raskas suhde-järki lähtee kohta

raskas suhde-järki lähtee kohta

Käyttäjä aivopestyko aloittanut aikaan 26.10.2015 klo 10:49 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä aivopestyko kirjoittanut 26.10.2015 klo 10:49

Hei teille kaikille..on ollut hienoa voida lukea kirjoituksianne, vahvistavaa ja ajattelua auttavaa, vaikken tietenkään kenellekkään toivoisikaan sellaisia kohtaloita mitä täältä löytyy, mutta sen olen saanut huomata että meitä huonosti suhteessa voivia on hyvin hyvin paljon.
Itse olen 39 vuotias nainen, elän pitkässä parisuhteessa jota jatkunut 21 vuotta, lapsia on 4, joista nuorin kohta 12 vuotta ja vanhin 17 vuotias.
Haluan aluksi avata tätä omaa tarinaani, ja toivoisin teidän mielipiteitänne itseäni mietittävään asiaan että joko olen kärsinyt tarpeeksi ja voin/saan erota, vai onko vieläkin lisää kulutettava omaa elämää..olen jotenkin aivan hukassa…

Eli olemme avopuolisoni kanssa alkaneet seurustella 1994, jolloin minä olin juuri täyttänyt 18 ja hän oli vielä 17 vuotta. Putustuimme yhteisen kaveriporukan kautta eräissä kotibileissä. Itse olin muutama kuukausi aiemmin jäänyt/jätetty yksin, ja olin oikein onnellinen kun löysin kumppanin rinnalleni..hetken aikaa meni hyvin, ehkä muutama kuukausi, kunnes tämä kumppanini täytti 18 vuotta ja alkoi käydä baareissa joka viikonloppu ja usein molempina päivinä, itse olin juuri hoitoalalle valmistunut ja olin usein viikonloput töissä. Asuimme siihen aikaan minun yksiössäni jonne hän usein minulta kysymättä pyysi kavereitaan ja setiään ryyppäämään kun minä olin töissä, tuntui todella pahalta, toisinaan varmistelin asiaa soittamalla töistäni hänelle jotta tietäisin varautua tilanteeseen jo etukäteen, suututti ja pelotti yhtäaikaa, toisinaan hän vastasi puhelimeen kännissä ja haukkui minut puhelimessa, vaikken todellakaan ollut edes vihaisena hälle soittamassa vaan ihan normaalisti ja normaalilla äänen sävyllä jutellen. Erään kerran kun hänen piti tulla minua töistäni hakemaan perjantai iltana, olikin hän juonut, eikä edes ollut minulle asiasta vaivautunut ilmoittamaan, huoritteli ja haukkui vaan kun kysyin närkästyneenä että millä hän kuvitteli minun pääsevän töistä kotiin, kun edes bussi kortti ei ollut mukana, saati rahaakaan, vastaus oli hyvin ylimielinen ja löi luurin korvaani. Nolona pyysin kahvikassasta rahaa lainaksi jotta sain bussilipun ostettua, enkä tietenkään kertonut totuutta asiasta työkaverilleni, vaan keksin jonkun hyvän selityksen. Huomasin myös hänessä sellaisen piirteen että hänen oli saatava riita aina aikaiseksi ennen viikonloppua jotta sitten hänellä olisi hyvä syy lähteä baariin koska ei jaksanut kuulemma minua katsella kun olen aina vaan vihainen ym. Riidan aiheuttajaksi sanoi kuitenkin aina minut vaikka riidan itse kehittelikin, milloin mistäkin. Toisinaan yritin kieltää baariin menon, mutta siitäkös vasta tappelu tulikin. Olimme seurustelleet n. vuoden kun muutimme yksiöstäni kerrostalo kaksioon, olimme juuri saaneet asunnon mieleiseksi, ja olo oli kyllä kaikin puolin hieno, oli ensinmäinen yhteinen koti, tosin tätä iloa ei jatkunut pitkään, kun jotenkin kumppanini puhui itsensä pussiin ja selvisi että hän oli tuonut erään meidän ikäisemme naisen kotiimme kun minä olin töissä iltavuorossa ja olivat siellä kuulemma filmiä katselleet, olin aivan järkyttynyt enkä ymmärtänyt enään mistään mitään. Kumppani selitti että hän oli yrittänyt iskeä tätä naista veljelleen ja siksi olivat tulleet meidän kotiimme..olin aivan ihmeissäni, ja totalisen tyrmistynyt, etten saanut edes sanaa suustani. Meni ehkä viikko tai kaksi ja kumppani alkoi puhua että haluaisi erota, tarvitsi kuulemma omaa aikaa, oli ilm. kuvitellut aloittavansa tuon uuden tuttavuuden kanssa suhteen,en voinut muuta kuin suostua kun omat suostutteluni jatkamiseen eivät häntä kiinnostaneet yhtään. Olin puhunut vanhemmilleni asiasta ja äiti ottaisi minut avosylin vastaan, tällöin kumppanini halusikin jatkaa suhdetta, ilm. tämä uusi nainen ei ollutkaan niin valmis sitoutumaan tai sitten puolisoni vain oli kuvitellut koko heidän mahdollisen juttunsa, no kuitenkin jatkoimme yhdessä. Meillä oli myös hyvin usein rahasta tiukkaa, toisinaan hän lainaili rahaa kavereiltaan, samoin minulta, kun joi omansa. Jouduin toisinaan kulkemaan pitkän työmatkan polkupyörällä kun ei ollut rahaa bussi lippuun ja töihin oli kuitenkin mentävä. Jossain vaiheessa kumppani osti auton jotta kauppa ym. reissut olisi helpompi hoitaa, mutta aina riidan sattuessa, riitoja oli hyvin usein, alkoi hän kiristämään autolla eikä suostunut esim. lainaamaan autoaan jotta olisin voinut kaupassa käydä, joten kävin kauppa reissun pyörällä ja raahasin kauppakasseja sarvissa. Tälläistä elämää jatkui vuosi kaudet.
Tosin hän kävi välissä armeijan mutta eipä se mitään muuttanut ainakaan parempaan suuntaan, enemminkin sain kuulla vieläkin useammin että kuinka petän häntä kun hän joutuu oleen armeijassa, meinasi jopa kesken lopettaa, muttei kehdannut, ilm. kaveriensa tähden. Jossain vaiheessa meni paremmin ja minä tulin raskaaksi, siitä alkoi taas alamäki, minä olin kotona ja hän juoksi baareissa. Jossain kohtaa hän sairastui paniikkihäiriöön, josta isänsä syytti minua, että olenkohan minä niin raskas ja vaikea kumppani..ym. Kumppanini äiti on alkoholisti ja isänsä on hakannut äitiään ja kumppaniani, käyttänyt mm.hormoneja ja juonut usein. Usein on ollut olo että en vaan käsitä tätä kaikkea, mielestäni en tee mitään, mutta kuitenkin syy on aina minussa..olenko hullu tai jotain, olen monesti jutellut siskoni kanssa ja hän vakuuttaa että olen täysin terve, ja ihana huolehtiva ihminen, vain liian kiltti.. Näin jälkeen päin ajateltuna en käsitä miten olenkin voinut saada 4 lasta tuolle miehelle, lapset ovat minulle kaikki kaikessa sitä en kadu, ihania ja niin rakastettavia lapsia. Kumppani jäi kiinni myös pettämisestä, oli tavannut samaa naista muutamia kertoja baari illan jälkeen, itselleni tuli sellainen omituinen tunne ja jäi kiinni kun luin hänen puhelimensa viestit, soitin tälle naiselle ja hän myönsi. Kumppani ei meinannut myöntää vielä silloinkaan, olin aivan rikki ja maailmani romahti..jälleen. Kumppani aneli ja lupaili kaikkensa jotten häntä jättäisi. Olin luvannut asua samassa talossa mutta mitään muuta en pystynyt lupaamaan, halusin miettiä asioita. Tästä tapahtumasta oli kulunut ehkä muutama kuukausi, ja olin lähtenyt lasten kanssa mökille viikonlopuksi, olo oli taas omituinen ja aavistelin jotain kun palasimme,tällä välillä olikin kotonamme omakotitalossa ollut bileet, löytyi pulloja, vaatteita, pyyhe joka oli verinen..kysyin että mistä veri johtui niin hän sanoi että oli varmaan menkat jollain naisella, aivan käsittämätöntä touhua tämäkin..harmitti todella paljon, aivan kuin minun ja lasten koti olisi häväisty. Kumppani oli jotenkin vaisun olinen, mutta silti touhukas ja pysytteli etäällä ja aloin heti ihmetellä että mitä muuta tähän vielä liittyy niin löytyihän selitys puhelimesta..oli laittanut viestiä tälle naiselle jonka kanssa minua oli aiemmin pettänyt, ja pyytänyt häntä saunomaan..viesti kuului näin: ”tekisi mieli saunoa tai jotain” ..tämä kyseinen nainen oli nimetty puhelimeen nimellä PESÄ. Tällä kertaa ei ollut tämä nainen lähtenyt bileisiin mukaan, vaan oli ilmoittanut olevansa töissä. Tässä taannoin löysin kumppanini keskustelun erään toisen naispuolisen tuttavansa kanssa josta jotenkin tuli myös olo että ihan pelkällä kaveri pohjalla ei tuttavuus ole säilynyt, harmikseni en nähnyt koko viesti ketjua. Samaisen naisen kanssa oli lähdössä kuitenkin baariin tässä jokin aika sitten, kun puolisoni oli niin daun kun ei ollutkaan saanut hakemaansa työtä, tämä nainen lupautui auliisti hänen tuekseen, vaihtoivat viestiä ja sopivat näkevänsä ilemmalla, itse olin tuolloin vasta kotiin päin palaamassa, mutta pystyin lukemaan viestit yhteisestä sähköpostista jonne fb ne oli kääntänyt..tämäkin oivallus tuli sen kummallisen tunteen muodossa, että jotain on vialla. En kertonut tietäväni viesteistä, kumppanilla oli kova kiire lähteä kun kotiin tulin, minun olisi pitänyt hänet heittää, en luvannut, joten riita tuli, mutta jäi kotiin eikä soittanut taksia.. Olisi niiiin paljon kerrottavaa, mutta alkaa oleen jo nyt tarina aivan liian pitkä. Kumppani on ollut myös väkivaltainen, kaatanut tuolilla, repinyt hiuksista, kerran yritti tönätä raput alas. Aikoinaan kun häntä ryyppyreissuiltaan hain niin jälkeen päin selvisi että olin hakenut häntä sen vieraan naisen talon pihasta, hän itse sanoi olleensa työkaverillaan Tommilla yötä..
Olen asunut omillani lasten kanssa n. 3 vuotta sitten, muutaman kuukauden ajan mutta oli ikäänkuin pakko palata vielä yhteen sillä olimme rakentamassa taloa ja myynti olisi ollut mahdollista /järkevää vasta 2 asumis vuoden jälkeen ettei valtio vie kaikkea voittoa..nyt kesällä tuli tuo kaksi vuotta täyteen.

Eli… olen aivan poikki, niin väsynyt tähän kaikkeen, luottamusta ei ole, en voi enkä pysty kunnioittamaan tuota ihmistä..
Hän ei halua missään nimessä erota, vaatii aina vain yrittämään vielä, muistuttelee että kuinka paljon olemme kokeneet yhdessä ja siitä selvinneet ettei saa antaa periksi..välillä on hyvin kiltti ja tekevä, sitten taas hänellä naksahtaa ja kuulen kunniani, juo edelleen useita kertoja viikossa..ja olen itsekkin alkanut toisinaan ottamaan lasin tai pari viiniä mitä en ennen ole tehnyt..
Miksi on niin kauhean vaikea päästä tästä suhteesta pois..

Välillä mietin sitäkin että olenko vain hullu ja luulosairas ihminen enkä näe sitä itse, mutta sen tiedän että paha on olla ja hyvin raskasta..

Olisin hyvin kiitollinen jos edes joku jaksaisi lukea tarinani ja viitsisi kommentoida ..

Käyttäjä aivopestyko kirjoittanut 28.11.2015 klo 10:36

On ollut vähän taukoa täällä käynneissä. Olen yrittänyt nyt taas saada tuota kumppania saamaan silmänsä auki tuon alkoholiongelmansa kanssa..sain onneksi hänet suostumaan lähteen kuunteleen Avominne luentoo alkoholisteille. Luennon jälkeen hän totesi että älä nyt heti pyydä mitää raporttia hänen ajatuksistaan tai suunnitelmistaan. Lupasin olla kyselemättä, meni toista viikkoo niin oli pakko tiedustella hänen ajatuksiaan, sillä meillä on aina jätetty asiat hiljaisuuteen unohtumaan. Silloin alkoi luennon pitäjän tiedon ja taidon vähättely, ja oman ongelmansa vähättely. Hän myöntää että ongelmaa on, mutta kokee että pystyy selviämään siitä itse, hän juo suunnitellusti vain kodin ulkopuolisissa juhlissa tms.Ammatti apua ei koe tarvitsevansa koska hänellä on asia hallinnassa. Voi huh huh sanon minä..kyllä otti päähän, ja pinna paloi. Tällästä tää mun surkea elämäni on..mä yritän ja yritän ja lopputulos on ihan ykstyhjänkans.
Hän on muuten monesti vannottanut sitä ettei tahdo erota, ja että mä ja perhe olemme hänelle tärkeintä.

Nyt eilen oli työpaikkansa pikkujoulut, lopputulemana, rahapussissa kondomi, puhelimessa vieraan naisen numero ja taskussa purkki nuuskaa, jonka käytön olen luullut loppuneen jo puoli vuotta sitten, hän itse silloin vannotti että minun tähden lopettaa käytön koska olen tärkeä ja koska en itse voi sietää sellaista kura-suuta, eihä käyttäjää voi edes suudella..yök..
No tämä on nyt siis tilanne..hän itse nukkuu vielä krapulaansa. Mä olen jo aiemmin päättänyt että muutan sitten kun keväällä tytär pääsee ripille, että voimme pitää rippijuhlat vielä täällä suuressa hienossa kodissa. Pitkät on tulevat kuukaudet, mutta onneksi on tuo ryhmä missä käyn.
Mä tarvitsisin kyllä henkisen puolen apua jotta pääsen jaloilleni tän kaiken kauheuden jäljiltä jota tosiaan jatkunut 21 vuotta..minusta tuntuu etten edes tiedä kuka olen tai kuka saan olla..näin minut on opetettu elämään. Mistä voi saada ilmaista apua, tai kirjoittaako kunnan lääkäri koskaan maksusitoumuksia tälläisessä tilanteessa..oon kyllä aivan loukussa taas.