Ristiriitoja pettämisen jälkeen
Pettämisestä on nyt jonkin aikaa takana ja omat tunteet ovat hyvin ristiriitaiset missä ”meidän parisuhteessa” mennään. Itse tiedän hyvin mitä haluan jatkolta
Olen siis petetty osapuoli, puolisolla oli suhde työkaveriinsa joka kesti viestittelytasolla noin kuukauden päivät ja päätyi lopulta yhteen seksikertaan. Tapahtuneen jälkeen pettäjä tuli kotiin ja sai lopulta kerrottua saman illan aikana kaiken mitä on tapahtunut. Hän kertoi heti että haluaa yrittää korjata tilanteen, jatkaa kanssani. Että oli tuntenut/tiennyt sen heti tapahtuneen jälkeen. Ei haluaisi luovuttaa.
Olemme keskustelleet enemmän kuin vuosiin yhteensä. Käyneet läpi yhteisiä vuosia, suhteen ongelmakohtia, hyviä hetkiä jne. Ymmärrän syitä taustalla mutta en ymmärrä mikä johti tekoon. Hänkään ei osaa vastata kysymykseen. Voin tietyllä tavalla samaistua hänen oloonsa. Pettäjä olisi yhtä hyvin voinut olla minä tilaisuuden tullen. Hänellä se tuli ensin.
Puolisolla on huono itsetunto, sanoo hukkanneesa itsensä eikä tiedä mitä haluaa esim. tehdä työkseen. Oma käytökseni ei ole millään tavalla ollut tukevaa vaan pahentanut huonoa itsetuntoa.
Ristiriitaista tästä tekee mielestäni parikin asiaa:
Ensimmäiseksi se että puoliso sanoo että hänellä on tunteita kolmatta osapuolta kohtaan mutta ei osaa eritellä mitä ne on. Heillä on/oli hyvä keskusteluyhteys. Lisäksi tuntee halua toista kohtaan. Hän sanoo että se halu on nykyään enemmän muisto, joka tulee pintaan kun keskustelemme asiasta. Hänen näkemisensä ei saa halua aikaan. Tunteena näkemisestä saattaa tulla suru tai kaiho mutta ei aina. Minua kohtaan sanoo että on voimakkaita tunteita. Hän sanoo rakastavansa ja että se on voimakasta kiintymystä ja välittämistä. Lisäksi vaakakupissa painaa pitkä yhteinen elämä, perhe ja koti
Samaan aikaan hän haluaa olla lähelläni, käpertyä kainaloon, halailla mutta hän ei halua suudella tai harrastaa seksiä. Sanoo että inhoaa itseään ja tuntee olonsa todella likaiseksi. Pelkää omia ajatuksiaan mitä suutelu/seksi toisi pintaan. Että ajatukset palautuisi kolmanteen osapuoleen. Haluaa olla varma että kun teemme niin siinä on vain me kaksi. Sanoo että halu minua kohtaan on olemassa taustalla mutta on henkinen este. Ymmärtäisin jos nämä olisivat minun sanojani. Näin päin en ymmärrä miten tähän pitäisi suhtautua?
Toiseksi, hän ei halua suunnittella mitään eteenpäin. Ei halua puhua unelmistaan/tavoitteistaan juuri nyt. Ainut haave minkä on sanonut on että olisin hänelle elämänkumppani. Haluaa nyt edetä päivä kerrallaan. Itse haluaisin sanoa että yritetään vaikka vuosi tästä eteenpäin ja katsotaan mitä tapahtuu. Hän ei halua laittaa aikarajoja.
Ongelmallista on että he ovat samassa työpisteessä, keskustelevat päivittäin työasioista. Muuta yhteyttä ei ole pidetty (minun suuntaan on oltu avoimia mm. viestien suhteen). Järkeni tiedostaa että tähän tilanteeseen ei voi tulla muutosta ennen kesälomia. Puoliso on luvannut että kesälomien jälkeen tilanne muuttuu. Joko hän tai kolmas osapuoli vaihtaa työpistettä tai me esim. muutamme. Ymmärtää että se on meidän kannalta edellytys jatkolle. Sanoo kuitenkin ettei itsensä takia tekisi niin. Ei koe asiaa ongelmaksi. Tekee sen meidän ja minun takia.
Järkeni sanoo näistä ristiriidoista että suojaudu koska kaikki ei tunnu olevan hyvin vaan ilmassa on epäröintiä. Tunteet sanovat että heitä kaikki peliin uuden alun rakentamiseksi