Hei, suhteeni päättyi joitakin vuosia sitten. Kävi niin että ex halusi suhteen jatkuvuutta ystävänä. Vaikeaksi ystävyys suhde muuttui kun hän tahtoi alkaa ohjailemaan edelleenkin (niinkuin hän teki tietämättäni suhteen aikana) elämääni. En ole aikoihin ollut häneen yhteydessä hänen aktiivisesta pyrkimyksestä huolimatta. Tein päätöksen ja pidän päätökseni etten pidä yhteyttä, ystävänäkään. Tämä exsäni oli hänen omiin exiinsä yhteydessä ja he vierailivat toistensa luona. Suhteemme aikana hän asetti ex kumppaninsa ja heidän perheensä ensimmäiselle sijalle (lapset eivät olleet hänen). Vietin monet jouluaatot, juhannukset ym.kin perhejuhlaillat yksin. Istuin eräänä juhannusaamuna yksin mökkirannalla omenaa syöden. Edellisten päivien tapahtumat menivät jotakuinkin näin. – Oli aatonaatto (juhannus). Aamusta alkoivat puhelut ja kuulin kun hän sopi (minun mielipidettäni kysymättä) tulevansa aattona. Pyysin ettei hän lähtisi, mutta hän ei kuullut minua. Aattoaamu koitti ja hän poistui hyvin etäisenä ja kaukaisen oloisena. Yksin vietetty juhannusaatto ja juhannuspäivt antoivat minulle voimia tehdä päätös ja lopettaa suhde. Suhde jatkui jonkin aikaa ystävyytenä mutta… Tulin huomaamaan että ”palvelin” häntä hänen ex-suhteidensa ylläpitämisessä. Tarina on päättynyt aikaa sitten onnellisesti (minun puoleltani). Yksinäisinä hetkinä koen hänen läheisyytensä vieläkin. Olen ymmärtänyt sen miten sairastuttava suhde oli. Ehkä, en tiedä, mutta ehkä, ellen olisi lopettanut suhdettani , olisin jälleen masentunut. Uskon näin, koska masennuksen tunne loppui päätökseen lopettaa yhteydenpito. Hyviä päätöksiä kannattaa tehdä. Tiedän ettei suhdetta ole helppo lopettaa yksin, hyvä ja tosiasiat tunnustava keskustelu auttaa. Pettäminen ei ole oikea tapa tehdä suhteesta loppua. Joskus se ikävä kyllä on toiminut ”ainoana oikeana tapana” mutta, se jättää jälkensä petettyyn. Minulla ei🌻🙂🌻
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.