Rakkautta vai riippuvuutta
Olen lukenut läheisriippuvuudesta ja kiintymyssuhteista, kun itselleni erot ovat aina niin vaikeita. Erotaan palataan yhteen toistuu jokaisessa suhteessa, kunnes se jomman kumman aloitteesta sitten joskus päättyy kokonaan.
Itselläni nyt viides erotilanne käynnissä, mies nyt vahvana jatkamassa omaan suuntaan (suhde oli hirveä 5v). Silti itse jaksan uskoa rakkauteen, meillä on jotain ainutlaatuista, enkä haluaisi luopua hänestä kokonaan. Tämä suhde on ollut sitä, että alusta asti hän lähes joka ongelmassa hän otti esiin erokortin, eli asioita ei yritetty sopia, vaan eroamalla haettiin sovinto; hän lähti ja halusi palata, sitten sovittiin ja jatkettiin. Nyt hän taas lähti, en edes tiedä kumpi teki ratkaisun, ehkä molemmat tavallaan. Nyt sitten kuitenkin olen kohta kuukauden tavallani odottanut, että milloin hän tekee aloitteen takaisin paluusta ja kun sitä ei kuulunut, otin itse yhteyttä ja kerroin, kuinka häntä rakastan ja en haluaisi kokonaan hänestä luopua.
Tällainen olen ollut myös aikaisemmissa suhteissa. Rakastanko vai olenko vain riippuvainen, enkä kestä eroa? Ahdistus, tuska, suru on sietämätön, enkä vain suostu uskomaan, ettemme sovi yhteen. Kaikissa suhteissa on sitä hyvää ja huonoa. Tässä huonoa enemmän kuin hyvää ja yritän edelleen pähkiä, mikä sen huonon takana on.
Kun otit esille tuon niin hyvin kysymällä "riippuvuutta vai rakkautta" niin halusin kertoa että täälläkin on mietitty samaa. Taustaa sen verran että 18 v. yhdessä, yksi lapsi ja yksi salasuhde. Tämä salasuhde on nyt tullut lakipisteeseensä eli mies ei enää minua odota (odotti että olisin ottanut eron) ja jatkaa jo omaa elämäänsä eteenpäin. Rakastuin ja nyt koen ahdistavana että en saa enää viestejä tavalliseen tapaan ja tiedän että hän pyörittää jo muita mikä tuo lisää ahdistusta. Etäisyyden otto tuntuu niin pahalta että mietin myös, olenko vain riippuvainen vai rakastanko vain oikeasti? Eron ottaminen omasta miehestä ahdistaa myös ja iskee välitön pakokauhu kun ero on otettu puheeksi ja nyt ainakin toistaiseksi olen vielä tässä. Onko siis riippuvaisuutta? Vai onko ero aina näin tuskallista kenestä tahansa...