Hei!

Olen pienen vauvan ”onnellinen” äiti. Vauvaonnea varjostaa välit tämän isän kanssa. Olemme olleet miehen kanssa n. 3,5 vuotta yhdessä, jonka aikana on mies saanut jatkuvasti aivan yliampuvia raivokohtauksia pienistäkin asioista. Esineet lentelee, huutoa koko keuhkojen kapasiteetiltä ja joskus on myös nyrkki heilunut. Jatkuvasti on saanut olla niin sanotusti varpaillaan, mikä tahansa saattaa aiheuttaa ärsytystä. Raivotilassa ei mieheen saa mitään kontaktia. Toki sekaan mahtuu myös niitä hyviäkin hetkiä. Työpaikalla ja kaveripiireissä mies on ns. hyvä tyyppi ja tulee kaikkien kanssa toimeen.

Olen yrittänyt saada miestä lähtemään terapiaan tai johonkin hakemaan apua, sillä kaiken pahan alta olen nähnyt hyvän ihmisen, joka kärsii. Mies ei ole huolinut ulkopuolisten apua ennen kuin nyt. Mies jäi kiinni pettämisestä, ja mitä kamalimmalla tavalla: sain synnytyksen jälkeen vakavan kohtutulehduksen jonka syyksi paljastui klamydia. Mies ei haluaisi menettää meitä ja olemme käyneet perheneuvolassa yhdessä. Kuitenkaan sieltä en usko miehen saavan apua ongelmiinsa, vaikka saammekin siellä puhdistettua ajatuksiamme. Itse en vielä tiedä aionko jatkaa suhdetta miehen kanssa, mutta haluaisin käyttää tämän tilaisuuden johdatellla mies jollekkin ammattilaiselle hoitoon. Lapsen vuoksi ennenkaikkea.

Olen varma ettei miehen käytös ole normaalia. Lukemani perusteella Ahdistuneisuushäiriö tai Epävakaa persoonallisuus sopisivat miehen käyttäytymiseen. Voiko sellaisesta parantua? Onko kellään samanlaisia kokemuksia?

Voin todella huonosti ja välillä tuntuu etten jaksaisi tätä taakkaa. Onneksi saan voimaa lapsestani ja olen varma että saan jotenkin päin sen onnellisen ja rauhallisen elämän.