Mulla on sellainen ongelma, että kun olen parisuhteessa, niin aloitan salapoliisin työn. Tarkistan selaimen sivuhistoriat, tutkin kännykän (jos mahdollista ja tiedän, että se on rikos) ja pyrin hankkimaan mahdollisimman paljon tietoa kumppanistani. Haluan tällä varmistaa, että minua ei petetä ja että tiedän missä mennään. Ymmärrän, että tämä on vähän kuin itseään toteuttava ennustus, sillä harvalla meistä on ihan puhtoiset taustat tai kukapa meistä ei viestittelisi joskus toisen sukupuolen edustajalle. Jos löydän omasta mielestäni jotain epäilyttävää, niin aloitan vetäytymisen. En välttämättä koskaan kerro mistä tietoni olen saanut tai edes paljasta mitä tiedän. Kiusaan siis tällä vain eniten itseäni. Kertokaa miten tästä pääsee eroon? Miksi kiusaan itseäni? Joskus epäilyni ovat osuneet oikeaan, mutta on niissä ollut hutejakin. Äsyttää oma mieli ja käytös.