme. Hän on kuitenkin ovela, puhuu lapsen kanssa puhelimessa ja tämä kyllä kertoo missä milloinkin olemme. Kieroa sanon minä. Isänpäiväksi ei ota lasta luokseen, eikä halua että lahja lähetetään postissa vaan haluaa sen itse hakea luotamme. Näin sai taas hyvän tekosyyn tarkkailla meitä.
Minusta tämä on sangen outoa, koska asuu jo uuden naisensa kanssa. Tietääkö uusi nainen kuinka paljon tämä eksäni mua takaisin anoo?
Käyttää taas jo tätäkin hyväkseen ja tavallaan pettää myös. Uskomaton tapaus!
Viisi päivää sitten anoi mua takaisin, miettii varmaan keinoa kuinka se onnistuisi
että pääni kääntyisi.
Kolme päivää sitten oli tuonut lahjan ovelleni 😮
Eipä yhdessäolon aikana tällaista tapahtunut.
Ikävä tosiasia hänen pitäisi ymmärtää. Ei saa minua takaisin enää elämäänsä ja kaikein vähiten lahjomalla. Etoo tuollainen toiminta 😠
Voi itku kaikkein entiten mietin, kuinka pääsen hänestä vielä enemmin eroon??
En vastaa turhiin viesteihin, mutta pitääkö jo puhelinnumero muuttaa. Lapsen takia on pakko yrittää tulla toimeen ja sopia asioita, mutta alkaa olla vaikeaa.
Voi itku kuinka kaipaan rauhaa ja omaa elämää. EHkä hän joskus ymmärtää ettei mua kiinosta kun ei saa vastakaikua. Ihmettelen vain suuresti hänen toimintaansa ?
Miksi kiusaa mua ? Miksi ei jätä rauhaan ja pysy vain asialinjalla ?
Luulin, että hän jatkaa nyt elämäänsä kun uuden naisen heti tilalleni kotiinsa sai mutta ei...Tähän on tultava loppu sillä en jaksa tuota älytöntä toimintaa..
Onneksi olen vielä vähän aikaa lomalla...nautimme lasten kanssa ystäviemme seurasta. Yritän relata, sillä hän saa minut yhä hermoilemaan😑❓
Lapset ovat syy pysyä väleissä, mutta minut saa luvan jättää rauhaan.
HALUAN OMAN ELÄMÄN, enkä suostu hänen ohjailtavakseen enää koskaan.
Aurinkoisia talvipäiviä odotellen jatkamme elämäämme, nautimme päivä kerrallaan.