Tämä on arka ja vaikea aihe minulle. En ole vielä koskaan puhunut siitä kenellekään. Ensi viikolla olen menossa terveydenhoitajan juttusille. En tiedä, saanko sanotuksi. Tulin ensimmäisen kerran 15-vuotiaana raiskatuksi. Sen teki sukulainen. Hän on tehnyt sen useamman kerran uudestaan. Joudun kohtaamaan häntä silloin tällöin perhejuhlissa. Hänen käytöksensä minua kohtaan on ahdistavaa.
En tiedä, uskallanko puhua, mitä minulle hän on tehnyt. Mitä terveydenhoitaja sanoo? Tulenko tuomituksi. Häpeän itseäni. Tunnen syyllisyyttä, jos itse aiheutin jotenkin? Mitä sitten, jos suku saa tietää? Kääntyykö kaikki minua vastaan? Olen tosi ahdistunut tilanteesta.
Sinä et ole ikinä tehnyt mitään väärää, eikä syy ole sinun! Olet seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan uhri. Uhri voi helposti kokea syyllisyyttä ja häpeää kamalista tilanteista, ne ovat vain tunteita - ei totta. Olet ollut alaikäinen nuori, kun sinua on kohdeltu kaltoin, eikä lapsi osaa (ei välttämättä aikuinenkaan!) puolustautua pelottavassa, ahdistavassa tilanteessa. Sukulainen on syyllistynyt kamaliin tekoihin. Nyt on todella tärkeää, että haet ja saat apua itsellesi. Sinua ei voi kukaan syyttää siitä, mitä sinulle on tapahtunut. Kerää rohkeutesi ja kerro kaikki terveydenhoitajalle; hän on vaitiolovelvollinen auttamisen ammattilainen ja voi auttaa sinua eteenpäin avun saamisessa itsellesi. Voimia! <3
Kiitos Desperate heart tuestasi.
Terveydenhoitajalla olen nyt käynyt. Ekaksi hänen piti hoitaa minun haavoja. En saanut sanotuksi raiskauksista. Olin kirjoittanut siitä paperille ja näytin sen. Noloa oli, kun purskahdin siellä itkuun. Odotin melkein, että saisin lyönnin, mutten en saanut. Terveydenhoitaja kosketti minun kättä ja sanoi ettei ole mitään hätää. Sain uuden ajan ensi viikoksi. Sain myös lääkärille ajan. En kyllä tiedä, mitä lääkäri voi asialle tehdä.
Nyt on yksinäinen ja orpo olo. Mitä olen mennyt tekemään?
Mitäkö olet mennyt tekemään? Olet tehnyt niin kuin on hyvä: olet kertonut, että sinua on kohdeltu väärin ja olet hakenut apua tilanteeseen, josta ei ole tarkoitus selvitä yksin.
Haluan toistaa tämän toistamasta päästyäni: sinä et ole tehnyt mitään väärää! Vastuu on AINA aikuisella. Nuoren ei tarvitse osata toimia järkevästi ja puolustaa itseään (aikuisetkaan eivät aina osaa) - vastuu ja syyllisyys on AINA sillä, joka tekee väärin!
Toimit tosi fiksusti, kun olit kirjoittanut asiasi paperille ja näytit sen. Ei ole noloa itkeä, kun sattuu, se on normaalia. Sinun ei tarvitse selvittää tätä asiaa yksin. Ota apu vastaan. *Halaus*
Hyvä että kävit terveydenhoitajalla ja sait kerrottua tilanteestasi lapulle kirjoitettuna. Itku on normaalia, minäkin itken (terapeutille, ystäville, läheisille, yksin ja myös ihan ulkona julkisilla paikoilla, jos vaan itkettää tai surettaa) - ja olen jo aikuinen. Ei tarvitse nolostua itkusta, tunteiden näyttäminen on ok. Itku purkaa pahaa oloa sisältä, anna sen tulla. Se auttaa.
Fyysisten haavojen hoitamisen lisäksi sinä tarvitset apua henkisiin haavoihin, jotta pääset irti itsesyytöksistäsi (syy ei ole ikinä sinun!!!) ja häpeäntunteista, saat itsetuntoa ja pääset toipumaan, paranemaan ja eheytymään. Lääkäriaika on tärkeä; häneltä voit saada myös apua ja esim lähetteen terapiaan; on todella tärkeää että saat kamalat vääryydet ulos itsestäsi ja siinä voi asiaan perehtynyt ammattiauttaja sinua auttaa. On varmasti olemassa myös vertaistukea, jos myöhemmin koet haluavasi tukea saman kokeneilta.
Kuulostaa surulliselta, että odotit terveydenhoitajalta lyöntiä! Sinun on saatava apua myös siihen, että voit luottaa oikeisiin auttajiin ja ottaa apua vastaan. Ymmärrän, että sinua on loukattu niin pahasti että turvallisenkin aikuisen reagointi (kuten hoitajan) pelottaa. Hyvä että tapaat terveydenhoitajan pian uudestaan. Olet tosi rohkea kun hait apua, hyvä juttu! Ota kaikki apu vastaan nyt! Voimia hurjasti sinulle <3
Kiitos Tamarindi ja Desperate heart tuestanne.
Ensi viikolla pääsen lääkärille. Terveydenhoitaja varasi sen minulle. Lääkäri on mies. Miten mieslääkärille kerron raiskauksista, kun en niistä pysty vielä ääneen sanomaan. On kai turvallista olla vastaanotolla vai onko? Minusta on tullut pelokas ja vainoharhainen. Saan ehkä masennuslääkityksen. Terveydenhoitajalle pääsen edelleen. Sitä en tiedä, onko minulla mahdollista päästä johonkin terapian tapaiseen.
Raiskaajani on uhkaillut ja uhkailee tappavansa minut, jos kerron tapahtuneesta. Ainakin, jos hän käy vielä minun kimppuun, ilmoitan poliisille, vaikka kuinka on sukulainen. Minua pelottaa.
Hyvä että pääset lääkärille. Ymmärän, että on vaikeaa puhua mieslääkärille koetuista kamaluuksista. Voisitko ehdottaa terveydenhoitajallesi, että hän vaihtaisi ajan naislääkärille? Toisaalta, jos kirjoittaisit taas paperille ja yrität pikkuhiljaa puhua. Kyllä yleensä ammattiauttajiin voi luottaa, mieslääkäreihinkin. Kuitenkin, on olemassa turvasääntö (joka pitäisi jo pikkulapsille opettaa), että jos joku aikuinen (tai muu ihminen) puhuttelee tai yrittää koskettaa sopimattomasti, on sanottava "EI", lähdettävä pois ja mentävä heti kertomaan tutulle ja turvalliselle aikuiselle.
Lääkitys voi auttaa pelkoihin ja vainoharhaisuuteen. Hyvä että saat apua! Hienoa että näet terveydenhoitajaa, pikkuhiljaa voit puhua enemmän ja rakentaa luottamusta häneen. On olemassa ilmaisia terapeutteja, mm seurakunnilla, joiden kanssa voi käydä elämänkriisejä läpi.
Raiskaaja itse tietää tekevänsä ala-arvoisesti ja yrittää uhkailullaan vaientaa sinut, ettei joutuisi koskaan maksamaan teoistaan. Voit kertoa nämä uhkailut terveydenhoitajallesi tai tuolle lääkärille. Tämä on poliisiasia, koska rikoksia on jo tapahtunut. Hae tukea terveydenhoitajalta ja lääkäriltä, jotta uskallat kertoa poliisille.
Älä anna sukulaisen käydä enää kimppuusi, ettet mene enempää rikki. Voit yrittää mielikuvaharjoitella turvasääntöä ja käyttää sitä, jos uhkatilanteita tulisi. Onko lähelläsi turvakotia tms, johon voisit mennä suojaan? Pystytkö kertoa peloistasi vanhemmillesi, tai jollekin luotettavalle aikuiselle joka voisi suojella sinua sukulaiseltasi tarvittaessa? Tuen sinua kertomaan jollekin lähiaikuiselle, jos sinulla sellainen on, jotta saat tukea lähipiiriltäsi etkä joutuisi kärsimään enää yhtään enempää.
Kiitos Desperate heart tuestasi!
Nyt ei ollut naislääkäriä saatavilla tähän hätään. Se olisi mennyt pari viikkoa eteenpäin. Tämä on tupla-aika. Mitä se sitten tarkoittaakin. Toivon hartaasti, että lääkäri osaa auttaa minua. Minun täytyy lopettaa itseni rankaiseminen satuttamalla itseäni tapahtuneesta. Ahdistuneena tulee tehtyä niin.
Täällä ei ole turvakotia. Enkä koe välitöntä uhkaa raiskaajani taholta. Ei onneksi asuta enää samassa talossa eikä samalla paikkakunnalla. Turvasuunnitelma olisi kyllä hyvä olla olemassa. Minne voisin syöksyä hädän hetkellä. Asun kerrostalossa. On tässä ainakin naapureita.
On vaikea löytää luottohenkilöä, kun on tullut läheisen sukulaisen satuttamaksi. Kirjoitan lapulle apusanoja lääkärille menoa varten.
Hei
Tänään minulla oli se mieslääkäri. Hän oli ystävällinen vähän vanhempi mies. En pystynyt puhumaan raiskauksista. Näytin sen kirjoittamani lapun. Käytin myös kiertoilmaisua, kun mies tekee pahaa naiselle. Lääkäri määräsi minulle masennuslääkityksen ja laittoi lähetteen psykiatrian poliklinikalla. Kunhan minua ei pidetä hulluna!
En koskaan kuvitellut olevani tällaisessa tilanteessa, jossa paljastan vaietun salaisuuden. Minut käskettiin vaikenemaan asiasta iäksi. Nyt en ole muuta kuin pyytämässä itselleni apuja. Onko se liikaa pyydetty?
Hyvä, että pääsit lääkäriin ja kaikki meni hyvin. Lääkitys voi tasata oloasi, ja hyvä että pääset psykiatrian polille. Siellä varmasti seuraavat lääkityksen vaikutusta oloihisi ja koko tilannettasi. Toivottavasti et satuttaisi itseäsi enää, et ole tehnyt mitään väärää eikä sinun tarvitse rangaista itseäsi jonkun muun sairaista teoista. Parasta on, että saat nyt apua. Tietysti ihmisen mieli ja psyyke järkkyy, kun joutuu kokemaan väkivaltaa. Et ole hullu, mutta tarvitset nyt apua selviytyäksesi. Ota kaikki apu vastaan, hetki kerrallansa.
Helpottiko olosi, kun sait kerrottua vaietusta salaisuudestasi? Uskon niin. Hyvä, että olet hakenut apua. On opittava rakastamaan itseään terveellä tavalla ja huolehtimaan itsestään. Tsemppiä paljon! <3
Kiitos Desperate heart tuestasi! En osaa vielä sanoa, että helpottiko, kun sain kerrottua menneestä. Ahdistaa vietävästi. Herää tässä toivo, jos joku uskoo minua ja on minun puolellani. Se on vieras tunne, mutta toivottu. Raiskaajani on minua niin pitkään syyllistänyt ja uhkaillut. Sitä pitää totena. Pelko on joka aamussa läsnä, kun herään. En muuta haluaisi kuin olla turvassa.
Luin, että masennuslääkityksen aloitus lisää itsemurhariskiä. Sekin pelottaa, kun ahdistus on nostanut semmoisia ajatuksia mieleen. Silloin varsinkin, kun istun kotona yksin lattialla käpertyneenä ja R hakkaa oven takana. Teeskentelen, etten ole kotona. Niin kävi tänään. Mietin muuttoa muualle, mihin R ei löydä.
Hienoa että olet kokenut jo toivoakin. Varmasti kaikenlaisia tunteita herää tuossa tilanteessa. Anna tunteiden tulla ja mennä. Kannattaa varmasti puhua synkistä ajatuksistasi lääkärille tai hoitajallesi, jotta voivat katsoa tarvitseeko lääkettä tai annostusta vaihtaa tms. Haluaisitko tai olisiko mahdollista muuttaa vähäksi aikaa vanhempiesi tai jonkun ystävän luo? Oletko kertonut vielä asiasta poliisille? Poliisille kannattaisi kertoa, nostaa rikossyyte ja hankkia tyypille lähestymiskielto. Saisitko jonkun tueksesi mukaan tekemään ilmoituksen?
Kiitos Desperate heart tuestasi!
Lääkärissä käynnistä tulee vasta kaksi viikkoa, niin myös masennuslääkityksen aloituksesta. Se ei ehkä ole vielä täydessä tehossa. Eikä minulla ole kokemusta, miten se vaikuttaa.
En ole asiasta kertonut vielä poliisille. En saisi sanottua mitään. Kyllä saisin jonkun tueksi, jos saisin ensin kerrottua jollekin tapahtuneesta. Olen salannut tämän kaikilta. Olen ilmaissut tästä vasta täällä ja terveysasemalla. En uskalla tästä puhua.
Hoitajalle minulla on aika taas ensi viikolla. Pikkuhiljaa olen saanut sanotuksi pahasta olosta ja pelosta. En tiedä, pitäisikö ottaa aika rikosuhripäivystykseen. Olisiko sieltä mahdollisuus saada apua. Ekaksi minun pitäisi saada sanotuksi. En halua tulla tuomituksi mistään suunnasta. Itse syyllistän jo tarpeeksi itseäni.
Joo, tunteet menevät laidasta laitaan. Enkä pääse siitä tunteesta eroon, että minun on pitänyt toimia jotenkin väärin. Oli kuitenkin kesä ja olin pukeutunut shortseihin ja toppiin, kun minun kimppuun käytiin ekalla kerralla. Mielestäni nautin kesästä. Luulin ensin, että R muuten vaan juttelee mukavia. Säikähdin, kun R tuli ensin liian lähelle. Sitten, kun R kävi käsiksi ja pakotti... Minä vapisin, rimpuilin ja huusin! Olin paikoitellen mustelmilla, kun R puristi kovasti. Ja nyt niinku pitäisi poliisille kertoa, että pelkään tätä miestä.
Niin joo, sulla on vasta alkanut se lääkitys. Mutta on hyvä kertoa kaikki tuntemukset ja itsetuhoiset ajatuksetkin sinne hoitajalle ja lääkärille, jotta voivat antaa parasta apua sinulle ja seurata lääkkeen vaikutuksia.
Voimia ja rohkeutta läheisille kertomiseen. Uskon, että saat varmasti tukea. Ennen kertomista voit tietysti soittaa sinne rikosuhripäivystykseen tai nollalinjalle (lähisuhdeväkivallan ja naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille, ilmainen!) Laitan sulle linkin sinne ja suosittelen soittamaan:
https://www.nollalinja.fi/?gclid=EAIaIQobChMI7aSLu6CR6wIViqSyCh3MXwAjEAAYASAAEgK38_D_BwE
Haluaisin vielä korostaa, että sinä et ole tehnyt mitään väärää eikä kukaan saa tuomita sinua. Vaikka kulkisit kuinka paljastavissa vaatteissa tai jopa alasti kadulla, ei sinuun saa kukaan koskea ilman lupaasi! Vaikka joku nainen lupaisi tekevänsä jotain jonkun miehen kanssa, voi viime hetkelläkin sanoa sittenkin "ei". Siis vain näin esimerkkinä.
Kesästä kuuluu saada nauttia topissa ja shortseissa, vaikka minihameessakin! Kulkee miehetkin ilman paitaa ulkona eikä niidenkään kimppuun hyökätä. Sinulle on tehty todella väärin. Jokainen ammattilainen osaa antaa sinulle apua, ota vaikka sinne nollalinjaan vaan rohkeasti yhteyttä! <3
Kiitos Desperate heart tuestasi!
Tallensin nollalinjan numeron puhelimeen. En vielä ole rohkaistunut soittamaan. Lääkärille minulla ei ole tällä hetkellä aikaa varattuna. Odotan psykiatriaikaa. Hoitajalle puhuminen on helpottunut. Sinne minulla on aika maanantaina.
Siellä nollalinjalla on ilmeisesti aina joku eri henkilö vastaamassa. Voiko sinne mainita myös itsetuhoisuudesta? Se johtuu noista raiskatuksi tulemisista sekä raiskaajan ahdistelusta! Sinne voi niinku soittaa milloin vaan. Sinne kai voi soittaa ahdistuksen hetkellä.
On tässä ainakin alkuun päästy. Voi itku!!! En vielä uskalla kuin tänne puhua ja terveysasemalla. Mainitsin kyllä ystävälleni maanantaina, että lääkäri laittoi lähetteen psykiatrille. Ystävä ei moittinut eikä arvostellut. Halasi kylläkin. Antaa kai tilaa kertoa sitten, kun olen valmis. Hän olisi se, jonka ottaisin poliisiasemalle mukaan, jos päätän tehdä rikosilmoituksen. Tästä vaan puuttuu näyttö. Kunhan pääsen rauhaan ja turvaan sekä päänupin järjen tasolle. Rauhoittaa tämä kirjoittaminen. Täytyy kai aloittaa taas kirjoittamaan päiväkirjaan. Sitä voi pitää mukana apuna, jos ei pysty puhumaan. Miksi tämä on niin helvetin vaikeeta?
Hei Särkynyt norsu
Omaan tahtiin etenet. Ei ole kiirettä. Kunhan pidät itsesi turvassa. Kerro ystävälle sitten, kun kykenet. Hyvä on, kun olet alkanut avautumaan ammatti-ihmisille. Muista vielä, että sä et ole syyllinen. Sulle on tehty pahaa.
Tsemppiä!