Olen ajatellut taas hyvin suruissani ja peloissani tämän ystävyyssuhteen tulevaisuutta. Siis luulen tämän katkeavan kohta. Liittoni hajosi suurelta osin kommunikaation vaikeuteen ja yhteyden puutteeseen (kuten kait aika monet liitot). Tämä ystävyys hajonnee liian suoraan ja avoimeen kommunikaatioon, välittömyyteen sekä mukaan tunkeutuneisiin tunteisiin - sellaisiin asioihin, joita ei ystävyyteen kuuluisi 😯🗯️

En saa pidettyä erillään rakkautta ja rakkautta 😮 - läheisyyttä ja toisenlaista läheisyyttä 😟 Jossakin sukupuolten välistä ystävyyttä käsittelevässä jutussa puhuttiin siitä, miten naista voi kauhistuttaa, jos ihmissuhde onkin miehen puolelta aivan jotakin naiselle odottamatonta. Nainen vuodattaa asioitaan luottamalleen ystävämiehelle ja sitten saakin kuulla miehen pyörivän lähinnä romanttisissa tunteissaan naista kohtaan ja ajattelevan vain suhdetta ja kontaktia ja seksiä ja ties mitä hänen kanssaan.

Pystymme keskustelemaan avoimesti lähes asiasta kuin asiasta. Yleensä en jännitä kommunikaatiota hänen kanssaan, vaan päin vastoin kirjoittelu ja keskustelu on hyvin helppoa ja luontevan tuntuista. Mutta nyt tuli ISOT panokset peliin, kun pelkään tosissani koko ihmissuhteen menevän karille. Miten aloitan aiheen käsittelyn, kun on muun kaaoksen kannalta sopivampaa hetkeä? Mitä kerron tunteideni mylläköistä?? 😐 😑❓ Millaista ihmissuhteen mallia voisi edes yrittää jatkossa? Onko ystävyyssuhde lopullisesti menetetty, kun välille on tullut rajuja tunteita, jotka eivät ystävyyssuhteeseen kuuluisi?!

Yhtä vuoristorataa tämä ihmissuhde tunteiden kannalta. Alkaa tuskastuttaakin tämä toisaaltaan niin tärkeä ihmissuhde. Kuin jokin bipolaarinen häiriö. Toisinaan jotakin pakkomielteisyyttäkin.

Välillä järki tulee mukaan ja toppuuttelee tunteita. Toisinaan tunteet laimenevat jostakin muustakin syystä, jota en pysty ymmärtämäänkään. Mutta viikon parin päästä olen taas selittämättömän tillin-tallin tuon naisen takia. Välissä pelkoa ja tuskaisuutta koko ihmissuhteen menettämisestä. Sitten joitakin päiviä stressiä siitä, miten nuo tunteet ja tunteiden herättämät kummaa rataa kiertävät ajatukset saisi tuuletettua päästään pois.

Joku on väittänyt että "ainoa sosiaalisesti hyväksytty psykoosin muoto". Ainakin lakipisteissään pelottava "psykoosi". Joku on väittänyt että "samanlainen hormonimyrsky kuin huumeiden käyttäjän aivoissa". Siksikö tähän palataan taas uudelleen että elimistö alkaa kokea jotakin vieroitusoireita?

Hei Ajo. Miehen luottamuksellinen ja syvä ystävyyssuhde naiseen ei välttämättä sisällä fyysistä intohimoa, vaikka rakastaisikin. Sitä voi rakastaa kuin siskoa. Tai sitten sitä ihastuu niin, että tuntee voimakasta fyysistä vetovoimaa. Ei kait näitä pysty selittämään, että miksi suhde aiheuttaa tiettyjä tunteita ja miten suhteen voi pitää tietynlaisena. Tunteita on vaikea hallita ja ohjata. Tietysti voi järkeillä, että missä rajoissa suhde on paras pitää ja sen jälkeen pitäytyä niissä rajoissa. Sitähän voi ihastua moniin ihmisiin eikä suhdetta yleensä lähdetä viemään fyysiseksi.

Kerrot, että keskustelette hyvin avoimesti ja luottamuksellisesti. Et kerro miten olette käsitelleet teidän suhdetta. Kyllä siitäkin täytyy voida keskustella. Omista tunteistaan voi myös kertoa alkuun hienovaraisemmin. Teidän pitäisi keskustella siitä minkälaisena haluatte suhteenne pitää.

Hyviä keskusteluja toivottaen.

Beren kirjoitti 10.12.2014 12:19

Miehen luottamuksellinen ja syvä ystävyyssuhde naiseen ei välttämättä sisällä fyysistä intohimoa, vaikka rakastaisikin. Sitä voi rakastaa kuin siskoa. Tai sitten sitä ihastuu niin, että tuntee voimakasta fyysistä vetovoimaa. Ei kait näitä pysty selittämään, että miksi suhde aiheuttaa tiettyjä tunteita ja miten suhteen voi pitää tietynlaisena. Tunteita on vaikea hallita ja ohjata. Tietysti voi järkeillä, että missä rajoissa suhde on paras pitää ja sen jälkeen pitäytyä niissä rajoissa. Sitähän voi ihastua moniin ihmisiin eikä suhdetta yleensä lähdetä viemään fyysiseksi.

Kiitos että vastailit näinkin päin esitettyyn kysymykseen että ihmissuhde on mennä solmuun liiallisen läheisyyden takia 🙂 Palsta tuntuu olevan pullollaan pettämistä ja eroja. Noh, toisaaltaan ajatellen tärkeän ystävyyden päättymistä eroon minäkin tässä pelkään...

Ennen olikin vuosia ystävyyttä "kuin siskoon". Välillä aktiivisia vaiheita, välillä ei ollut kontaktia pitkiin aikoihin. Jaoimme surujamme ja vaikeuksiamme, mutta myös ilojamme. Oli syviä ja pitkiä keskusteluja monista elämän perusasioista. Keskusteltiin paljon siitä millaisia ihmisiä olemme ja miksi.

Useita kuukausia sitten välimme alkoivat muuttua. Elämässä oli vaikeita asioita kummallakin ja ystävyyssuhde vain tiivistyi ja aktivoitui ja läheni. Tuli ensimmäiset voimakkaat ihastumisen tunteet. Tämä ystävä on aiemminkin jo vuosia sitten "naisena herättänyt huomioni", mutta siitä ei ole aiheutunut mitään sen kummenpaa. Ajattelin ihastumisen olevan jotakin ohimenevää. Se menikin ohi viikoksi pariksi ja välttelin pitkään tapaamista kasvokkain, mutta tunteet palasivat. Rakastumisen tunteita ja kaipausta alkoi tulla mukaan aina voimakkaammin. Huomasin että livetään pois ystävyyden alueelta. Ei jatkuva kaipauskaan kuulu ystävyyteen. Vielä loppukesästä järkeilin ja pitäydyin, kykenin siihen.

Nyt tilanne alkaa stressata kun olen vähän väliä sydän kipeänä ja polvet vetelinä tuon naisen takia. En oikein osaa olla tapaamatta kasvotusten, mutta tapaamisetkin vain toisaaltaan pahentavat tilannetta. Rajut tunteet alkavat häiritä jo toisinaan oikeasti ajatuksenvaihtoa. Miten suhde "pidetään rajoissa", kun on tällä tavoin "sairastunut"?! Sen pakkomielteeni kanssa tulen toimeen, että ajattelen jatkuvasti tuota ihmistä - OK. Miten muuta tunnemylläkkää saisi hillittyä?!

Kerrot, että keskustelette hyvin avoimesti ja luottamuksellisesti. Et kerro miten olette käsitelleet teidän suhdetta. Kyllä siitäkin täytyy voida keskustella. Omista tunteistaan voi myös kertoa alkuun hienovaraisemmin. Teidän pitäisi keskustella siitä minkälaisena haluatte suhteenne pitää.

Käytiinkin jo aiemmin läpi välejämme, koska havaittiin riskejä. Päädyttiin kuten kerroinkin siihen että pidättäydytään fyysisestä läheisyydestä. Ehkä vähän toisen terapeuttina toimimista hillitään, mutta muuten yritetään jatkaa läheisinä ystävinä. (Mikä se ero sitten läheisen ystävän ja hyvän terapeutin välillä onkaan kriisiasioissa tukemisessa?)

Nyt on ollut viikkoja sellaista kriisien sumaa meillä ja läheisillämme - etenkin hänen puolellaan - että voimia väleistä keskustelemiseen ei taida löytyä mistään. Just kriisien keskellä tuskin on viisastakaan tehdä päätöksiä tärkeän ihmissuhteen jatkosta. Säälinkin häntä siinä mielessä, että en haluaisi vaikeuksien keskellä ruveta mitenkään pelottelemaan, vaikka pelkään tosissani mihin tässä ollaan menossa. Yritän vaan kerätä omia ajatuksiani kasaan sillä aikaa kun odottelen, että pahimmat ristiriidat ja murheita tuottavat asiat ratkeaisivat jotenkin päin. Hahmottaakseni ystävyyteen liittyviä asioita kaiken kaaoksen keskellä tässä olen kyselemässä apuja...

Vaikea on ulkopuolisen määritellä oikeanlaista tai vääränlaista ystävyyttä. Kyllä te ystävyksinä sovitte keskenänne missä rajoissa haluatte olla ystäviä. Jos ystävälläsi on tällä hetkellä erityisen vaikea elämäntilanne, et varmaankaan halua kuormittaa ystävääsi ottamalla syvällisesti esille suhteenne perusteita. Kyllä terapiasuhteen ja tasapainoisen ystävyyssuhteen välillä on selvä ero. On raskasta toimia jatkuvasti toisen terapeuttina. Pidemmällä aikavälillä tämä ei välttämättä ole tyydyttävä tilanne ja tuskin hyvä pohja myöskään intiimille suhteelle. Mitkä teillä ovat syyt, että ette halua lähempää suhdetta?

Beren kirjoitti 12.12.2014 9:10

Kyllä terapiasuhteen ja tasapainoisen ystävyyssuhteen välillä on selvä ero. On raskasta toimia jatkuvasti toisen terapeuttina. Pidemmällä aikavälillä tämä ei välttämättä ole tyydyttävä tilanne ja tuskin hyvä pohja myöskään intiimille suhteelle.

Tasapainoista ystävyys ei varmaan ole sikäli, että ystävyydessämme on painottunut ongelmat. Ei useinkaan edes ehditä muuhun kuin ongelma-asioiden jakamiseen ja käsittelyyn. Kun on ollut taukoa ongelmien kannalta, ystävyys on ollut usein etäisempää. Saattaa olla että kriisien kasaumat (tuossa aiemmin itselläni ja nyt hänellä) ovat tähän läheiseen tilanteeseen ajaneetkin. Kriisit ovat herättäneet paljon tunteita - siksiköhän voimakas kiintymys ja puoleltani rakastuminenkin on tullut kuvioon😑❓

Jotenkuten tasapainoista tuo terapeuttina oleminen on ehkä ollut sikäli, että kriisejä on sattunut ystävyyden aikana jotenkin vuorotellen kummallekin.

Mitkä teillä ovat syyt, että ette halua lähempää suhdetta?

Ainakaan tässä tilanteessa lähempi suhde tuntuisi vaikealta ja siinä näkee paljon riskejä. Toisenlainen ihmissuhde ja seurustelu veisivät aikaa ja voimia, joita ei liiemmälti ole juuri nyt. Kummallakaan ei ole voimia ja uskallusta lähempään suhteeseen. Suhteelle, jos sitä mitenkään uskaltaisi yrittää, pitäisi muodostaa jokin epätavanomainen malli. Myös hyvin erilainen malli kuin kummankaan edeltävässä pitkässä suhteessa. Näistä näkökohdista olemme puhuneetkin.

Pitkien suhteiden erojen jälkeen on ihmissuhteissa arkana, vaikka kummallakin on erostaan aikaa. Kummallakin pyörii välillä ajatuksissa omalta kantiltaan että pystynköhän jatkossa vakavaan parisuhteeseen.

Kriisien keskellä ei näe maailmaa eikä itseäänkään selkeästi. Sellaisella hetkellä turvan ja ymmärryksen saaminen ystävältä on kovin tärkeää. Tämä nainen on minulle järkyttävän tärkeä. Mutta ystävyyden muuttuminen (tai muuttaminen, jos ihmissuhdetta onnistuu ohjaamaan) joksikin toisenlaiseksi pelottaa. Voisiko tuo toisenlainen ihmissuhde kestää, kun kriisivaihe on mennyt, tapahtuneista asioista on toivuttu ja vaikeat ristiriitaiset asiat ovat saaneet jonkin ratkaisun. Onnettoman tai jossakin määrin onnellisen ratkaisun.

Itseäni tässä pelottaa niin kovin tärkeäksi muodostuneen ihmissuhteen rikkoutuminen. Hirvittävimpiä ajatuksia herätti se, kun yksi tuttavapari sanoi hyvin mustavalkoisesti, että rakastuttuaan ystävään voi edetä vain parisuhteeseen tai eroon (ainakin pitkäksi ajaksi erossa pysymiseen)😟🤔 Eikö muita teitä ole😐 Onko tällaisen ystävyyden tulevaisuus vain epätoivoisen parisuhdeyrityksen kautta eroon tai suoraan eroon 😭

------

Tilanne ei olisi mitenkään vastaava, jos johonkin lyhytaikaiseen pinnallisempaan tuttuun olisi ihastunut voimakkaastikin. Sitä ehkä yrittäisikin "valloittaa" naisen ja ehdottaisi suorasukaisestikin tutustumista ja seurustelua. Kipeäähän sellaisenkin seurustelusuhteen mahdollinen päättyminen tekisi - siis jos nainen haluaisi yrittää läheisempää suhdetta. Mutta tilanteessa ei menettäisi luotettua, pitkäaikaista ja läheistä ystäväänsä.

Kertokaa jos olette muita teitä moisessa ystäväänsä rakastumisen tilanteessa löytäneet!

On meitä täällä muitakin ystävään rakastuneita tai ainakin minä.
Yritän tässä muotoilla ajatuksia mustaksi valkoiselle, vaikka olen todella huono ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla. Ja Huom! nämä ovat tietty omia pohdintojani omasta vinkkelistä, koska kukaanhan ei voi toisen silmillä asioita nähdä.

Jälkeenpäin on ainakin helppo ruotia asioita, eli...
Tein aikoinaan kolme virhettä mitä tavallaan kannan vielä tänäpäivänäkin, eli ensimmäinen, kerroin tunteistani avoimesti ystävälleni...toinen, kuvittelin osaavani jatkaa ystävyyttä näistä tunteista huolimatta.ja kolmas, en osannut päästää irti silloin kuin olisi pitänyt.
Asiaa ei helpottanut yhtään se, että kuulun siihen ihmisryhmään jonka elämää määrittää tunteet(Kyllä järkikin toimii, mut lähinnä nukkuessa 🙂.) ja tässä tapauksessa palava rakastuminen kasvoi rakkaudeksi joka on yhtä syvä kuin Mariaanien hauta.
Olen monta kertaa miettinyt, että olisinko pystynyt tukahduttamaan alkavat tunteet, jos en olisi tulkinnut toisen tuntemuksia väärin, no siitä ehkä lisää myöhemmin.

Siis jollain tapaa lyhyesti omalla kohdallani tilanne on se, että paluuta ystävyyteen ei ole, ei niin kauan kuin nämä tunteet on mitä on ja jos ne ei ole näiden vuosien jälkeen muuttuneet, niin ei ne tule muuttumaankaan. Romanttinen rakkaus ei kuulu ystävyyteen,se on aivan saletti.
Olenkin tässä valmistellut itseäni ja tavallaan myös ystävääni jäähyväisiin, mikä kuullostaa aika karkealta, mutta se on viimeisillä voimilla leikattava pala omaa sielua irti, muuten käy huonosti.
Yritän vähän selventää kirjoitusta loppu viikosta, jos saa nukuttua.

Noh löytyihän täältä joku toinenkin, joka on kunnolla karauttanut samanlaiseen ihmissuhteiden monttuun...

Zombi kirjoitti 16.12.2014 5:20

Tein aikoinaan kolme virhettä mitä tavallaan kannan vielä tänäpäivänäkin, eli ensimmäinen, kerroin tunteistani avoimesti ystävälleni...

Mitä tämä avoimesti kertominen aiheutti? Muuttuiko ystävyys kovin erilaiseksi? Pelästyikö ystäväsi kertomastasi?

...toinen, kuvittelin osaavani jatkaa ystävyyttä näistä tunteista huolimatta.ja kolmas, en osannut päästää irti silloin kuin olisi pitänyt.
...olisinko pystynyt tukahduttamaan alkavat tunteet, jos en olisi tulkinnut toisen tuntemuksia väärin

Ajatteletko siis, että pitäisi erkaantua ystävyydestä heti siinä vaiheessa, kun huomaa ystävyyteen kuulumattomien tunteiden tulleen mukaan jotensakin pysyvästi? Myöhemmin tilanne käy ilmeisesti aina vain hankalammaksi ja kipeämmäksi.

Tulkitsitko jotenkin ystävän välittämisen ja rakkaudenkin osoitukset sukupuolisiksi? Vai millä tavoin tulkitsit väärin?

Meillä tilanne on mennyt niin, että riskejä on huomattu yhteisesti jo aiemmin ja niistä on vähän puhuttukin.

Siis jollain tapaa lyhyesti omalla kohdallani tilanne on se, että paluuta ystävyyteen ei ole, ei niin kauan kuin nämä tunteet on mitä on ja jos ne ei ole näiden vuosien jälkeen muuttuneet, niin ei ne tule muuttumaankaan.

...Olenkin tässä valmistellut itseäni ja tavallaan myös ystävääni jäähyväisiin, mikä kuullostaa aika karkealta, mutta se on viimeisillä voimilla leikattava pala omaa sielua irti, muuten käy huonosti.

Tunnut olevan pidemmällä tällä polulla, jota on kipeää kulkea. Eli olet jo kohta niitä jäähyväisiä jättämässä. Olet tekemässä sitä, mitä itsekin pelkään olevan edessä myöhemmin.

Onko teillä ystävyys mennyt kerrassaan toimimattomaan jamaan? Vai tekeekö vain liian kipeää kohdata ihmistä, jota onkin ruvennut rakastamaan väärällä tavalla?

Hei AJo. Pahoittelen, etten ole vastannut aiemmin, mutta tämä jouluhäslinki ja kaikki muukin painaa vähän päälle ja rehellisesti sanottuna aikalailla henkinen väsymyskin.

Kertominen ei pelästyttänyt Häntä, yllätti kuitenkin aika tavalla ja ystävyys Hänen puoleltaan ei ainakaan omasta mielestäni muuttunut mitenkään radikaalisti, mutta tässä varmaan ihmiset ovat hyvinkin erillaisia tai reakoivat eritavoin.
Mutta omalta puolelta muuttui ja sehän tässä onkin ongelmana, tilanne kävi/käy yhä hankalemaksi. Minun ei varmaan tarvii selitellä tarkemmin, koska samaa tähteä katsomme.

Mitäänhän en voi neuvoa, enkä edes osaa, mutta Sinuna kertoisin tunteista, itse en kadu, että kerroin, koska ei tämä tilanne yhtään sen huonompi olisi.
Ja niinkuin lopussa arvelitkin, niin tekee liian kipeää kohdata toista, ystävyys kyllä toimisi Hänen puoleltaan, mutta ei omastani...kaipuu on liian raastavaa ja aina kun nähdään, niin moin tilalla haluaisin suudelle Häntä.

Niin, vielä sen verran, että älä jätä asioita vuosiksi paikoilleen, niin kuin minä tein. Päätös mihin suuntaan vain on parempi kuin jäädä omaan haavemaailmaan vangiksi.

Zombi kirjoitti 20.12.2014 22:52

...Sinuna kertoisin tunteista...

Zombi kirjoitti 20.12.2014 22:57

Päätös mihin suuntaan vain on parempi kuin jäädä omaan haavemaailmaan vangiksi.

Tutun tuntuista vuoristorataa ajellaan edelleen. Välillä ei ole viikkoihin juurikaan läheisestä ystävyydestä poikkeavia tunteita, mutta joinakin viikkoina tunteet iskevät rajusti päälle. Tunteet tulevat niin rajuina, että arkinen elämä häiriintyy ja voi tuntua vaikealta edes mennä aikaisemmin sovittuun tapaamiseen. Nuo tunteet kuuluisivat tilanteeseen, jossa tapaa läheisen rakastetun erossa olon jälkeen, eivätkä läheiseen ystävyyteen! Välillä pyrin ottamaan etäisyyttäkin vähentämällä kontakteja, mutta sitten iskevät kummat kaipuun tunteet. Ei sillä tavoin ystävää kuulu kaivata, jos ollaan oltu ilman kontakteja muutama päivä! 😯🗯️

Joskus nuo tunteet voivat riehaantua ilmeisesti voimakkaasta pitkästä katsekontaktista ja jostakin avoimesta keskustellusta. Välillä tunnemyrskyt tuntuvat iskevän kuin salama kirkkaalta taivaalta, ilman mitään selvää herätettä edes lähiviikkojen ajalta. 😮

Olen ristiriidassa ja liki jakomielitautinen. En saa kasaan ajatusta, mitä tarkemmin edes haluaisin tältä ihmissuhteelta ja mitä kertoisin ja kysyisin väleistämme, jos kertoisin ja kysyisin. Eri viikkoina tunnen ja ajattelen aivan eri tavoin. 😑❓😟

Välillä tuntuu, että kyllähän tämä toimii ystävyytenä, joka nyt vaan on astetta tai paria aikaisempaa läheisempää. Läheisintä ja tuntemattominta minulle. Hetken jopa luotan pääseväni tasapainoon ystävä-ajatuksen kanssa. Luotan että osaan ja jaksan ohittaa kaipauksen ja rakastumisen tunteet, joita välillä tulee. Luotan että opin jonkin itselleni uudenlaisen läheisen ystävyyden mallin ja opin pois liian läheisistä tunteista.

Välillä olen niin syvällä tunteissa, että en usko ystävyyden voivan jatkua. Tällöin tulee mieleen, että samapa tuo on kipata rakkaudentunnustukset naisen niskaan kertaheitolla, kun pelkällä stressittömällä ystävyydellä ei kuitenkaan ole enää tulevaisuutta. Tai halata joku kerta pidempään kuin ystäville on sovinnaista tms. ja kokeilla lyökö nainen laukulla päähän 😉 Välillä sitä jo arvioi, että platooninen vaihe oli ja meni eikä siihen ole paluuta. Ei olekaan mitään rikottavaa, koska pelkän ystävyyden vaihe ohitettiin jo.

Välillä näkee että toimiva läheinen ystävyys on menetetty vaihtoehto. Jäljelle jää vain joko kitua loputtomasti tunnemyrskyissään tai purkaa tunteensa naiselle. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa ottaa riskin siitä, että nainen pöyristyy rajusti tunteidenpurkauksista ja ottaa kerrassaan etäisyyttä tai pistää välit poikki. Vain pienen pieni mahdollisuus on siihen, että syntyisi jokin toimiva läheisempi suhde.

Olen saanut vierestä seurata vaimoni tunteiden vuoristorataa ystäväänsä kohtaan 15 vuoden ajan.

Eräs hänen miespuolisista ystävistään muuttui todella läheiseksi vaimoni ollessa ns. "inttileski" minun ollessa armeijassa. Vapaa-aikaa oli ihan toisella tavalla ja hän oli toisella tavalla saatavilla, luonnollisesti. He olivat todella paljon silloin vapaa-aikaa yhdessä, jopa niin paljon että nykyinen anoppini joutui sanomaan vaimolleni, että hänen pitää valita, molempia ei voi pitää. Itse en tiennyt tästä kaikesta mitään ellen olisi sattunut soittamaan armeijasta väärään aikaan väärään paikkaan, jolloin kuviosta kerrottiin minulle: "vain ystäviä, älä ole vihainen".

19-vuotiaina olemme vielä todella lapsia ja teemme valintoja jotka ovat tyystin erilaisia jos joutuisimme niitä aikuisina tekemään. Ja tiettyjen valintojen tekemättömyys voi kalvata mieltä pitkään vuosia vielä jälkikäteen, koska aikuisena näemme maailman eri tavalla.

Pitkä tarina lyhyesti: koska tämä pari ei saanut elää luonnollista draamankaartansa loppuun, niin tiettyjen valintojen tekemättömyys jätti kummallekin niin syvän muiston toisesta sieluun, ettei mikään todellisuus enää myöhemmin kyennyt vastaamaan sitä kuvaa mikä toisesta oli muodostunut. Ja kun sopivana hetkenä myöhemmin se tietty miehen ja naisen välinen raja ylitettiin, niin entiseen ei ollut paluuta. Ei enää ystävyytenä, jolloin homma meni sotkuiseksi.

Eli tehkää ratkaisut mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Sillä vuosien varrella mukaan tarttuu puolisoita, lapsia, muuta elämää ja silloin lopputuloksena on sotku vailla vertaa.

Suurimmat rakkaustarinat alkavat sielunkumppanuudesta, jotka voivat alkaa ystävyydestä. Ja meillä kaikilla voi olla useita sielunkumppaneita, mutta ne valinnat mitä teemme matkamme varrella, muokkaavat elämästämme sitä mitä se on. Simple as that. Vaimoni menetti yhden ystävänsä valintojensa seurauksena, menettääkö myös minut, sen näyttää vain aika.

Minulla oli lapsena ja nuorena hyvä ja läheinen leikkikaveri ja ystävä joka siis oli vastakkaista sukupuolta. En silloin tiennyt mitään sielunkumppanuudesta mutta näin jälkeenpäin ajateltuna siitä oli aika paljon kyse. Yhteytemme katkesi perheidemme elämänmuutoksen seurauksena pariksi vuosikymmeneksi. Nyt myöhemmin kun olemme tavanneet tunnen vaikeasti selitettävää yhteenkuuluvuutta ja tunnen hänet läheiseksi, vaikka emme oikeastaan tunne toisiamme aikuisiältä lainkaan.

Olen havainnoinut, että varmasti meidän vanhasta läheisestä suhteesta joka jäi "auki", peilautuu sellaisia nostalgisia tunteita jotka saavat toisen tuntumaan tutummalta kuin hän onkaan. Ehkä vähän samaa kuin teinien idoleihin liittämissä tunteissa. He mieltävät tuntevansa idolinsa mielikuviensa pohjalta, vaikka eivät oikeasti henkilöä tunnekaan. Itse tosin tiedän nuoruuteni 15 vuoden kokemuksella paljonkin ystäväni luonteesta ja perusluonne ei yleensä paljoa muutu. Joten sen puolesta en ole vain mielikuvien varassa.

AJo, kun tuntee sielunkumppanuutta, voi olla vaikea eritellä mikä on totta ja mikä on omaa tunnelatausta. Mitä toinen tuntee? Ei kait siinä auta muu kuin keskustelu. Voithan vaikka "pohdiskella ääneen" tilannetta jossa teillä olisi läheisempi suhde.

Omassa tilanteessani ei ole samaa dramatiikkaa joten sillä tavalla meidän tilanne ei ole verrannollinen. Joka tapauksessa olen kertonut ystävälleni, että hämmästyttävän tutulta toinen tuntuu, vaikka aikaa on välissä vierähtänyt paljon ja hänellä oli sama havainto.

Beren kirjoitti 15.4.2015 12:15

Ei kait siinä auta muu kuin keskustelu.

Ei muu varmaankaan auta. Kun vaan ensin sais kiinni, miten perin itse ajattelisi, jotta tietäisi vähän, miten keskustelisi. Omat tuntemukset ja ajatukset huristelevat huojuvaa vuoristorataa 😠 Välillä olis ja sitten taas ei...

Voisko jotkut naiset kommentoida asiaa:
Millaisia tilanteet ovat olleet, kun ystävämies onkin yllättäen ryöpsäyttänyt silmille rakkaudentunnustuksia?
Jos ei noin ole käynytkään, miten ajattelisitte suhtautuvanne asiaan, jos teille kävisi noin?

Oma vaimoni suhtautui ystävältään yllättäen saamiinsa rakkaudentunnustuksiin ensi alkuun vähättelevästi. Toki omaan parisuhteeseen liittyvät moraalikäsitykset jarruttivat tunteiden kehittymistä, mutta vuosien takaiset ääneen sanomattomat vastatunteet antoivat lopulta periksi.

Eli odota vähättelyä, mitätöintiä ja tunteiden kieltämistä, mutta ylläty iloisesti jos tunteisiin vastataankin. Ei näistä voi etukäteen tietää. Onnea pohdinnoissasi. Sinulla on aika positiivinen ongelma käsissä, kuitenkin.