Minullakin on saman tyyppinen tilanne, Vaimoni jonka kanssa olemme olleet naimisissa nelisen vuotta, olen hänen kanssaan joutunut kokemaan yhtä sun toista ihanasta yhteiselosta aina sinne riitojen syvempiin syövereihin asti. Olen oikeastaan toivoton, sillä Vaimoni sanelee sanoja jotka tuntuu henkisesti pahalta ja ne sanat ovat vain pahentuneet kerta kerralta satuttavimmaksi aina raivon purkaukseen asti, joskus hän saattaa syyttää minua valehtelijaksi, itsekkääksi, teeskentelijäksi... lista jatkuu ja pahimmat menee aina kunnianloukkaukseen viittaavaan sanastoon ja nyt hiljattain tapahtuneeseen johon liittyi henkistä satuttamista ja uusi asia häneltä fyysistä väkivaltaa. Sairastuin selkävikaan kesällä vuonna 1999, kipuja minulla on ollut ennemminkin ja oikea polveni on leikattu ja siinä komeilee noin:30 centtiä pitkä arpi, ja lisäksi minulta on leikattu vasemmasta jalkapöydästä hermo, joten jalkateräni on suuresta osasta tunnoton, nämä kaksi leikkausta tapahtui ennen kuin tapasin nykyisen vaimoni. Olen toista kertaa avioliitossa ja ikää minulla on 28vuotta, edellinen suhteeni kesti 5 vuotta ja johti entisen vaimoni pettämisen ja jatkuvan riitojen takia eroon. Tämä nykyinen vaimoni oli jo minun exäni ystävä, joten hän tiesi ex-vaimostani kaiken koska kun minulla oli paha olla purin tuntemukseni aina hänelle ja hän oli myös nähnyt minkälainen liitto oli ollut ennen avioeroa. Eron jälkeen meni noin vuosi kun aloimme seurustella ja kihlauduimme ja sitten avioiduimme, olin onnellinen että olin saanut löytää ihmisen jota rakastan täydestä sydämestä ja joka ymmärsi mitä olin kokenut ja mitä olin vanhan suhteeni eteen tehnyt pitääkseen sen koossa, mutta sanonnan mukaan yksin ei lautaa voi pitää jos laudan toisesta päästä puuttuu kantaja. mutta tällä hetkellä rakkaus sattuu ja pahasta ja se vihloo sydämeen asti 😞 Kaikki sai alkunsa kun huomasin avioliiton alkuvaiheessa vaimossani moninaisia piirteitä hän alkoi jättää kauppareissut minulle ja kaiken muunkin taloudellisen puolen ylläpitämiseen liittyvät asiat. Sekä kauppakassien kannot jotka minulta kiellettiin polvileikkauksen jälkeen jottei jalan saisi kuormittua liikaa, meillä ei ole autoa eikä rahaa sellaista hankkia, lähin kauppa on kilometrin päässä vaikka matka on lyhyt mutta minulle se on neljän ruokapussin kans helvettiäkin pahempi monet talvet jo olen kantanut kasseja, ainoastaan vaimoni on lähtenyt kaupungille rahapäivänä jolloin yksi ainut päivä kuukaudesta on helpompi kun ei tarvitse kantaa raskaita pusseja kotia. Mutta viime kesänä minulla todettiin seljässä pahanpuoleinen vika ja nyt olen siinä mallis että syön panacodia useampia tabletteja jotta voin pitää kipuni hallinnassa, ja lisäksi kuuntelen vaimoni sanoja sairaudestani ja monesti hän on sanonut riidan yhteydessä että kumpa olisi saanut terveen puolison jonka kanssa yhdessä voisi tehdä asiat eikä tuollaista rampaa joka ei saa mitään aikaiseksi 😭 olen vain hiljaa nielen kaikki mitä hän sanoo ja tiuskii koska en jaksa riidellä ja silloin kun olen hiljaa tilanne vain pahenee ja silloin jos sanon jotain se muuttuu painajaiseksi. Meillä on kotieläimiä ja hän purkaa jopa eläimiin agressiotaan jota tosin on nyt hiukan vähentänyt kun silloin olen hänelle tuimasti sanonut ja saarnannut että luontokappaleet on pidettävä ihmisen asioista erillään, ja olen sanonut sen miljoona kertaa ja se on tuottanut tulosta viimeinkin. Mutta pelkään itseni ja eläinten puolesta vieläkin sillä vaimoni on joskus uhannut tappaa minut sekä eläimet johon olen sanonut että tapa minut mutta eläimiin et koske, lisäksi joka ilta kun menemme nukkumaan vaimoni tarkistaa että kaikki ovet ovat varmasti lukossa ja hella on pois päältä ja että kaikki veitset ovat poissa pöydältä, jottei hänelle tulisi mielijohdetta vahingoittaa sillä minua tai eläimiä, hänellä on pakkomielle tarkistamiseen ja se tekee ahtaaksi elämisen jos laitan jonkun väärään paikkaan saan kuulla siitä varmasti kovalla sanalla, joten koti on oikeastaan minulle vieraspaikka koska en voi elää niin että minun täytyisi miettiä missä järjestyksessä minkäkin tavaran muukkumaan mennessä olisi oltava. Nämä tarkistukset tekevät vaimostani agressiivisen olen huomannut asian monesti. Noin pari viikkoa sitten vaimoni alkoi sättimään minua kaikesta vajavaisuuksistani ja tilanne kärkiintyi siihen että hän löi minua olkapäähän nyrkillä kolme kovaa isku ja tämä oli ensimmäinen kerta kun hän käytti fyysistä väkivaltaa en ilmoittanut tapausta poliisille enkä muillekkaan kun eivät olisi kuitenkaan mitään voineet tehdä, joten olen yksin yrittänyt jo pitkään pysyä pinnalla mutta nyt alkaa kuitenkin tulla pohja vastaan ja ajattelin että tämä kirjoittaminen auttaisi edes hiukan oloani jotta voisin pysyä voimissani sillä en halua mitään masennuslääkkeitä kun olen aina ollut niitä vastaan, toki jokaisen riitamme jälkeen vaimoni sanoo anteeksi että olin näin tyhmä sinua kohtaan ja olen aina uskonut ja toivonut että kaikki muuttuisi parempaan suuntaan mutta aina jos vähän aikaa on parempaa niin sitten tulee moninverroin pahempaa ja kaikki hyvä on taas poissa. Olen vain nykyään varautunut jo tulevaan riitaan jotta jaksaisin taas kuunnella miten hyödytön olen, kun yhteisestä ostospäivästäkin on vaimoni alkanut takuta. Terveisin: kaikkea muuta kuin hyödyllinen.

Heippa
kyllä siitä pitää lähteä että parisuhteessa ei saa olla väkivaltaa sillä yleensä se vaan ajan saatossa tahtoo pahentua niin katkasu täytyy tehdä heti.
Se on ihan hyvä että olette päättäneet jatkaa sillä kaksi ihmistä pystyy elämään onne´llisena jos kummallakin tahtoa ja halua riittää. mutta kyllä kannattaa pitää kunnon puhe hetki ja keskustella mistä riita johtui ja miksi se johti väkivaltaan ja samalla kumpikin sopia että se ei enää toistu, aina pitäs asioista pystyä rakentavasti keskustelemaan ei aina voi olla samaa mieltä mut kumpikin joustaa vuorotellen ja elämässä täytyy tehdä kompromissejä sellaista se on elämä.
Nyt vaan asiat sopimaan ja puhumaan, puhumaan ja puhumaan uskon että asiat selvijää ja jos asiat painaa mieltä niin voi soittaa vaikka maaseuduntuki henkilölle.
Menestystä teille molemmille.

Kyllä nuo tappo- ja muut uhkaukset sekä vahingoittamispyrkimykset on jo niin vakavia asioita (oik. poliisiasioita), että ei ole kyse parisuhdeongelmista, vaan vaimon omista henkisistä ongelmista. Jos hän ei hae ja saa niihin apua, niin en kyllä pystyisi itse vastaavassa tilanteessa jatkamaan. Vaikkei tilanne heillä näin paha ollutkaan, niin tätini vaati setääni aloittamaan terapian, jotta avioliitto voisi jatkua. Tällaisen uhkavaatimuksen edessä setä taipui, ja ovat edelleen naimisissa. Ei olisi varmasti muuten tullut miehen haettua apua, joten se on vain palvelus sille toisellekin. Tietysti täytyy varmistaa, että puhutaan oikeista asioista ja että terapia toimii. Älä jää sinäkään yksin peittelemään asioita ulkopuolisilta.