Rakastaa vai ei rakasta?
Ollaan miehen kanssa kuljettu yhteistä matkaa nelisen vuotta, viime kesänä muutettiin yhteen.
Mutta suhdetta varjostaa kokoajan se, että en saa enää rakkauden osoituksia ja tunnen itseni riittämättömäksi 😞
Miehen on todella vaikea sanoa ”rakastan sinua” tai muuten sanoin osoittaa tunteitaan, näin on ollut aina, nykyään vielä enemmän. Kuitenkin halailee ym. ja näin osoittaa välittävänsä, mutta tätäkin voisi olla enemmän. Vai olenko liian vaativa?
Viime kesänä, ennen kuin muutettiin yhteen sain tietää, että mies oli tuonut erään yhteisen tuttava naisen luokseen baarista. 100% varmaksi voin sanoa, ettei mitään läheisyyttä lukuunottamatta tapahtunut heidän välillä.
Ei myöntänyt tekoaan millään, ennen kuin soitin naiselle.
Mies jatkoi vielä viestittelyä naisen kanssa, vaikka olin jo omat ehtoni asettanut. Nostin kytkintä ja sanoin hänen tehneen valintansa. Pidin etäisyyttä. Mies oli lähes samantien sanonut naiselle ettei aio minua menettää ja lopettanut homman alkuunsa ja oli todella pahoillaan minulle. Saatiin asiat selviksi ja myöhemmin muutettiin yhteen.
Ja nyt…sama tilanne.
Lähti isommalla lähikaupungilla käymään ostoksilla ja oli sitten käynyt vanhan tuttunsa luona… 😞
Arvasin että jotain on pielessä ja pari päivää kyseisen reissun jälkeen syyllistyin lukemaan miehen viestit.
Naiselta löytyi viestejä ”kaduttaako kun nähtiin?”, ”haluan takaisin sinun kainaloon” ym. Mies vastaillut näihin melko ympäripyöreästi. Viesteistä kävi ilmi ettei taaskaan mitään muuta ollut tapahtunut.
Kun kerroin tietäväni, ei taaskaan meinannut millään myöntää. Asiat saatu jälleen selvitettyä ja yhteydenpidon ovat lopettaneet, edes facebookissa eivät ole kavereita enää.
Tuntuu niin pahalta, että joku muu on saanut sitä läheisyyttä, mitä minä kaipaan 😭 Miksi se täytyy hakea muualta? Onko hän kyllästynyt minuun? Miksen minä riitä? Mikä minussa on vikana? Miten saan hänet rakastamaan itseäni enemmän?
Kysymyksiä tulvii ja tulvii mieleeni, en tiedä mitä tekisin.
Jos yritän aiheesta puhua, mies hermostuu ja sanoo että jankkaan.
Mitä minä teen?!☹️
Olen vanha, elämää elänyt ja kyyniseksi muuttunut, mutta sinua kehottaisin
puhumaan asioista suoraan miehesi kanssa. Kerro mitä sinä haluat (enemmän
läheisyyttä ym) ja mitä mietit...Jos hän ei haluaa samoja asioita kuin sinä, erotkaa.
Se on helpompaa 4 vuoden jälkeen kuin 40 vuoden jälkeen:
Olen ollut yli 40 vuotta mieheni kanssa ja koko sen ajan yrittänyt saada häntä avautumaan ja puhumaan tunteistaan, siis yrittänyt, olen hoitanut kodin, lapset ja mikä "palkka": hänellä oli rakastajatar 15 vuoden ajan. Minä olen ollut meillä se puhujakin, olen yrittänyt niin monta kertaa jutella asioista, hän ei eli kaikki ongelmat ym on aina lakaistu maton alle. Ongelmat eivät poistu jos ne vaan yrittää unohtaa. Asioista pitää jutella vaikka se olisi vaikeaa ja tekisi kipeää.
Kiitos vastauksestasi! 🙂🌻
Olen kyllä yrittänyt puhua; kertoa miltä minusta tuntuu, mitä suhteeltamme haluan ja miten hänestä välitän, mutta kun se puhuminen on lähinnä itsekseen puhumista.
Olen jopa kirjoittanut näistä asioista, mutta miehelle on ylitsepääsemättömän vaikeaa puhua tunteista ym. ☹️
Jos päivä toisensa jälkeen yritän puhua, mies sanoo että minä vain valitan ja sitten taas minusta tuntuu, että pilaan suhdetta. Vaikka olen sanonut että haluan puhua vain meidän takia ja siksi että molemmilla olisi hyvä olla niin ei..
Tuntuu typerältä yrittää ratkaista meidän ongelmia täällä ja miettiä mitä osaisi tehdä, kun asiat selviäisi hetkessä sillä, että toinenkin uhraisi aikaa edes pikku hetken puhumiseen.
Hei!
Parisuhdeterapiassa voisi olla helpompi puhua. Miehen voi olla helpompi osoittaa sanansa puolueettomalle ammattilaiselle, ja lisäksi terapeutti osaa luoda ilmapiirin jossa on helpompi avautua.
Täytyisi vain saada se mies jotenkin houkuteltua sinne terapiaan. En todellakaan kannata varsinaista erolla uhkailua, mutta jotenkin pitäisi saada selväksi että ei tämä voi näin jatkua, joko on selvitettävä asiat tai sitten irrottauduttava rakkaudettomasta suhteesta.
Jos ajatus terapiasta tuntuu jotenkin liian "hurjalta", niin onhan näitä parisuhdeleirejä yms.
Väestöliitolla on netissä hyviä resursseja parisuhteen hoitamiseen:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/
Älä missään tapauksessa jää vain sinnittelemään tuossa tilanteessa jos mikään ei muutu. Sillä tiellä on vain katkeruutta. Ansaitset turvallisen, tasa-arvoisen parisuhteen.
🙂👍
Minä olen ollut 13 vuotta samanlaisessa suhteessa, ja voin sanoa, ettei Se miksikään muutu.
Toista kun vaan ei voi käskeä näyttömään tunteitaan, jos ei niitä osaa näyttää, ja ennenkaikkea, jos ei niitä ole.
Minä olen lähdössä.Ole sinäkin.
...kuulostaa niin tutulta: samoin minä olen kirjoittanutkin miehelleni monta kertaa...mutta hän ei pysty/osaa puhua omista tunteistaan ja ajatuksistaan ja yleensä meidän "keskustelumme" (eli minä puhun, hän vain kuuntelee) ovat päättyneet siihen että hän joko ei sano mitään tai lähtee ulos eli asiat ovat jääneet puhumatta. Nyt olemme sitten 40 vuoden jälkeen siinä tilanteessa että minä en enää viitsi edes puhua, miksi puhuisin, kun toiselta ei mitään palautetta saa. Hän ei jostain syystä vain kertakaikkiaan pysty olemaan täysin avautumaan ja olemaan rehellinen minun kanssani (johtuuko lapsuudesta vai mistä en tiedä). Kaikkein huvittavinta/kamalinta on tässä meidän pettämisjutussamme ollut se, että mies sanoi että tämä hänen "naisensa" kanssa hän pystyi puhumaan kaikista asioista!?!?!? Käsittämätöntä.
Yritä nyt vaan vielä puhua miehesi kanssa, voisiko hän kenties lähteä edes yhden kerran jollekin terapeutille juttelemaan kanssasi? Ulkopuolisen läsnäolo voisi auttaa...Ei se ainakaan tilannetta pahentaisi vai mitä?
..että ei kai niin tässä tapauksessa voi sanoa että meni vieraisiin kun ei kotoa saanut mitä vailla oli. - Näin minunkin elämässäni kävi - ja - tulin tulokseen etten syytä itseäni koska kaikkeni tein minkä pystyin, osasin. Ei pitänyt mitään puuttua, tyytyväisyys oli molemmin puolista näin uskoteltiin minulle mutta...
Olen (taas) kuullut että pettäminen seurustelu vaiheessa kertoo siitä ettei kannata jatkaa eteenpäin ja valitettavasti olen samaa mieltä - ero.
Tunteisiin ei voi ketään pakottaa, tunteista kertominen käskemällä ei onnistu, jollei ihmisellä luontaisesti ole tarvetta, halua kertoa sanallisesti tunteistaan se on silloin vaikeampaa.
Onhan monta tapaa kertoa tunteista näin ajattelen. Ehkä teidän kemiat eivät vaan kohtaa?
Minulla oli ystävä joka ei sietänyt käsikädessä kävelyä ulkoillessa. Hän koki ahdisteluksi viereen istumisen ja käsiin koskemisen kotonani. Millainen tilanne olisi ollut myöhemmässä vaiheessa ajattelin. kun sanoillakaan ei saanut kertoa kuinka paljon välitti toisesta.
Kyllä meillä voi olla niin monenlaisia syitä ahdistua ja kieltäytyä kertomasta tunteista millään tavalla. Olen ajatellut että parempi olla kuulematta mitään kuin kuulla sanoja joilla ei ole tarkoitusta, vain sanahelinää, vain sanoja paikkaan jonne niitä on tapana kylvää - onko tunteet mukana?
Onko jokin muu syy yhdessä olemiseen ja yhteen muuttamiseen, jokin muu kuin tunteet? Itse olen myös elämää nähnyt ja kokenut etteivätkä pelkät tunteiden osoittelutkaan enää riitä parisuhteen perustamiseen, tarvitaan muuta ☺️❤️☺️
Hei kaikille ja kiitos vastauksista.
Mies pisti pisteen kirjoitteluille ja saimme rakkaani kanssa asiat kuntoon, loppu vuosi on ollut aivan ihanaa <3
...Tähän asti ☹️
Sama nainen on taas kuvioissa, tosin viestejä heidän välillä ei ole ollut kuin yhtenä päivänä ja silloinkin vain kuulumisien kyselyä.
Tosin ahdistuin heti kun luin viimeiset viestit:
N:Vieläkö on sellainen olo ettei pidetä yhteyttä..?
M:Eiköhän me voida höpötellä
M:Tai mitä vaan 🙂
Miksi, miksi, miksi?!?
Miksi taas?! Mitä minä taas teen! 😭
Miksi luet hänen viestinsä??
Tiedän että se on vaikeaa olla lukematta varsinkin kun toinen ei keskustele mutta mielestäni on todella loukkaavaa rikkoa toisen yksityisyyttä lukemalla viestejä jotka ei ole tarkoitettu kun miehellesi ja tälle naiselle. Se on myös laitonta tiesithän sen? Jos hän joskus saa tietää hän voi nostaa syytteen sinua vastaan.
Itse olin onnellisessa parisuhteessa alkuvuonna ja rakastin miestä. Silti viestittelin muille miehille. Miksikö? Siksi että ajattelin että se pitää mielen virkeänä jutella muidenkin kanssa. Ja vannon että ei ollut mitään tunteita heitä kohtaan. Miksi ei saisi viattomasti jutella muiden kanssa? Kahvitellakin? Mutta jos se menee vähänkin pidemmälle siinä on joku vikana. Ehkä mies kaipaa jännitystä. Ehkä hän etsii alitajuntaisesti parempaa kuin sinä? Ehkä minäkin ten niin, en tiedä..
Itselläni tuo johti siihen että pääni oli ihan pyörällä, tiesin että rakastan miestäni mutta mietin onko kaikki kunnossa kun mieheni ei vain 'riitä'. Jätin hänet ja nyt 2,5kk aikana olen tajunnut että rakastan häntä aivan tajuttomasti. Tein virheen ja nyt koitan korjata sen. Toivon että hän antaa minulle anteeksi ja toisen mahdollisuuden vaikka en sitä välttämättä ansaitsisi. Uskon kuitenkin että tosi rakkaus voittaa kaiken..
Olen virheistäni oppinut ja jos vielä saan hänet en koskaan päästä irti. Olen tajunnut vasta virheiden kautta miten paljon rakastankaan. Ehkä se että en tavallaan uskaltanut rakastaa koska pelkäsin että satutan itseni. Koitin keksiä muuta puuhaa että en myöntäisi itselleni kuinka paljon rakastan. Nyt olen sitten satuttanut itseni vaikka koitin käytökselläni välttää sitä.
Jos olisin sinä, lopettaisin yrittämisen. Ehkä se saisi miehen järkiinsä ja miettisi mikä on vikana kun et enää anna hänelle samanlailla huomiota. Ehkä hän alkaisi kaipaamaan sitä ja tajuaisi että se ei ole itsestäänselvyys että rakastat häntä?
Tiedän kyllä ettei se ole oikein, mutta miksi toimia toista kohtaan oikein kun hänkään ei toimi?
Jos kyseessä olisi vain jutustelua tms. vanhojen tuttujen välillä ei tilanteessa olisi mitään outoa.
Mutta "näin sinusta taas unta ;)", "haluan takaisin sun kainaloon", "taidan olla rakastunut" viestit ei mun mielestä kuulu tähän, vai mitä?
Ainut huojentava asia on se, ettei mieheni ole vastannut milläänlailla naisen rakkauden tunnustuksiin...
Tiedän myös, että viestien lukeminen on väärin, mutta silti olen siihen sortunut. Eksäni, joka hänkin luki mun viestejä jo ennen kuin mä hänen viestejään luin, käytti juuri tuota "se on rikos, tiedäthän sen"-kommentointia - ennen kuin paljasti alusta asti lukeneensa mun viestit. Siinä oli se ero, että mä olisin antanut lukea jos olisi pyytänyt, koska mulla ei ole mitään salattavaa.
Eikä tuollaiset viestit todellakaan kuulu varatun miehen kanssa viestittelyyn. Olkoonkin totuus ja "kyllä tunteistaan saa kertoa", mutta kaikkea ei tarvitse kertoa, varsinkaan jos asialle ei mitään voi. Se vain loukkaa asiaan liittyviä ihmisiä. Mua jo loukkasi mieheni eksän "vonkailut", sellaisina näin sellaiset "mun tekis mieli kertoo jotain mut en mä tiiä viittinkö", "no mut jos joku saa tietää...", "no kai mä voin kertoo, mulla on ikävä meidän yhteistä seksiä ja olisin valmis pettämään jos asuisit lähempänä"... Tuli hillitön halu haukkua koko eukko pystyyn tuollaisesta huomiohuoraamisesta ja pettämisvonkaamisesta. Ja voi olla, että jos kyseisen naisen miehensä kanssa näen, asiasta jotakin sanonkin...