Moikka,

minun on pakko vastata sinulle. Itselläni on aivan sama ongelma... Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta vuoden, ja suutun mitättömistä asioista, jotka johtavat suoranaiseen ja loputtomaan raivokohtaukseen. Suurimmaksi osaksi meillä on ihanaa, mutta mikäli oma käytökseni jatkuu pilaan tämänkin suhteen, kuten kaikki edellisenikin. Olen myös itse löytänyt elämäni ihmisen, jota en halua menettää. Lupaan hänelle joka kerta muuttua ja pyydän mahdollisuutta, hän antaa... aina kuitenkin petän hänet sekä itseni. Kun suutun, en osaa lopettaa vaan menen äärimmäisyyksiin. Viimeisin tempaukseni oli viimeinen tikki ja tiedän, että nyt minun on todella onnistuttava, jos haluan että hän pysyy kanssani. Ensimmäinen askeleeni kohti muutosta oli tänne tukinettiin kirjautuminen.

Kun luin viestisi, ymmärsin, että en ole ainut ongelmineni. Olen pitänyt itseäni "raivohulluna joka pilaa kaikkien elämän". Olen siis pahoillani, että en osaa antaa sinulle neuvoja, mutta ainakin osasin kertoa että et ole yksin ja toivon että se helpottaa. Kyllä me ratkaisu löydetään! Osaatko sanoa millaisista asioista suutut? Ovatko ne mitättömiä ja arkipäiväisiä, omia "kuviteltuja" asioita ja vääryyksiä vai jotain mitkä toistuvat tietyissa tilanteissa?

Moikka Sophiet.

En tiedäkkään miten paljon huojentuneempi oloni on nyt kun tiedän, etten ole "ongelmani" kanssa yksin. Olen siis hyvin temperamenttinen niinkuin jo aikaisemmin kerroin..

Jutut saattavat olla vaikka niinkin tyhmiä kuin, että olemme vaikka samassa baarissa, jos tämä mies ei huomio minua tarpeeksi, tai on muuten poissaoleva tai jotain ja osoittaa paljon enemmän huomiota johonkin muuhun ihmiseen kuin esim. minuun ja ei voi edes "näyttääkään" olevansa kanssani yhdessä. Onhan se turhankin pieni asia, mutta minulle se viestii sitä, että hän ei halua näyttää kaikille olevansa kanssani.

Suudelman antaminenkin yleisellä paikalla tuottaa hänelle 'pakollisia ympärilleen katselemisia' tämä taas viestii samaa, eli.. (kuka näki? suutelimme juu? olemme yhdessä haloo!)

Noh, antoi onneksi minulle vielä mahdollisuuden, minun on muututtava. Nyt.. sillä en halua menettää häntä, ja tiedän, että nämä ajatteluni ovat niin lapsellisia, että sen tajuan jo itsekin. Haluan muuttua 😟

Olisi mukava kuulla miten teillä menee? 🙂

Voih ja huokaus.. Saman ongelman kanssa painiskeleva ilmoittautuu... Ihana kuulla miten en ole ainoa tässä asiassa!

Mökötän pitkään ja hermostun Todella typeristä asioita. En kestä että poikaystäväni lähtee ilman minua ja pelkään jääväni yksin. No jatkamalla tällä tavalla jään yksin! Olen hakenut apua keskustelemalla nuorisotyöntekijän kanssa. Ja pohdiskelen enemmän käytöstäni nyt kuin ennen. Mutta vaikka sitä kuinka yrittää olla hermostumatta, niin silti hermostuu ja aiheuttaa toiselle mielipahaa ☹️ En koe olevani mustasukkainen, muutakuin pienellä positiivisellä tavalla 🙂

Rakastan miestäni ja tahdon elää tämän ihmisen kanssa elämääni ja saada yhdessä lapsia ja rakentaa tulevaisuutta, mutta pelkään pilaavani tilaisuuteni typerillä kohtauksillani! Ja pilaankin, jos en muutu. kuka tämmösen kans haluaa loppuelämänsä olla?! 🙂

Minulla nämä kohtaukset ja typerät hermostumiset johtuvat huonosta itsetunnosta... Välillä on hyviä aikoja, jolloin osaan hillitä itseni ja välillä tuntuu taas että toista seuraa kolmas - ja neljäs ja niin edelleen.. ☹️ Ja sit ollaan taas tilanteessa, jossa pelkään parisuhteen kaatuvan ja jääväni yksin ja aina saa syyttää vain itseään... :/
Toivotaan, että meille kaikille löytyy kuitenkin apu parempaan elämään! 🙂