olen varmaan tulossa hulluksi,koska olen hirvittävän vainoharhainen.välillä olen erittäin hyväntuulinen,toisinaan pään täyttää meidän
parisuhdeongelmat,kuvittelen kaikenlaista,katsellessani ja kuunnellessani ”ystävääni”saatan yht`äkkiä ajatella mitä hänen ajatuksissaan liikkuu,nauraako hän nyt minulle,kun oma mieheni meni ja ihastui häneen,tarkkailen heitä.jos ovat samassa huoneessa,mietin ovatko he kuitenkin
tehneet ”jotakin sellaista”,vieläkin pahempaa,kuin minulle on annettu ymmärtää….näen toisinaan painajaisia….tämä ns.läheltä piti tilanne ei tietystikkään niin paha tai niin kamala,kuin olen saanut täällä viimeaikoina lukea,itse en kestäisi,jos mieheni pettäisi minua useasti tai saisi vielä lapsen toisen naisen kanssa,mikä meihin ihmisiin tulee,kun täytyy omaa rakasta puolisoaan pettää???!!!
Mielialavaihtelut ovat itsellekin tuttua kauraa... Itse olen huomannut kolme tunnetilaa. Ensin katson huonovointista vaimoani ja
tunnen sympatiaa, rakkautta, hoivaviettiä. Toivon hänelle kaikkea hyvää. Sitten tajuan, että tämä "sairaus" on karistanut hänen
tunteensa emmekä pysty osoittamaan toisillemme juuri minkäänlaista rakkautta. Hän ei pysty omatuntonsa vuoksi ja minä
hänen ahdistuksensa vuoksi. Tai mitä niitä syitä nyt kaikkia oli. Kuinka kauan pitää selvitä ilman vaimon rakkautta. Ja hetkeä
myöhemmin pidättelen itseäni, etten hajota huonekaluja. Karmeita mielikuvia tulvii päähän ja repii hermoja. Vaimoni ja se...
"mies"... Sisäkkäin. Ja kaikki riettaudet, mitä luultavasti ei tapahtunut, kalvavat sisintäni ja haluaisin karata. Hajottaa ja riehua.
Sitten taas muistan masentuneen vaimoni ja väsyn ja itken myötätunnosta. Kaikkien näiden tunteiden välissä, toisinaan,
muistan vain kaiken hyvän ja näen vaimoni juuri niin kauniina ja ihanana, kuin hän on, enkä tahdo muuta, kuin katsoa ja
koskea. Ihailla. Halata. Suudella. Rakastella. Tuntea.
Teillä siis mies ihastui... Niinhän meilläkin kävi aluksi. Asia toisaalta puhuttiin selväksi ja vielä siten, että ihastus ymmärrettiin
muiden isompien ongelmien oireeksi. Asia ei siis siltä osin jäänyt vaivaamaan, mutta koko ajan saa pelätä muita "oireita".
Mielestäni sinun pitäisi saada joku järkevä selitys miehesi toiminnasta, jos sellainen vaan löytyy. Ehkä se on vaihtelun halua.
Ehkä te tarvitsette enemmän sellaista vaihtelua, kuin se piknik-risteily. Ehkä uuden romantiikan ja tekemisen kautta tuosta
ihastuksesta tulee todella menneen talven lumia. Miten sen sijaan vainoharhaisuudesta selviät, sitä en tiedä. Luulen, että
tapahtunut tarvitsee hyväksyntäsi, mutta miten se tapahtuu...
sinä siis ihastuit ensin? kerroitko tunteistasi tälle toiselle naiselle? joudun pakostakin olemaan tekemisissä tämän ihmisen kanssa,kehen mieheni ihastui,olo on todella kiusaantunut,koska olen hyvin mustasukkainen...ongelma on oikeastaan vain siinä,etten usko et tietäisin "koko" totuuden,olen omasta mielestäni aika vaikea tapaus ja pelkään menettäväni mieheni...toiselle naiselle,arkipäivän askareista on tullut taakka ja on kovia suorituspaineita suoraan sanottuna koko elämästä...