Puolison vammautuminen

Puolison vammautuminen

Käyttäjä Saaana aloittanut aikaan 05.10.2016 klo 20:40 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Saaana kirjoittanut 05.10.2016 klo 20:40

Onko täällä muita joilla olisi puoliso tai muu lähiomainen vakavasti vammautunut? Oma puoliso vammautui vuosi sitten vakavasti putoamisonnettomuudessa. Seurauksena niskanikamien murtuminen ja selkäydinvamma joka johti neliraajahalvaukseen.

Elämä on muuttunut aika paljon. Kotona ei ole enää rauhaa, täällä on melkein aina avustaja auttamassa puolisoa. Oma koti on muuttunut toisten ihmisten työpaikaksi. Toki on ihanaa että apua on saatavilla, en nyt yksin jaksaisi hoitaa iteäni, kotia ja puolisoa.

Ollaan molemmat alle kolmekymppisiä nuoria ja aktiivisia ihmisiä. Elämä ennen vammautumista oli mallillaan ja molemmilla oli paljon harrastuksia. Nyt on saatu pureskella käsitettä vaikeavammainen. Tuntuu että itsekin on tavallaan vammautunut onnettomuuden jälkeen jotenkin henkisellä tasolla. Koskettaa tämä elämänmuutos molempia niin suuresti.

En ole oikein mistään saanut vertaistukea henkilöiltä, joilla olisi omakohtaista kokemusta tällaisesta suuresta elämänmuutoksesta. Puoliso on saanut vertaistukea kuntoutuksessa muilta selkäydinvammaisilta, mutta puolisolle vertaistukea ei ole ollut tarjolla. Olisipa kiva jutella ihmisten kanssa joka ymmärtää mistä puhun 🙂 Olisi kiva tietää miten muilla on elämä lähtenyt sujumaan puolison vammautumisen jälkeen.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 07.10.2016 klo 11:53

Tervehdys Saaana!Kovassa paikassa olette molemmat, kun elämä on muuttunut totaalisesti näin surullisella tavalla. Ei ole kokemusta itsellä, mutta työkaverini on kokenut jotakin samankaltaista ja sitä kautta ehkä hieman tiedän mitä käytte läpi,kun olen kuunnellut hänen kertomustaan. Toivon, että pian saatte vertaistukea täältä tai jostakin muualta,sillä se on tärkeä apu molemmille.Kaikkea hyvää teille toivotan ja jaksamista!

Käyttäjä Edelleen vaimo kirjoittanut 30.10.2016 klo 14:13

Saaana kirjoitti 5.10.2016 20:40

Onko täällä muita joilla olisi puoliso tai muu lähiomainen vakavasti vammautunut? Oma puoliso vammautui vuosi sitten vakavasti putoamisonnettomuudessa. Seurauksena niskanikamien murtuminen ja selkäydinvamma joka johti neliraajahalvaukseen.

Elämä on muuttunut aika paljon. Kotona ei ole enää rauhaa, täällä on melkein aina avustaja auttamassa puolisoa. Oma koti on muuttunut toisten ihmisten työpaikaksi. Toki on ihanaa että apua on saatavilla, en nyt yksin jaksaisi hoitaa iteäni, kotia ja puolisoa.

Ollaan molemmat alle kolmekymppisiä nuoria ja aktiivisia ihmisiä. Elämä ennen vammautumista oli mallillaan ja molemmilla oli paljon harrastuksia. Nyt on saatu pureskella käsitettä vaikeavammainen. Tuntuu että itsekin on tavallaan vammautunut onnettomuuden jälkeen jotenkin henkisellä tasolla. Koskettaa tämä elämänmuutos molempia niin suuresti.

En ole oikein mistään saanut vertaistukea henkilöiltä, joilla olisi omakohtaista kokemusta tällaisesta suuresta elämänmuutoksesta. Puoliso on saanut vertaistukea kuntoutuksessa muilta selkäydinvammaisilta, mutta puolisolle vertaistukea ei ole ollut tarjolla. Olisipa kiva jutella ihmisten kanssa joka ymmärtää mistä puhun 🙂 Olisi kiva tietää miten muilla on elämä lähtenyt sujumaan puolison vammautumisen jälkeen.

Toivon sinulle jaksamista Saana. Minulla on hiukan erilainen kokemus vammautumisesta. Mieheni sai työtapaturmassa vaikean aivovamman, mikä muutti hänen persoonallisuuttaan. fyysisesti hän pärjää itsenäisesti kuntouduttuaan, mutta neurologiset vammat aiheuttavat paljon huolta. Tapahtuneesta on nyt kolme vuotta ja tuntuu, että jaksaminen on äärirajoilla. Hän itse kieltää olemassa olevien vaikeuksien johtuvan vammasta ja on sitä mieltä, että hän on ikään kuin turhaan eläkkeellä työstään. Toivon, että saat vertaistukea. Minulla sitä ei ole, mutta olen tilanteessa, jossa minun on haettava myös itselleni apua.

Käyttäjä Tinttinen kirjoittanut 20.12.2016 klo 21:45

Saaana kirjoitti 5.10.2016 20:40

Onko täällä muita joilla olisi puoliso tai muu lähiomainen vakavasti vammautunut? Oma puoliso vammautui vuosi sitten vakavasti putoamisonnettomuudessa. Seurauksena niskanikamien murtuminen ja selkäydinvamma joka johti neliraajahalvaukseen.

Elämä on muuttunut aika paljon. Kotona ei ole enää rauhaa, täällä on melkein aina avustaja auttamassa puolisoa. Oma koti on muuttunut toisten ihmisten työpaikaksi. Toki on ihanaa että apua on saatavilla, en nyt yksin jaksaisi hoitaa iteäni, kotia ja puolisoa.

Ollaan molemmat alle kolmekymppisiä nuoria ja aktiivisia ihmisiä. Elämä ennen vammautumista oli mallillaan ja molemmilla oli paljon harrastuksia. Nyt on saatu pureskella käsitettä vaikeavammainen. Tuntuu että itsekin on tavallaan vammautunut onnettomuuden jälkeen jotenkin henkisellä tasolla. Koskettaa tämä elämänmuutos molempia niin suuresti.

En ole oikein mistään saanut vertaistukea henkilöiltä, joilla olisi omakohtaista kokemusta tällaisesta suuresta elämänmuutoksesta. Puoliso on saanut vertaistukea kuntoutuksessa muilta selkäydinvammaisilta, mutta puolisolle vertaistukea ei ole ollut tarjolla. Olisipa kiva jutella ihmisten kanssa joka ymmärtää mistä puhun 🙂 Olisi kiva tietää miten muilla on elämä lähtenyt sujumaan puolison vammautumisen jälkeen.

Heippa Saaana!

Minun puolisoni vammautui alle vuosi sitten ja ajatuksesi tuntuvat kovin tutuilta. Itsekin löysin tänne vertaistukea ja juttukaveria hakien, tuntuu ettei omat ystävät ymmärrä, eikä usein halua edes kertoa heille kaikkea. Vammautumisen kun liittyy niin paljon muutakin kun vain raajojen toimimattomuus ja sitä ei varmasti ymmärrä ennen kuin omaan perheeseen sattuu.

Minäkin olen vähän alle kolmekymppinen ja elämälle isoja suunnitelmia ennen miehen vammautumista. Tuntuu niinkuin olisi matto vetäisty jalkojen alta. Tosin kyllä on mennyt jonkinlaisessa sumussa aika onnettomuuden jälkeen, että vasta nyt alkaa tajuamaan, mitä tämä konkreettisesti oikein tarkoittaakaan..

Mieheni ei ole vielä kotiutunut, mutta myös meillä on edessä avustaja/kotihoitokuviot kun kotiutuminen koittaa ensi vuoden puolella. Ja täytyy myöntää, että kauhulla odotan miten ikinä totun ulkopuolisiin kotonamme ☹️ ollaan eletty pitkään jo kahdestaan ja ollaan aina oltu tosi yksityisiä ihmisiä, ja nyt tietenkin kun olen ollut vielä yksin mieheni ollessa sairaalassa ja kuntoutuksessa.

Jännittää kovasti myös se, että minun pitäisi pystyä jatkossa huolehtimaan monesta sellaisesta, mitä ennen en ole tarvinnut miettikään...

Tosi mukava olisi sinun kanssa jatkaa ajatusten vaihtoa! toivottavasti vastaukseni tavoittaa sinut!🙂

Käyttäjä Saaana kirjoittanut 05.03.2017 klo 15:59

Hei Tinttinen!

Vastaus tulee vähän jälkijunassa kun tämä ei ole kaikista nopein keskustelukanava... 🙂 Hyvä että huomasin.

Tässä ollaan kohta vuosi oltu puolison kanssa kotona ja kyllä on selvää millaiseksi se arki on alkanut muotoutua. Toivottavasti te olette saaneet tarpeeksi apua kun puolisosi on kotiutunut. vaikka onhan sekin uuvuttavaa jos vieraita ihmisiä pyörii jatkuvasti nurkissa.

Meillä saattaisi olla aika paljon juteltavaa. Toivon että keskustelua voisi jatkaa vähän yksityisemmin 🙂 Yritin laittaa tänne s.postiosoitteeni mutta ylläpito ei julkaissut viestiä. Mitenkähän saisi yhteyden ohi tämän keskustelukanavan. Pitäs melkein jossain chatissa vaihtaa yhteystiedot.

Käyttäjä Kata_K (Työntekijä) (Sos-kriisikeskus, Helsinki) kirjoittanut 06.03.2017 klo 14:34

Saaana kirjoitti 5.3.2017 15:59
Yritin laittaa tänne s.postiosoitteeni mutta ylläpito ei julkaissut viestiä. Mitenkähän saisi yhteyden ohi tämän keskustelukanavan. Pitäs melkein jossain chatissa vaihtaa yhteystiedot.

Hei nimimerkki Saaana ja toki muutkin,

Tukinet on anonyymi palvelu ja yhteystietojen vaihtaminen ei ole turvallisuussyistä sallittua Tukinetin julkisissa ryhmissä. Ei täällä avoimissa ryhmissä, eikä myöskään chateissä.

Toivottavasti voitte silti jatkaa kirjoittelua täällä ryhmässä. Kirjoituksistanne voi olla hyötyä myös monille tätä ryhmää pelkästään lukeville.