Tämä on arka ja vaikea aihe minulle. En ole vielä koskaan puhunut siitä kenellekään. Ensi viikolla olen menossa terveydenhoitajan juttusille. En tiedä, saanko sanotuksi. Tulin ensimmäisen kerran 15-vuotiaana raiskatuksi. Sen teki sukulainen. Hän on tehnyt sen useamman kerran uudestaan. Joudun kohtaamaan häntä silloin tällöin perhejuhlissa. Hänen käytöksensä minua kohtaan on ahdistavaa.
En tiedä, uskallanko puhua, mitä minulle hän on tehnyt. Mitä terveydenhoitaja sanoo? Tulenko tuomituksi. Häpeän itseäni. Tunnen syyllisyyttä, jos itse aiheutin jotenkin? Mitä sitten, jos suku saa tietää? Kääntyykö kaikki minua vastaan? Olen tosi ahdistunut tilanteesta.
Moi, kiva kuulla että hoitajalle on jo helpompi puhua. Joo, sinne nollalinjalle voi soittaa ihan nimettömänä ja kertoa itsetuhoisuudesta ja kaikesta ahdistuksesta, pahasta olosta, ajatuksista ja tuntemuksista jne, eikä maksa mitään. Eri auttaja voi vastata eri soittokerroilla. Voit soittaa milloin vaan, ahdistuksen hetkellä tai rauhallisemmassakin olotilassa, vaikka molemmissa ja ihan milloin vaan.
Ihanaa, että sinulla on ystävä jolle voit kertoa myöhemmin lisää jos haluat ja jolta saat tukea. Joo hyvä idea kirjoittaa päiväkirjaan, kirjoittaminenkin auttaa purkamaan pahaa oloa! Voi myös kirjoittaa "vihakirjeen", jossa päästää ahdistuksen, vihan ja raivon tunteet paperille, ja kirjeen voi vaikka repiä lopuksi.
Voimia sinulle, selviät kyllä! Olet hakenut rohkeasti apua!
Kiitos Desperate heart!
Vihakirje..., mutta kenelle? Vai vihakirje raiskaaja-ahdistajalle vai omalle ahdistukselle vai minulle itselleni? Olen kääntänyt sen vihan itseeni. Syytän tapahtuneesta itseäni. Ahdistuneena rankaisen itseäni. Nämä ovat kai niitä yksiä syitä, miksi olen menossa ammatti-ihmisten juttusille.
Soitin eilen avuttomana kriisipuhelimeen. Ihme kyllä pääsin läpi. Monesti aikaisemmin olen yrittänyt, mutta nyt pääsin puhumaan. Oli vaikeaa aloittaa, kun ei voinut esittäytyä niinkuin yleensä, jos soittaa jonnekin. Oli rauhoittava ja ystävällinen ääni toisessa päässä. Se lievensi sen hetkistä ahdistusta. Käski myös soittaa 112, jos tilanne vaatii vaaran uhatessa joko itseaiheutettu tai ulkopuolinen. Tarkoitan raiskaajaa.
Kylmä suihku käsille on ollut nyt toinen, jotta maltan mieleni. Oikeastaan minua pelottaa, jos minä käyn hädän hetkellä raiskaajani kimppuun puolustaessani itseäni. Jos en saa tarpeeksi nopeasti apua paikalle.
Nyt sain avauduttua ystävälleni raiskauksista. Ei ollut helppoa kertoa. Hän lupasi lähteä mukaan poliisiasemalle tekemään ainakin lähestymiskieltoa. Otan ehkä puheeksi myös rikosilmoituksen. En tiedä, mihin kaikki johtaa. Toivottavasti suku ei jakaudu kahtia. Se riski tässä on otettava. Mua on satutettu. Saanko nyt sen avun, mikä minulle kuuluu? Tämä on se laillinen osuus. Miten voi mielen parantaa kaiken jälkeen. Toivon, että ammatti-ihmiset osaavat sen. Itse en osaa.
Ensi viikolla minulla on aika aikuispsykiatrian poliklinikalle. Minua pelottaa se. Kuuntelevatko he minua? Tulenko kuulluksi? Pitävätkö he minua hulluna? Miten saan sanotuksi, miltä minusta tuntuu pelätä koko ajan. Haluan päästä irti seksuaalisenväkivaltaisesta kierteestä. Minusta kaikilla pitäisi myös minulla olla oikeus elää kotona ilman pelkoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Minun kohdalla se on perheen jäsen. Se tekee tilanteesta vaikeamman ja sairaamman. Siksi pelkään paljastaa koko tilannetta. Pelkään, että syytökset kääntyvät minuun.
Nyt pitää selvitä viikonlopun yli hengissä.
Eka psykiatrian poliklinikalla käynti on takana. Se oli ihan hirveetä. En tiedä, ymmärtikö he minua. Voin rehellisesti sanoa, että jännitin niin paljon, että vapisin ja änkytin. Tosi vaikeaa puhua itsestä ja omista kipua aiheuttavista jutuista. En ole saanut nukutuksi. Viime yönä nukuin 4 tuntia. Nyt olen kuoleman väsynyt. Miksi ajatukset hyökkää sängyssä kimppuun ja karkoittaa unet. En antanut itsestäni kauhean hyvää kuvaa. Ei ole opaskirjaa, miten kohdata lääkäri. Olin liikaa oma pelokas itseni. Jos hoidon edessä, se helpottuis.
Voimia jatkoon! Hyvä että hoidat itseäsi.