Raiskattu nuoruus

Raiskattu nuoruus

Käyttäjä Särkynyt norsu aloittanut aikaan 11.07.2020 klo 16:17 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Särkynyt norsu kirjoittanut 11.07.2020 klo 16:17

Tämä on arka ja vaikea aihe minulle. En ole vielä koskaan puhunut siitä kenellekään. Ensi viikolla olen menossa terveydenhoitajan juttusille. En tiedä, saanko sanotuksi. Tulin ensimmäisen kerran 15-vuotiaana raiskatuksi. Sen teki sukulainen. Hän on tehnyt sen useamman kerran uudestaan. Joudun kohtaamaan häntä silloin tällöin perhejuhlissa. Hänen käytöksensä minua kohtaan on ahdistavaa. 

En tiedä, uskallanko puhua, mitä minulle hän on tehnyt. Mitä terveydenhoitaja sanoo? Tulenko tuomituksi. Häpeän itseäni. Tunnen syyllisyyttä, jos itse aiheutin jotenkin? Mitä sitten, jos suku saa tietää? Kääntyykö kaikki minua vastaan? Olen tosi ahdistunut tilanteesta.

 

Käyttäjä Desperate heart kirjoittanut 11.07.2020 klo 20:06

Sinä et ole ikinä tehnyt mitään väärää, eikä syy ole sinun! Olet seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan uhri. Uhri voi helposti kokea syyllisyyttä ja häpeää kamalista tilanteista, ne ovat vain tunteita - ei totta. Olet ollut alaikäinen nuori, kun sinua on kohdeltu kaltoin, eikä lapsi osaa (ei välttämättä aikuinenkaan!) puolustautua pelottavassa, ahdistavassa tilanteessa. Sukulainen on syyllistynyt kamaliin tekoihin. Nyt on todella tärkeää, että haet ja saat apua itsellesi. Sinua ei voi kukaan syyttää siitä, mitä sinulle on tapahtunut. Kerää rohkeutesi ja kerro kaikki terveydenhoitajalle; hän on vaitiolovelvollinen auttamisen ammattilainen ja voi auttaa sinua eteenpäin avun saamisessa itsellesi. Voimia! <3

Käyttäjä Särkynyt norsu kirjoittanut 15.07.2020 klo 12:28

Kiitos Desperate heart tuestasi.

Terveydenhoitajalla olen nyt käynyt. Ekaksi hänen piti hoitaa minun haavoja. En saanut sanotuksi raiskauksista. Olin kirjoittanut siitä paperille ja näytin sen. Noloa oli, kun purskahdin siellä itkuun. Odotin melkein, että saisin lyönnin, mutten en saanut. Terveydenhoitaja kosketti minun kättä ja sanoi ettei ole mitään hätää. Sain uuden ajan ensi viikoksi. Sain myös lääkärille ajan. En kyllä tiedä, mitä lääkäri voi asialle tehdä.

Nyt on yksinäinen ja orpo olo. Mitä olen mennyt tekemään?

Käyttäjä Tamarindi kirjoittanut 16.07.2020 klo 12:06

Mitäkö olet mennyt tekemään? Olet tehnyt niin kuin on hyvä: olet kertonut, että sinua on kohdeltu väärin ja olet hakenut apua tilanteeseen, josta ei ole tarkoitus selvitä yksin.

Haluan toistaa tämän toistamasta päästyäni: sinä et ole tehnyt mitään väärää! Vastuu on AINA aikuisella. Nuoren ei tarvitse osata toimia järkevästi ja puolustaa itseään (aikuisetkaan eivät aina osaa) - vastuu ja syyllisyys on AINA sillä, joka tekee väärin!

Toimit tosi fiksusti, kun olit kirjoittanut asiasi paperille ja näytit sen. Ei ole noloa itkeä, kun sattuu, se on normaalia. Sinun ei tarvitse selvittää tätä asiaa yksin. Ota apu vastaan. *Halaus*

Käyttäjä Desperate heart kirjoittanut 17.07.2020 klo 21:26

Hyvä että kävit terveydenhoitajalla ja sait kerrottua tilanteestasi lapulle kirjoitettuna. Itku on normaalia, minäkin itken (terapeutille, ystäville, läheisille, yksin ja myös ihan ulkona julkisilla paikoilla, jos vaan itkettää tai surettaa) - ja olen jo aikuinen. Ei tarvitse nolostua itkusta, tunteiden näyttäminen on ok. Itku purkaa pahaa oloa sisältä, anna sen tulla. Se auttaa.

Fyysisten haavojen hoitamisen lisäksi sinä tarvitset apua henkisiin haavoihin, jotta pääset irti itsesyytöksistäsi (syy ei ole ikinä sinun!!!) ja häpeäntunteista, saat itsetuntoa ja pääset toipumaan, paranemaan ja eheytymään. Lääkäriaika on tärkeä; häneltä voit saada myös apua ja esim lähetteen terapiaan; on todella tärkeää että saat kamalat vääryydet ulos itsestäsi ja siinä voi asiaan perehtynyt ammattiauttaja sinua auttaa. On varmasti olemassa myös vertaistukea, jos myöhemmin koet haluavasi tukea saman kokeneilta.

Kuulostaa surulliselta, että odotit terveydenhoitajalta lyöntiä! Sinun on saatava apua myös siihen, että voit luottaa oikeisiin auttajiin ja ottaa apua vastaan. Ymmärrän, että sinua on loukattu niin pahasti että turvallisenkin aikuisen reagointi (kuten hoitajan) pelottaa. Hyvä että tapaat terveydenhoitajan pian uudestaan. Olet tosi rohkea kun hait apua, hyvä juttu! Ota kaikki apu vastaan nyt! Voimia hurjasti sinulle <3

Käyttäjä Särkynyt norsu kirjoittanut 25.07.2020 klo 17:08

Kiitos Tamarindi ja Desperate heart tuestanne.

Ensi viikolla pääsen lääkärille. Terveydenhoitaja varasi sen minulle. Lääkäri on mies. Miten mieslääkärille kerron raiskauksista, kun en niistä pysty vielä ääneen sanomaan. On kai turvallista olla vastaanotolla vai onko? Minusta on tullut pelokas ja vainoharhainen. Saan ehkä masennuslääkityksen. Terveydenhoitajalle pääsen edelleen. Sitä en tiedä, onko minulla mahdollista päästä johonkin terapian tapaiseen.

Raiskaajani on uhkaillut ja uhkailee tappavansa minut, jos kerron tapahtuneesta. Ainakin, jos hän käy vielä minun kimppuun, ilmoitan poliisille, vaikka kuinka on sukulainen. Minua pelottaa.

Käyttäjä Desperate heart kirjoittanut 25.07.2020 klo 20:10

Hyvä että pääset lääkärille. Ymmärän, että on vaikeaa puhua mieslääkärille koetuista kamaluuksista. Voisitko ehdottaa terveydenhoitajallesi, että hän vaihtaisi ajan naislääkärille? Toisaalta, jos kirjoittaisit taas paperille ja yrität pikkuhiljaa puhua. Kyllä yleensä ammattiauttajiin voi luottaa, mieslääkäreihinkin. Kuitenkin, on  olemassa turvasääntö (joka pitäisi jo pikkulapsille opettaa), että jos joku aikuinen (tai muu ihminen) puhuttelee tai yrittää koskettaa sopimattomasti, on sanottava "EI", lähdettävä pois ja mentävä heti kertomaan tutulle ja turvalliselle aikuiselle.

Lääkitys voi auttaa pelkoihin ja vainoharhaisuuteen. Hyvä että saat apua! Hienoa että näet terveydenhoitajaa, pikkuhiljaa voit puhua enemmän ja rakentaa luottamusta häneen. On olemassa ilmaisia terapeutteja, mm seurakunnilla, joiden kanssa voi käydä elämänkriisejä läpi.

Raiskaaja itse tietää tekevänsä ala-arvoisesti ja yrittää uhkailullaan vaientaa sinut, ettei joutuisi koskaan maksamaan teoistaan. Voit kertoa nämä uhkailut terveydenhoitajallesi tai tuolle lääkärille. Tämä on poliisiasia, koska rikoksia on jo tapahtunut. Hae tukea terveydenhoitajalta ja lääkäriltä, jotta uskallat kertoa poliisille.

Älä anna sukulaisen käydä enää kimppuusi, ettet mene enempää rikki. Voit yrittää mielikuvaharjoitella turvasääntöä ja käyttää sitä, jos uhkatilanteita tulisi. Onko lähelläsi turvakotia tms, johon voisit mennä suojaan? Pystytkö kertoa peloistasi vanhemmillesi, tai jollekin luotettavalle aikuiselle joka voisi suojella sinua sukulaiseltasi tarvittaessa? Tuen sinua kertomaan jollekin lähiaikuiselle, jos sinulla sellainen on, jotta saat tukea lähipiiriltäsi etkä joutuisi kärsimään enää yhtään enempää.

 

Käyttäjä Särkynyt norsu kirjoittanut 26.07.2020 klo 16:20

Kiitos Desperate heart tuestasi!

Nyt ei ollut naislääkäriä saatavilla tähän hätään. Se olisi mennyt pari viikkoa eteenpäin. Tämä on tupla-aika. Mitä se sitten tarkoittaakin. Toivon hartaasti, että lääkäri osaa auttaa minua. Minun täytyy lopettaa itseni rankaiseminen satuttamalla itseäni tapahtuneesta. Ahdistuneena tulee tehtyä niin.

Täällä ei ole turvakotia. Enkä koe välitöntä uhkaa raiskaajani taholta. Ei onneksi asuta enää samassa talossa eikä samalla paikkakunnalla. Turvasuunnitelma olisi kyllä hyvä olla olemassa. Minne voisin syöksyä hädän hetkellä. Asun kerrostalossa. On tässä ainakin naapureita.

On vaikea löytää luottohenkilöä, kun on tullut läheisen sukulaisen satuttamaksi. Kirjoitan lapulle apusanoja lääkärille menoa varten.

Käyttäjä Särkynyt norsu kirjoittanut 28.07.2020 klo 17:51

Hei

Tänään minulla oli se mieslääkäri. Hän oli ystävällinen vähän vanhempi mies. En pystynyt puhumaan raiskauksista. Näytin sen kirjoittamani lapun. Käytin myös kiertoilmaisua, kun mies tekee pahaa naiselle. Lääkäri määräsi minulle masennuslääkityksen ja laittoi lähetteen psykiatrian poliklinikalla. Kunhan minua ei pidetä hulluna!

En koskaan kuvitellut olevani tällaisessa tilanteessa, jossa paljastan vaietun salaisuuden. Minut käskettiin vaikenemaan asiasta iäksi. Nyt en ole muuta kuin pyytämässä itselleni apuja. Onko se liikaa pyydetty?

Käyttäjä Desperate heart kirjoittanut 01.08.2020 klo 21:26

Hyvä, että pääsit lääkäriin ja kaikki meni hyvin. Lääkitys voi tasata oloasi, ja hyvä että pääset psykiatrian polille. Siellä varmasti seuraavat lääkityksen vaikutusta oloihisi ja koko tilannettasi. Toivottavasti et satuttaisi itseäsi enää, et ole tehnyt mitään väärää eikä sinun tarvitse rangaista itseäsi jonkun muun sairaista teoista. Parasta on, että saat nyt apua. Tietysti ihmisen mieli ja psyyke järkkyy, kun joutuu kokemaan väkivaltaa. Et ole hullu, mutta tarvitset nyt apua selviytyäksesi. Ota kaikki apu vastaan, hetki kerrallansa.

Helpottiko olosi, kun sait kerrottua vaietusta salaisuudestasi? Uskon niin. Hyvä, että olet hakenut apua. On opittava rakastamaan itseään terveellä tavalla ja huolehtimaan itsestään. Tsemppiä paljon! <3

Käyttäjä Särkynyt norsu kirjoittanut 02.08.2020 klo 19:34

Kiitos Desperate heart tuestasi! En osaa vielä sanoa, että helpottiko, kun sain kerrottua menneestä. Ahdistaa vietävästi. Herää tässä toivo, jos joku uskoo minua ja on minun puolellani. Se on vieras tunne, mutta toivottu. Raiskaajani on minua niin pitkään syyllistänyt ja uhkaillut. Sitä pitää totena. Pelko on joka aamussa läsnä, kun herään. En muuta haluaisi kuin olla turvassa.

Luin, että masennuslääkityksen aloitus lisää itsemurhariskiä. Sekin pelottaa, kun ahdistus on nostanut semmoisia ajatuksia mieleen. Silloin varsinkin, kun istun kotona yksin lattialla käpertyneenä ja R hakkaa oven takana. Teeskentelen, etten ole kotona. Niin kävi tänään. Mietin muuttoa muualle, mihin R ei löydä.