Elämähän on usein omia valintoja. Ihminen ei vain osaa aina valita tai ei pysty tekemään mitään ratkaisevaa. Minulla on paha olla. Moni asia on hyvin elämässäni ja saan olla tyytyväinen. Etäsuhde kuitenkin on rankkaa, vaikkakkin olen myös tarvinnut sen kasvattavaa otetta.

Nykyään oma sydän särkyy, kun mies ei koskaan erotessa sano/kysy, milloin nähdään seuraavaksi. Usein meillä on viikko tai kaksi näkemisen väliä. Tuntuu, että hänelle on ahdistavaa tulla tänne meidän kotiin. Olen myös nähnyt että hän tykkääkin olla täällä, mutta usein olen pyytänyt häntä tänne tulemaan, ja neljässä kerrassa viidestä on hänellä jokin syy, miksei voi tänne tulla. Ymmärrettävästi ne syyt tuntuvat miltei aina tekosyille.

Hän ei myöskään juuri koskaan pyydä minua kotiinsa. Se on todella harvinaista. Useimmiten itse kysyn, milloin nähdään ja missä ja menisinkö hänen luokseen. Minulla onkin tunne, että olen liiaksi tyrkyllä ja näkemiseen suostutaan ei välttämättä omasta halusta. Hän ei myöskään koskaan sano, että hänellä olisi minua ikävä. Ei myöskään koskaan sano oma-aloitteisesti rakastavansa minua. Joskus vastaa sanoen rakastavansa, kun itse sanon ensin niin. Ja sitten hän kuitenkin usein tekstiviesteissä nimittelee rakkaaksi tai kullaksi.

Saattaa olla niin, että kahden viikon erossaolon jälkeen, kun näemme, hän vain pikaisesti pussaa huulille, eikä edes halaa. Jos edessämme on esim. pitkä automatka, hän ei kosketa ollenkaan. Jos itse kosketan (niinkuin yleensä teen, koska rakastan häntä ja minulla on aina kova ikävä häntä, enkä voi olla koskettamatta, kun näemme…tunnen sen miltei kipuna, jos en voi koskettaa), hän on vaivaantuneen oloinen, eikä vastaa kosketukseen. Tiedän kyllä, että hän haluaa keskittyä ajamiseen, mutta on ollut kertoja aiemmin, jolloin hän on pitänyt kädestä kiinni, tai omaa kättään polvellani.

Tunnen todella suurta yksinäisyyttä. Yksinäisyyden tunne kasvaa sietämättömäksi, kun olemme yhdessä ja näen selvästi, ettei hän halua koskettaa tai ei tunne tarvetta siihen. Muutaman viikon erossaolon jälkeen, on todella vatsanpohjia riipivää tuntea toisen kylmyys. Minä ymmärrän sen niin, että ihminen koskettaa, jos hän haluaa ja ei kosketa, jos ei halua. Tosin itse en aina sitten enää muutaman hipaisun jälkeen jatka koskettamista, jos en saa vastakaikua. Kauhistuttaa ajatuskin, että kosketukseni koetaan jotenkin ahdistavaksi tms. Minä nautin myös tunteesta, että ollaan miehen kanssa kavereita, mutta rakkaussuhteessa haluan paljon muutakin. Toki meillä on ollut ihanaa seksiä, mutta minulle aivan liian harvoi, siis ylipäätään seksiä.

Kun liikun baareissa tai muualla, miehet katsovat. Osa varmasti vain liikkeen suuntaan, mutta osa muutenkin. En ole ruma, usein näytän varmasti aivan kauniilta. Tiedän olevani seksuaalinen. Tietysti kaikki ovat jollaintapaa, mutta toisissa sitä on enemmän. Tiedän, että minussa sitä on. Kuka nyt sanoo mitäkin, mutta minulle on sanottu, että olen sellainen, jota halutaan suudella ja että minussa on sitä jotakin. Minua on myös paljon suudeltu.

Mieheni on kyllä katsonut minua usein mieltyneen oloisesti, mutta joskus alan miettimään, onko se useimmiten silloin, kun hän on juonut. Kännissä nyt kuka vaan näyttää miellyttävälle. Hän on sanonut suhteemme aikana kaksi kertaa minun olevan kaunis. Toisinaan tunnen ajattelevani lapsellisesti, mutta kaipaan toisen huomiota mielestäni ihan normaalisti. Haluaisin, että minut otetaan kainaloon, kun käymme nukkumaan. Usein mieheni vain asettelee peiton siististi ympärilleen ja sanoo hyvää yötä. Joskus se on minulle ihan ok, mutta muutaman viikon erossaolon jälkeen se tuntuu miltei väkivaltaiselle. Silloin toivon olevani yksin omassa sängyssä. Olisin yksin, mutta olisi helpompi olla, koska ei olisi toista lähietäisyydellä, sitä, jota haluaa niin suuresti koskettaa, muttei saa, eikä voi.

Minusta tuntuu, etten täytä hänen vaatimuksiaan siitä, millainen naisen pitäisi hänen mielestään olla. En ole isossa seurassa mitenkään puhelias tai näkösällä. Hän näyttää tykkäävän reippaista ja äänekkäistäkin naisista, sellaisista, joilla on ohjat käsissä ja jotka tuovat itseään esiin isossakin porukassa. Minä en ole sellainen. Koen todella suurta vajavaisuuden ja riittämättömyyden tunnetta itsessäni tällä hetkellä. Tavallaan tiedän olevani ok omana itsenäni, mutta tiedän, etten riitä hänelle. Se sattuu enemmän, kuin mikään muu koskaan.

Nyt olenkin ajatellut antaa miehen olla rauhassa. Ehkä hän joskus sitten ehdottaa, että näkisimmekö tai sanoo, että hänellä on ollut ikävä?, en tiedä. Olen ajatellut keksiä vaikka tekosyitä, ettemme näe. Silloin hän saa rauhassa elää omaa elämäänsä tahollaan ja minä omalla tahollani. Suhdetta en pysty laittamaan poikki. Se sattuisi liikaa, koska rakastan häntä niin, kuin nyt ihminen voi toista rakastaa. En vain saa tästä suhteesta lähellekään sitä, mitä tarvitsisin.

En tarvitse rikkauksia ja hienouksia (mustavalkoisesti sanottuna) Haluan vain, että mies, jonka kanssa seurustelen, rakastaa minua kaikesta sydämestään, eikä koe minun olevan jotenkin riittämätön tai puolinainen ”ollaan nyt, kun ei ketään parempaakaan ole tarjolla”-nainen. On parempi sitten niin, että mies laittaisi suhteen poikki, jos minä en täytä hänen vaatimuksiaan hyvästä ja hänelle riittävästä naisesta. Voisin sitten itkeä rauhassa eroitkut ja yrittää jatkaa elämääni. Itse en tosiaan pysty suhdetta poikki laittamaan. Pystyn ainoastaan elämään tässä päivässä ja hetkessä keskittyen omaan arkeeni ja siirtämään näkemistä aina kauemmaksi ja kauemmaksi. Ehkä hän niin on onnellisempi ja helpottuneempi elämässään.

Tapasin äskettäin erään hänen hyvän ystävänsä ja tämä ystävä sanoi minulle, että pidä hyvää huolta tuosta miehestä, hän on hyvä mies. Mitä muuta olenkaan yrittänyt. Olen tehnyt kaikkeni, että parisuhteemme voisi hyvin. Ja todella suurella sydämellä, koska rakastan miestä. Olen nauttinut, kun olen saanut tehdä asioita, joista tiedän toisen pitävän. Oma nautinto on suuri, kun näkee toisen naamasta tyytyväisyyden.

Ei taida kuitenkaan tässä elämässä olla itselle sellaista miestä, jonka kanssa olisi hyvä olla. En tarkoita, että elämän pitäis olla jotenkin täydellistä, tarkoitan ihan tavallista arkista onnea, jonka osasista olen hyvinkin tietoinen. Sydän on karrella ja särkynyt. Ajattelen jopa niin lapsellisia, että minun pitää laihduttaa 15 kiloa, ennenkuin voimme mieheni kanssa nähdä. Ehkä sitten kelpaan hänelle paremmin? Yhden kilon viikkotahtiin se tarkoittaa, että meidän täytyy olla erossa viisitoista viikkoa, eli reilu kolme kuukautta. En usko, että mies tuosta erosta pahastuu, on vain onnellinen vapaudestaan. Ehkei hän jopa tunne minua enää sitten, kun nähdään! Suhteemme voisi todellakin uudistua!!
😭 Minulla on tapana tehdä asioille jotain, jos ne eivät toimi. Suunnitelma pitää olla, oli se sitten millainen tahansa. Minua ei oteta naftaliinista silloin, kun johonkin tarvitaan. Haluan, että minun kanssa halutaan olla, koska minua ihan oikeasti rakastetaan. En halua, että mikään lähtee vaatimuksesta, vaan omasta halusta. En halua olla kenellekään rasite tai riippakivi tai velvoite. Kesällä puhuimme asoista ja tuntui usein todella hyvälle. Nyt en taas tiedä, missä mennään ja miksi minua ei haluta koskettaa.

Oli eräs toinen mies, joka olisi halunnut koskettaa. Koskettelikin, niinkuin nyt ystävääkin on toisilla tapana koskettaa, kun jutellaan. Hänelle tuntui olevan niin luontaista ja helppoa hipaista kättä ja selkää tai hartiaa, noin vain! Hän oli hauska ja hänen seurassaan tuntui kevyelle ja mukavalle, aika lensi kuin siivillä! Tiesin, että hän olisi halunnut mennä sänkyyn kanssani. Hän sanoi sen minulle suoraan. Minä sanoin hänelle suoraan, etten tee sellaista, koska seurustelen. Sitäpaitsi hän olisi luultavasti heittänyt minut sivuun, kuin tiskirätin sen kaiken jälkeen.

Tiedän, että pettäminen olisi vain oman itsen tappamista ja sitä en halua tehdä. On tullutkin tietyllä tapaa inhottava olo koko ihmisten välisistä himoista. Enkä haluakaan edes katsella muiden miesten perään. Tuossakin tapauksessa mies oli timmi kropaltaan, mutta ei sillä ollut minulle merkitystä. Minä kaipasin vain läheisyyttä ja hyvää oloa ja niin, että oma mieheni olisi ollut kanssani. Inhoan ylipäätään ajatusta jostain suhdehössäköistä. Toivon vaan, että oma suhteeni toimisi.

En voi mitenkään ymmärtää mitään. Parempi antaa asioiden vaan olla. Olla ja unohtaa. Siinä se.