siirinen kirjoitti 6.7.2015 8:17

Mitä se on oikeasti tarkoittanut? Onko mies/nainen oikeasti tehnyt valinnan olla yksin koska ei ole valmis vaikkapa eron jälkeen seurustelemaan/uuteen suhteeseen vai onko hetken päästä ollut toinen nainen kainalossa?

Ainakin se tarkoittaa sitä, että eron jälkeen voi tulla kummia takertuvia ihastumisia. Pidemmälle menevinä näistä tulee "laastarisuhteita". Suhteita, jotka eivät kestä kuin hetken. Niiden suhteiden muodot ovat outoja tai suhteita muodostuu sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa muuten tuskin voisi suhdetta kuvitellakaan. Tai molempia näitä.

Miten lähellä hänen eronsa on? Onko hän setvinyt kaikki käytännön asiansa eronsa jälkeen jo järjestykseen?

Hei!

Kiitos sinulle vastauksesta.
Hänellä erosta aikaa noin 2,5 vuotta ja käytännön asiat on järjestyksessä. Minulla vähemmän.. Niinpä tosi tarkkaan luin tekstisi ja se herätti ajatuksia. Olenkohan minä itsekään valmis ja olisinko näin takertuva ... ja olisinko muussa elämäntilanteessa mieheen ihastunut näin palavasti. Erittäin hyviä kysymyksiä itselleni. On se jännä miten toisen ihmisen näkemys herättelee ja itse ajattelee asioita niin yksipuolisesti. Edelleen rakastan ja kaipaan mutta ehkä pieni järjen ääni jossain jo huutelee 🙂

Mulla on vähän samantapainen tilanne, omasta erostani on nyt aikaa puoli vuotta. Ihastuin hirveästi juuri sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa en oikeasti lähtisi suhteeseen. Tajusin itsekin koko tilanteen järjettömyyden, mutten silti osannut päästää irti, mihinkään seurusteluun se ei johtanut (enkä olisi sellaista halunnutkaan), eikä me nähtykään kuin pari-kolme tuntia kerrallaan. Välillä tuntui siltä, että käyn kerralla läpi hänen kanssaan kaikki ne tunteet, jotka ovat olleet pitkään jäässä....

En itse kuitenkaan osannut luottaa häneen ja hän siitä loukkaantui ja keskinäinen käytöksemme meni vähän liian ailahtelevaksi. Lopulta hermoni menivät täysin, lähetin vihaisen tekstarin ja siihen jäi "deittailu". Tästä on aikaa muutamia viikkoja, ikävä hänen luokseen on aivan valtava. Vaikka todellisuudessa taidan vain ikävöidä sitä, mitä toivoin hänen olevan ja mitä hän ei oikeasti ollut.

niinpä.
mut koska sitä on valmis?
koska kaksi ihmistä ovat oikeasti molemmat siinä kohtaa elämässään, juuri samassa kohtaa, jotta suhde voisi olla just se, mikä on tarkoitettu?
- jos edes hiukan osaa katsoa sieltä vaaleanpunaisten lasiensa takaa? jos edes hiukan on jo nähnyt elämää ja saanut tuntea niitä tunteita?
- entä jos aina vaan antaa sen järjen tulla tielle ja miettii liikaa, että voiko onnistua ja onko tää sitä.
hankalaa.

Hei elämänetsijä!

Tuossa on kiteytettynä se mitä ajattelin myös. Molemmat samassa tilanteessa ja miten mieletöntä oli tuntea toisen kosketus ja lämpö. Sitten toinen kuitenkin ahdistuu kun kysyn koska nähdään. Olen melko varma että hän ikävöi ja kaipaa mutta taistelee järjestääkseen elämäänsä etten minä sitä sotke tai painosta. Koska on valmis... niinpä! Voisiko ottaa lämmön ja rakkauden vastaan hetkittäin eikä ajatella että tuleeko tästä mitään, onko liian pitkä välimatka, liian vähän aikaa erosta..

siirinen kirjoitti

...ollaan ystäviä ja viestitellään tämän tästä ...

Koska on valmis...

Kauanka rakastuminen ja suhde on kestänyt? Voisko tuossa olla sittenkin järkeä, että olisitte nyt jonkin kuukauden vähän etäämpänä ystävinä?

Hei!

Suhde alkoi viime lokakuussa. Taapaamiset oli mielettömiä. Annoimme toisillemme voimia ja hellyyttä niin paljon. Hän oli erilainen kuin kukaan tapaamistani miehistä -sielunkumppani. Menettäminen tuntuu kamalalta ja siksi ystävyyskin helpottaa. Näin sovittiinkin että viestitellään joskus. Olen itse ollut pois facesta enkä laittanut viestiä. Ei ole hänkään. Yritän vimmatusti toipua ja ehkä joskus kysyn mitä hänelle kuuluu. Huoli on, koska tiedän ettei hänelläkään ole helppoa. Katsotaan mitä elämä tuo..yritän jaksaa vaikka olen tosi kovilla.