Rikki ja suunta hukassa
Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä melkein 15-vuotta. Siinä ajassa on ehditty rakentamaan oma koti ja saamaan kaksi ihanaa lasta. Ilman murheita ei ole tähän asti selvitty, kuten ei varmaan moni muukaan. Itselle osui useampia vuosia sitten kohdalle pari uskottomuutta. Ensimmäisestä en oppinut, mutta toisen jälkeen kävin niin kovan koulun läpi, että päätin etten halua rakasta ihmistä enää sillä tavalla satuttaa. Niistä selvittiin läpi vuosien työllä, keskusteluilla ja luottamus saatiin rakennettua takaisin.
Nyt meillä on ollu muutaman vuoden vähän huonompi kausi. Periaatteessa kaikki on ollut hyvin, mutta läheisyys on puuttunut. Toisin sanoen arki on pyörinyt hyvin, mutta siihen se on jäänyt. Reilu kuukausi sitten vaimoni muuttui täysin yhdessä yössä. Hän itki, ettei jaksa enää vaan on ihan loppu. Sen jälkeen ruvettiin keskustelemaan paljon suhteessa olevista ongelmista. Todettiin että on ajauduttu toisistamme melko kauas. Kuitenkaan ei haluttu kumpikaan luovuttaa ja päätettiin että sen aika ei ole vielä. Työtä ruvettiin tekemään tosissaa. Kuitenkin pari viikkoa sen jälkeen vaimoni muuttui hyvin etäiseksi ja tunnistin ikävän paljon käytöksessä niitä piirteitä, joita itselläni oli silloin kun petin häntä.
Tein omien periaatteiden vastaisesti ja luin hänen kännykän viestit. Siellä oli paljon viestejä toiselle miehelle. He eivät olleet tavanneet, mutta sekin oli valmiiksi suunniteltu. Ehdin siis viime hetkillä, ennenkuin fyysinen pettäminen ehti tapahtua. Hän oli tavannut miehen jostain facebookin sovelluksen kautta aikalailla heti sen jälkeen tuo henkinen romahtaminen tuli. Kuulemma oli sielunystävä ja hän ihastui heti ihan päätä pahkaa.
Vaimo lupasi lopettaa yhteydenpidon, koska ei kuitenkaan pysty keskittymään meidän suhteen korjaamiseen, jos aloittaa pelin jonkun muun kanssa. Itsestäni tuntui pahalta katsoa silloin puhelimesta nuo viestit, mutta kun tunnustusta ei muuten tullut niin ei kai ollut vaihtoehtoja. Vaimo tarkasteli usein minun puhelinta sen jälkeen, kun minä petin häntä. Soin sen hänelle, kun kuitenkin minä olin häntä loukannut ja luottamus piti jotenkin saada takaisin. Nyt vaimoni oli kovin käärmeissään siitä, että katsoin hänen puhelimensa. Sovittiin, että kunnioitetaan toistemme yksityisyyttä ja jätetään kännykät rauhaan. Sen sijaan istutetaan toinen alas ja puhutaan asiat halki, eikä salata toisiltamme mitään.
Nyt on taas pari viikkoa mennyt ja parempaan suuntaan on menty. Olen saanut kauan kadoksissa olleita tunteita takaisin vaimoani kohtaan ja hänkin on sanonut lähentyneensä minun kanssa. Hän on ollut paljon kavereidensa kanssa, kun sanoi että kaipaa omaa aikaa. Olen antanut sitä, vaikka on ollut vaikeata päästää häntä aina matkaan. Olen saanut hyvin työstettyä mielessäni tuota vaimon sekoilua. Mutta jälleen kerran hän muuttui yhtäkkiä ja tuntuu että jotain salaillaan. Esim. kun tulen kotiin mese keskustelut loppuvat ja ikkunat vain vilkkuvat kun niitä suljetaan. Kysyin, että voisiko hän kertoa keitä nämä mese ystävät ovat. Näin, kun rupesi poistamaan yhteystietoja ennenkuin kävi ne läpi. Yritin tiedustella häneltä, että onko jotain meneillään. Hän sanoi, että ei ole mitään hätää, että tietää kuinka pitää käyttäytyä.
Jotenkin en uskonut noita selityksiä. Jouduin pyörtämään päätökseni ja kävin tarkastamassa hänen puhelimensa. nyt sieltä löytyi viestejä usealle eri miehelle! Ne olivat hyvin seksipainotteisia. En ole varma onko hän tavannut heitä. Viesteistä jäi sellainen kuva, että ainakin yksi on jo tavattuna pari päivää sitten..
En ole vielä kertonut tuosta vaimolleni. Luultavasti hän kiistää kaiken, jos kyselen. Mitä oikein pitäisi tehdä? En jaksa enää tällaista. Kuvittelin, että tässä saataisiin nyt yhdessä selvittää asioita ja ne tuntuivatkin olevan menossa parempaan suuntaan. Miksi hän tekee tuollaista ja on valmis uhraamaan sen kaiken mitä meillä on? Mitä teen ja miten tuon asian nyt ilmi? Olo on niin sekava, etten tiedä tunnenko vihaa, sääliä vai noita molempia… Tuntuu, että vaimoni on tosiaan päättänyt, että tämä liitto oli tässä. Miksi hän kuitenkin käy keskusteluja ja sanoo että on saanut herätettyä tunteita minua kohtaan ja siltä on oikeasti vaikuttanut. Silti hän tekee selän takana noin likaista ja alhaista peliä..
Teksti on varmaan yhtä sekavaa, kuin olokin… Koittakaa ymmärtää jotain kuitenkin sieltä. Takki on ihan tyhjä ja en tiedä mitä tehdä ja miten jatkaa eteenpäin…
Hei, kyllä te jaloillenne selviätte, olenhan selvinnyt joten kuten minäkin. Noin kaksikymmentä vuotta elämästäni, kaksi eri miestä ja noin viisitoista vuotta siitä kestopetettynä (tosin n. puolet ajasta minun sitä tajuamatta). Eli jos minä olen jatkanut elämääni eteenpäin parhaan kykyni mukaan ja yritän sinnitellä tervasta ylös, kyllä tekin!!! Tsemppiä uuden elämän etsintään, ja vanhasta irti pääsemiseen. Ei se ole helppoa, mutta mielestäni yhäkin täysin vaivan arvoista. En kadu hetkeäkään sitä, että molemmat miehet ovat taakse jäänyttä elämää.
Koville tämä ehjän elämän uudelleen rakentaminen on ottanut. Monta itkua, kirosanaa, epätoivon hetkeä, toivon sammumista ja syttymistä...en kuitenkaan halua antaa periksi. En halua, että elämäni pysähtyy tähän. Haluan yhä opetella uskomaan elämän kauneuteen katkeroitumatta. Haluan yhä säilyttää toivoni siitä, että elämällä on jotakin kaunista annettavaa minullekin. Ja kaikista vaikeuksista huolimatta voin sanoa, että olen elänyt täysillä ja täyttä elämää. Olen lähtenyt leikkeihin suin päin tehdäkseni mahalaskuja...mutta silti - olen yrittänyt kovasti toteuttaa haaveitani ja tehnyt paljon töitä niiden eteen. Jotkut haaveeni ehkä toteutuvat, jotkut eivät. Mutta en voi sättiä itseäni siitä, ettenkö olisi vietävän tosissani yrittänyt. Ja uskon, että jotakin hyvää on vielä tulossa. Uskon, että tulee vielä se aika, jossa voin tehdä töitä rakastamieni haasteiden kanssa työpaikalla. Ja jolloin päähaasteet eivät ole kotona ja parisuhdeongelmissa. Haasteita kaipaan, mutta en enää yksityiselämääni. Sinne uskon jo ansaitsevani seesteisempää vaihetta kaikkien myrskyjen ja myllerrysten jälkeen.
Hei nallikki,
Jos jaksat viitsit ja ehdit, niin laita päivitystä väliin, että missä siellä mennään. Kuinka jakselet tällä hetkellä ja niin poispäin. On aina kiva seurata ja kuulla, kuinka prosessi etenee.
Joka tapauksessa uuden löytämisen iloa ja sen tuomaa energiaa sinulle toivotan 🙂👍
Tervehdys pitkästä aikaa kaikille.
Ajattelin kirjoitella hiukan kuulumisia tänne. Nykyään olen siis virallisesti eronnut ihminen ja avioliittoa ei ole edes paperilla.. Itkut on itketty tämän asian kanssa ja uusi lehti käännetty elämässä. Omaa vointia voisin tällä hetkellä kuvailla sanalla erinomainen.
Kesällä teimme osituksen omaisuudesta ja lunastin kotitalomme itselleni. Ajattelin, että muutto olisi vaikea, mutta sitä se ei ollut. Keskityin kesän laittamaan taloa minun näköiseksi ja tekemään asioita lasten kanssa ja hakemaan itse uusia kokemuksia. Nautin elämästä täysillä.
Ex-vaimoni jatkoi samaa juoksua syksyyn asti. Kunnes eräänä syksyisenä päivänä hän oli ilmeisesti pysähtynyt ajattelemaan, kun kaikki nämä "ihastukset" olivat kaikonneet ympäriltä. Hän kysyi minulta, että voisimmeko ruveta "treffailemaan" ja katsoa josko olisi jotain jäljellä. Olin siinä vaiheessa jo tehnyt oman "etäännyttämisen" niin pitkälle, että se ei kiinnostanut yhtään. Tämä tuntui olevan kova paikka ex-vaimolleni. Tuntuu, että näin hänet ensi kertaa "erilaisin" silmin, enkä pitänyt näkemästäni enää missään mielessä.. Muutama päivä tästä hän tapasi jonkun miehen. Olin illalla laittamassa lapsia nukkumaan ja hän olisi halunnut tulla ensi treffeillään esittelemään tämän miehen lapsilleni! Tästä tuli melkoinen sota, kun en ymmärrä yhtään tuollaista toimintaa. Noh, hän on tällä hetkellä samaisen miehen kanssa ja on kuulemma todella onnellinen. Hyvä näin, jos pitää paikkansa. Itselleni tulee vain mieleen, että hänen piti saada itselleen väkisin joku, koska ei yksinkään osaa olla ja huomasi, että minäkin voin olla onnellinen ilman häntä..
Mutta tällä hetkellä olen tosiaan onnellinen tilanteeseeni ja ennenkaikkea siihen, että lapset on saatu vietyä tästä läpi todella hyvin. Ex-vaimoni on lähivanhempi, mutta tuntuu, että vietän lasten kanssa enemmän aikaa, kuin hän. Nautin kyllä lasten kanssa vietetystä ajasta täysillä. Ainoat riidat on saatu aikaiseksi siitä, kun exäni on tarvinnut ottaa useampaan kertaan lapsia pois koulusta sen vuoksi, että hän on päässyt tätä uutta miestään tapaamaan toiselle paikkakunnalle. Tällaista en kerta kaikkiaan ymmärrä ja hyväksy? Olen ollut varmasti parempi isä lapsille eron jälkeen, kuin ennen. Ehkä tässä on jotain opittu matkan varrella ja mietitty elämän suuria kysymyksiä. Tällä hetkellä en kaipaa elämääni mitään lisää, olen pitkästä aikaa onnellinen!!
Kiitos vielä kaikille tuesta täällä ja tsemppiä teille, jotka taistelette ongelmienne kanssa. Kyllä se parempi päivä koittaa, kunhan jaksaa uskoa siihen. 🌻🙂🌻
Heippa Nallikka
Joo on todella kiva kuulla että olet päässyt elämässä eteenpäin ja niin sitä
vaan pitääkin hiljakseen mennä elämässä eteenpäin tulin sinun puolesta tosi
onnelliseksi toivottavasti on ollut apua ja hyötyä.
Vaikka se tuntuu pahalta sanoa niin teit aivan oikein kun erosit näin se joskus elämä
menee mut menneitä ei kannata murehtia nyt vaan katse tulevaisuuteen
ja parempaan elämään.
Mutta muistutan että elämässä tulee heikkoja hetkiä ja vastoinkäymisiä
niin rakenna itsellesi sellainen tukiverkko että ongelmien kanssa ei ihminen
tarvitse olla yksin näin sitä jaksaa kummasti elämässä eteenpäin.
Sinulle hurjasti menestystä tulevaisuuteen.
Kaunista alku vuotta sinulle
Hei nallikki,
Olipa kiva kuulla, että olet sinäkin löytänyt seesteisemmän elämänvaiheen. Näin me vaan täältä pikku hiljaa on rämmitty itse kukin jaloillemme. Jos jotakin omalta puoleltani lisään, voin tuon seesteisen onnellisuuden eron jälkeisen vaiheen jälkimainingeissa nyt sitten nauttia entistäkin enemmän siitä, että olen löytänyt rinnalleni ihmisen, jota voin oikeasti arvostaa kaikkien nurjien kokemusteni jälkeen oikeissa mittasuhdissaan. Jos olisin kakskymppisenä tavannut tällaisen ihmisen, en olisi osannut arvostaa. Koska yksinkertaisesti olin kotona tottunut siihen, että lähelläni oli miehiä, joita voin kunnioittaa ja rakastaa. Vasta kun olen nähnyt eri tavoin risaisia ihmiskohtaloita, tajuan perusmiehen arvon. Ymmärrän, että ei ole todellakaan itsestään selvyys, että rinnallani on kypsä ja fiksu ihminen. Ihminen, joka ei elämän koulun jälkeen ole katkera ja kyyninen, vaan uskaltaa elää eteenpäin, ja uskoo elämän kauneuteen viimeiseen hengenvetoon asti. Sitä itsekin itseltäni olen toivonut - joten hyvää elämää eteenpäin sinullekin nallikki ja kauniita löytöjä elämäsi varrelle 🙂🌻