Saako lapsi olla ainut syy jatkaa parisuhdetta?
Heippa! tarvitsen apua/mielipiteitä tilanteeseeni… Kiitos jo etukäteen!
Minä ja mieheni ollaan oltu kolmisen vuotta yhdessä ja meillä on yksivuotias lapsi. Koko parisuhteemme ajan olen joutunut kokemaan asioita, joita en pysty vieläkään ymmärtämään. Tässä muutama kokemus, jotka ovat päällimmäisenä mielessäni.
Raskauden alussa olin työharjoittelussa, enkä ehtinyt ruokatauolla puhua mieheni kanssa puhelimessa, koska oli kiireinen päivä (hänen mielestään ruokatauolla tarvitsee soittaa ihan muuten vain ja osoittaa että välittää). Illalla kotiin päästyäni eteisen lipaston päälle oli nätisti aseteltu kaikki aikuisviihde ”tarvikkeet”, en tiedä miksi… kun menen vessaan huomaan hammasmukissani keltaista nestettä, joka tuoksuu ihan virtsalle. Syy näihin on se, että hän oli suuttunut minulle, kun olin kohdellut häntä kaltoin, kun en ollut ehtinyt puhua hänen kanssaan.. (Mieheni sanoi myöhemmin että mukissa oli ollut olutta ja suolaa, tiedä sitten… tarkoituksena kuitenkin saada virtsan vaikutelma…)
Kiukkuisena riidan keskellä mies uhkailee väkivallalla, koskaan ei ole kuitenkaan lyönyt, töninyt/kaatanut vain. Hän on rikottanut välioven ja ja lyönyt jääkaapin oven lommolle…
Mieheni on alkoholin suurkuluttaja, ei päivää ilman olutta… Hän on harvoin humalassa, mutta haisee aina oluelle, jopa silloin kun hakee lapsemme hoidosta. (Hoitotäti, joka on sukulaiseni, alkoi minulta kyselemään juoko mieheni kun hän on lapsemme kanssa… tälläiset tilanteet pistää minut valehtelemaan asiasta, jota minä itse inhoan yli kaiken)
Nyt mieheni on lopettanut alkoholin käytön kun sanoin, että lähden parisuhteesta muuten.. mutta epäilen tätäkin asiaa, koska nykyään hän pesee hampaat heti kun tulee töistä kotiin ja syö mynthoneita, mitä ei aiemmin tehnyt.. Lisäksi hän on todistetusti valehdellut minulle akloholin juomisesta…
Tupakkaa poltimme molemmat aiemmin. Minä lopetin kun tulin raskaaksi, ja mieheni valitusten jälkeen, noin puoli vuotta sitten… Siltin välillä löydän tupakka-askeja hänen repustaan, hänellä on aina sytkäri taskussaan, ja muutaman kerran olen haistanut, että hän haisee tupakalle. Näinä kertoina hän vetoaa ystäviin, jotka vieressä on polttanut tai sitten myöntänyt sanoen, että piti rauhoittua riitamme takia, joka oli edellisenä päivänä…
Viime kesänä hän käyttäytyi todella omituisesti, mietin syytä siihen… Tein jotain mitä en normaalisti tee, tein todella väärin, kun luin hänen teksti vietinsä… mutta löysin lähetetyistä vietin jossa hän oli lähettänyt kahteen eri numeroon viestin tähän tyyliin: ”Tässä 25-vuotias urheilullinen, lihaksikas, iso munainen mies etelä-savosta. Tahdon sinua nyt… ” Kysyin häneltä asiasta ja hän vastasi, että huvittaa itseään lähettämällä viestejä homopalstoille ja homot vastailevat hänelle. Jo pelkkä idea on minusta niin väärin, ei ihmisille saa tehdä noin… Minun erittäin läheinen ystäväni on homoseksuaali ja mies kutsuu häntä seläntakana, minun kuullen kuitenkin homoksi. Tämäkin on niin väärin, eikä osoita minkään näköistä kunnioitusta ystävääni kohtaan.
Varmaan joka parisuhteen ongelma on seksin vähyys ja suuruus… Minua ei kiinnosta, miestäni kiinnostaa erittäin paljon… Hänen mielestään puolison tulee tyydyttää miehensä vaikka kädellä tai suulla jos ei seksiä tee mieli… Minusta se on huoraamista, mutta näinkin olen muutamat kerrat tehnyt, jottei päivä mene pilalle seksin jankkaamisesta ja miehen pettymyksestä, ettei hän saanut piparia…
Rakastan miestäni, mutta en tavalla jolla ollaan parisuhteessa. Rehellisesti haluan lähteä. Mieheni tietää sen ja aina kun olemme asiasta keskustelleet hän sanoo ettei ole reilua, että perustan hänen kanssaan perheen ja sitten vien hänen lapsensa pois. Toinen vaihtoehto on se, että hän sanoo tappavansa itsenä.
Mieheni on parantanut tapojaan erittäin paljon, olen huomannut sen… Mutta minä olen saanut tarpeekseni kaikesta mitä aiemmin on tapahtunut, joten en jaksa enää yrittää.. Mieheni tietää myös sen. Minusta ei ole reilua häntä kohtaan, että hän yrittää ja minä haluan päästä näistä hänestä eroon… en vain tiedä miten… Miehelläni on narsistisia piirteitä, jotka hankaloittavat paljolti minun elämääni… Minä taas olen huono keskustelemaan, mitä pahentaa vielä se että miehelläni on ihan mielettömät puheen lahjat…
En vain tiedä mitä tehdä… Teenkö lapselleni väärin jos päätän erota, joutuuko hän kärsimään siitä myöhemmin… vai kärsiikä hän siitä jos jatkamme, eikä äiti enää rakasta isää, mikä vaikuttaa negatiivisesti jokapäiväiseen ilmapiiriin…
Mitä minun kuuluisi tehdä?
Hei!
No voihan....
Luin kirjoitustasi ja tuntui oudolta nämä miehesi tempaukset. Kokemuksesta voin sanoa, että olin liitossa 15 vuotta vähän omituisen miehen kanssa niinikään, kun uskoin aina vain parempaan ja parempaan ja muutokseen mutta jossain vaiheessa se mitta tulee täyteen. Sanoisin sinullekin, että parempi lähteä jos siltä tuntuu, turhaa kituuttaa itseään vuosikausia onnettomassa liitossa. Odotin itse kun nuorin täytti 12 v ettei eksä saa häntä ylipuhuttua itselleen, lastakin tuolloin kuullaan. Sinuna varaisin ajan esim. paikalliselle diakonille juttelemaan. Itse hyödyin diakonin kanssa keskustelusta siinä määrin että sain voimia lähteä, yksin en olisi jaksanut tehdä niin isoa ratkaisua. Nyt 4 vuoden eron jälkeen olen tyytyväinen ja alan pian nauttia elämästäni pala palalta. Jos et yksin pysty tekemään ratkaisua niin etsi ammatti-ihminen jonka kanssa keskustelet tilanteesta, ystävien kanssa kun nämä jutut eivät ratkea eikä ole kivakaan kertoa kaikkea itsestään ettei ystävyys kärsi. Diakon ja kriisikeskuksen työntekijä ovat minun erossani auttaneet, antaneet rohkeutta. Yleensä tällaisen ihmisen jutut eivät ajan mittaan muutu vaan uskallanko sanoa pahenevat, henkinen väkivallan jälkeen tulee yleensä nyrkitkin mukaan, jos kaveri ei saa tahtoaan läpi. Lapsen suojakilpenä käyttäminen (jota itse käytin) on lapsen kannalta pahinta mitä voi tehdä. Onneksi nuorimmaiseni (15) on alkanut toipua erosta ja alkaa itsekin tajuta että ratkaisu oli hyvä. On huomannut että isä ei juurikaan pidä yhteyttä häneenkään, välit ovat tänä päivänä lähinnä muodolliset. Kannustan siis keskusteluun jossa kerrot asiat niiden oikeilla nimillä ja jo tämän yhden viestin perusteella minulle tulee todellakin olo, että miehesi käytös on todella todella outo (tuo virtsajuttukin)... Voimia sinulle päätöksessäsi ☺️❤️
...vainko vain narsistisia piirteitä?
Ei mitään uutta auringon alla, näitä piisaa...piparin syöjiä
Lapsi ei koskaan, saa olla ainut asia, joka pitää puolisot yhdessä, vaikka tuollaisiakaan tapahtumia ei olisi.
Paljon olen nähnyt ja tuo kaikki on hyvin tuttua. jos sinä haluat, sinä voit pysyä paikallasi ja huomata joskus kolmekymmenen vuoden päästä, kuinka paljon oletkaan menettänyt. Lapset on lojaaleja vanhemmileen, he ymmärtävät paljon, sulkevat silmänsä paljolta, mutta saavat, siinä sivussa, niin paljon vääriä vaikutteita, omaan elämään, että ongelmiakin voi sitten olla.
Ennustanko? Jos teette nyt onnellisen sovinnon, kun kerran mies yrittää niin kovasti muuttua... mutta muuttuuko hän todella, uskoisin että hän huijaa, ...sinä et ajattele eroa (kun raukka vielä itsensä tappaa) ja kaikki entiset asiat unohdetaan, tai siis miehen tekemiset unohdetaan, siinä sovinnon riemussa teette toisen lapsen, sen jälkeen kolmannen jne...mutta kestääkö tämä miehen muuttuminen, kun hän uskoo, että sinä uskot häneen, tahti saattaakin muuttua...ja yksi päivä lyönnin kohteena ei olekkaan ovi vaan sinä.
Mutta muista, että puhun omista kokemuksistani, en todellakaan voi sanoa, sinä teet näin, tai näin et tee...mutta harkitse hyvin tarkkaan!
Ikävä lukea viestiäsi. Ja se osittain kuulosti todella tutulta.
Sen pidemmittä puheitta, itse reilu vuosi sitten eronneena lasteni isästä voin sinulle sanoa, että lapsesi voi hyvin, kun vanhemmat voivat hyvin. Ja te ette molemmat voi hyvin tuollaisessa parisuhteessa.
Vastaus kysymykseesi on: Lapsi ei koskaan saa olla ainut syy jatkaa parisuhdetta. Lapsi on loppuviimeksi se, joka eniten kärsii.
Voimia päästä eteenpäin 🙂👍
Kiitoksia rohkaisevista viesteistä!
Yritän todella ottaa itseäni nyt niskasta kiinni, ja lopettaa itseni kiduttamisen tässä suhteessa. Sulkea korvat lupauksilta ja olla itsekäs asian suhteen.
Kiitos tuestanne!🙂🌻
Heippa!
Lapsen takia ei liittoa kannata jatkaa. Tästä oli haittaa sinulle ja myös lapselle. Jos vanhempi ei ole onnellinen niin lapsi kyllä vaistoaa sen. Koden vahingollinen ja vääristynyt ilmapiiri myös vahingoittaa lapsen käsitystä siitä millaista perhe elämä oikeasti on. Vaikka on ikävää että lapsi ei voi asua yhdessä molempien vanhempien kanssa on se kuitenkin parempi vaihtoehto ja lapsikin kokee sen turvalliseksi kun huomaa että äidillä on hyvä olla ja kotona ei ole kireyttä.
Mielipiteeni koostuu paljolti siitä että tiedän itse miltä lapsena itsestäni tuntui ja mitä koin kun vanhempieni elämä ei ollut rauhallista , hyvää ja onnellista.
Olen itse myös eronnut ja paljolti siihen vaikutti huonontuneet välit mieheeni myös se että huomasin miten pienen tyttöni hymy alkoi hyytyä kun hän kasvoi. Kotona oli liikaa jännitteitä ja ilmiselvästi hänenkään ei ollut hyvä olla.
Voimia ja jaksuja sinulle🙂🌻