Minun suhteellisen tuore seurustelukumppanini on mitä ilmeisimmin masentunut. Hänen elämäntilanteensa on myös erittäin raskas avioeron ja huoltajuuskiistan vuoksi. Ongelma on siinä, että häntä ärsyttää kaikki kysymykseni ja yritykseni osoittaa myötätuntoa – vaikka juuri sitä hän vaatii. Hän on tyly ja vetäytyvä. Mielestäni kaikki masennuksen merkkejä.
Olen herkkä ja ahdistuneisuuteen taipuvainen ihminen, minkä hän hyvin tietää. Suhteen alku . meni hyvin, kun hänen tilanteensa koko raskaus ei tullut ilmi. Nyt, kun tiedän kaiken, hän torjuu minut eikä päästä lähelle. Minun aito huoleni saa hänet käyttäytymään tylysti ja torjuvasti. Hän on ihminen, joka on aina huolehtinyt muista – ilmeisesti se, että hän on itse nyt sietämättömässä tilanteessa ja potentiaalisesti muiden huolenpidon varaan joutumassa – on hänelle liikaa.
Olen ehdottanut eroakin, jos suhteemme on hänelle liian rasittava, mutta hän ei halua sitäkään. En kuitenkaan saa häneltä vastakaikua enkä myötätuntoa ja tunnen itseni rasitteeksi. Pelkään myös, että hän käyttää minua vain olkapäänä, kunnes löytää jonkun toisen, uuden, jolle voi ylläpitää kulissia.
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta tai mielipiteitä?