Puolison mustasukkaisuus ja harhaluulot
Hei!
Olen seurustellut vajaan vuoden miehen kanssa, jonka kanssa minun on ollut todella hyvä olla. Hän on kiltti, huomaavainen ja hellä, ja välillämme on sekä syvää intohimoa että toverillista kiintymystä. Tuntuu, että nyt (viimein) olen löytänyt sellaisen ihmisen, jonka kanssa voisin elää elämäni onnellisena loppuun asti.
Viime aikoina on kuitenkin ollut tihenevään tahtiin tilanteita, jotka ovat saaneet minut täysin ymmälleni. Mies syyttää minua silmäpelistä vieraiden miesten kanssa. Nämä syytökset tapahtuvat aina jossain julkisilla paikoilla kuten ravintolassa, lentokentällä, urheilukilpailujen katsomossa tms. Yleensä ne tulevat tilanteissa, joissa meillä on ollut takana erityisen ihanaa ja mukavaa aikaa, ja olemme päässeet todella lähelle toisiamme. Minulle ne tulevat aina kuin jääkylmä suihku niskaan, usein vielä niin, että minulla ei ole harmainta aavistusta kenestä mieheni puhuu. Mieheni kuitenkin inttää, että asia on ”päivänselvä”, hän on tarkkaillut ja suurin piirtein laskenut ne kerrat kun olen kuulemma näitä katseita luonut. Minun on turha selitellä mitään, sillä ”onhan hänellä silmät päässä”.
Kun riitelelemme asiasta ja sanon hänen olevan sairaalloisesti mustasukkainen ja kehotan varaamaan ajan terapiaan, väittää mieheni että minun pitäsi mennä terapiaan. Hänen mielestään minä en vain halua myöntää itsessäni sellaista piirrettä. Minua loukkaa suuresti ensinnäkin nämä kerrassaan oudot ja perättömät syytökset, sekä se, että mieheni kuvittelee minun olevan ihminen, joka harrastaisi tuollaista vaikka on juuri (monen vuoden jälkeen) löytänyt miehen, johon on korviaan myöten rakastunut ja ”lääpällään”. Mieheni on eronnut muutama vuosi sitten, minä 11v sitten, eikä minulla sen jälkeen ole ollut kuin yksi ihastus.
Olen yrittänyt selittää miehelleni, että koska en edes sinkkuna osannut harrastaa kenenkään kanssa silmäpelejä (ehkä niitä miehiäkin olisi näiden vuosien aikana ollut enemmän!), miksi ihmeessä nyt alkaisin. Jotkut ystävät, joille olen kertonut tästä ongelmasta ovat olleet yhtä hämmästyneitä kuin minäkin sanoen, että minä olen ”viimeinen ihminen joka tuollaista harrastaa”. Miksi sitten oma rakas mieheni haluaa nähdä minut ihan erilaisena?
Kun asiasta on riidelty ja tilanne rauhoittunut (mies mennyt kotiinsa – asuu eri paikkakunnalla), mieheni pystyy keskustelemaan asiasta ihan eri tavalla. Hän myöntää oman ”hölmöytensä” ja peruu syytökset, pyytää anteeksi ja sanoo, että rakastaa minua vain niin paljon, että pelkää menettävänsä minut. Ja hän pelkää, että minulla sittenkin olisi vielä ”haku päällä”, eli katselisin josko löytyisi joku ”vielä parempi”.Yritän sitten selittää, että minua loukkaa näissä syytöksissä myös se, että hän ei näytä noteeraavan ollenkaan niitä tunteita, joita tunnen ja myös osoitan häntä kohtaan. Tunteitteni syvyyden ja vilpittömyyden olen toistuvasti tuonut esiin.
Kun tilanne on ohi, mies ei osoita mitenkään mustasukkaisuuttaan, ja tuntuu olevan aidosti pahoillaan näistä kohtauksista, ja tuntuu ymös uskovan että rakkauteni on aitoa ja vilpitöntä. Väliajat meillä meneekin sitten suorastaan loistavasti, me todella viihdymme toistemme seurassa, meillä on hauskaa, mukavaa ja hyvä olla, ja seksi välillämme on suorastaan ihanaa. Kunnes sitten taas tulee tällainen tilanne.
Mieheni mielestä se, että mies katsoo naista merkitsee aina sitä, että hän yrittää iskeä tämän, ja jos nainen ”vastaa” katseeseen, on se myöntävä merkki. Ja että häntä loukkaa se, että minä vastailen minua tuijottelevien miesten katseisiin, se asettaa hänet minun miehenäni kuulemma ”noloon” tilanteeseen. Kerrankin mieheni selitti, että kun eräs mies oli tuijotellut ensin minua ja minä sitten ”vastaillut” siihen, oli mies katsahtanut mieheeni ”viotonreimuisesti, että minäpä isken naisesi tuosta vain”. Olen aivan äimänä tällaisita tulkinnoista ja yritän selittää, ettei kukaan voi tietää mitä jonkun ihmisen päässä liikkuu tämän ”katsellessa” ihmisiä. Ja että minä en ainakaan suostu elämään niin, että tulkitsisin jokaisen katseen iskuyrityksenä. Enkä minä ikinä edes näe kenenkään luovan mitään erityisiä ”katseita”.
Asia ahdistaa minua valtavasti, sillä pelkään, että olen kadottamassa jotain hienoa ja herkkää, mitä välillämme on ollut. Alussa pystyin unohtamaan nämä syytökset ja pienen etääntymisen jälkeen pääsin taas lähelle miestäni, mutta nyt alkaa tuntua, että yrityksistä huolimatta en enää saavuta sitä läheisyyttä mitä olen häntä kohtaan tuntenut. Ja minua ahdistaa myös se, että huomaan olevani varuillani ja pelokas liikkuessamme ”ihmisten ilmoilla”. Onko meillä tulevaisuutta vain neljän seinän sisällä? Surullisimmaksi minut saa ajatus, että me ehkä ajaudumme täysin erillemme sellaisen asian vuoksi, jota ei edes ole olemassa!!😭
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Ja etenkin, onko joku selvinnyt tällaisista ongelmista? Siis onko mahdollista että mieheni pääsee mustasukkaisuudestaan?
Kommenteista ja vastauksista etukäteen kiittäen!
Helttu
Hei Helttu!
Vaikea on tilanteesi, täytyy myöntää. Se sai minut myös hieman mietteliääksi, sillä eräällä läheiselläni oli vuosia sitten miesystävä, jolla oli samanlaisia piirteitä. Mies oli suorastaan hurmaava ja uskomattoman ihana aina siihen saakka kun keksi olla mustasukkainen. Valitettavasti nämä mustasukkaisuuskohtaukset vain pahenivat kun nainen yritti olla miehelle mieliksi ja muuttuivat lopulta väkivaltaisiksi. Suhde loppui kun tämä nainen soitti erään "kohtauksen" jälkeen veljelleni ja veljeni kävi poistamassa miehen tämän asunnosta. Seuraavana päivänä vaihdettiin lukot ja miehen laukut kannettiin varastoon odottamaan pois hakemista. Heidän "parisuhteensa" ehti kestää kolme vuotta ja teki tälle sukulaisnaiselle todella huonoa. Tiedän, että ex-mies hankkiutui tämän jälkeen terapiaan ja sai diagnoosiksi vakavan persoonallisuushäiriön. Ei siis ihan psykopaatti, mutta eipä paljon muutakaan...
En haluaisi maalailla synkkiä pilviä suhteenne ylle, mutta pyydän sinua olemaan varovainen. Tuollainen tyhjä mustasukkaisuus juuri silloin kun teillä menee muuten loistavasti ei kuulu normaalin ihmisen ajatuskulkuun. Se on manipulointia parhaimmillaan. Älä ainakaan ala muuttamaan käytöstäsi sen takia. Hyvässä suhteessa tehdään kyllä kompromisseja ja muutetaan käyttäytymismallejakin, mutta silloin muutoksen pitää lähteä omasta halusta, ei toisen painostuksesta. Sinä olet vahva ihminen, koska olet pärjännyt vuosia ilman parisuhdettakin ilmeisen hyvin. Luota omiin tuntemuksiisi 🙂👍
Paljon voimia sinulle!
HyväHelttu!
Kun luin tekstisi,tuli ensimmäiseksi mieleen,että lähde äkkiä ja mieluummin juosten.
Miehelläsi on mielestäni selviä sairaalloisen mustasukkaisuuden piirteitä.Ja jos olen oikeassa,
millään mitä sinä teet,ei ole vaikutusta.
Pahimmillaan sinulla on edessäsi jatkuvaa pahaa mieltä,sukulaisista eristämistä,pahenevaa
mustasukkaisuutta ja usein vielä väkivaltaa,kun hän alkaa olla varma sinusta.
Oprah
Olen sitä mieltä, että mustasukkaisuudesta voi parantua ja ainakin se voi helpottua. Olen itse ollut / ja ilmeisesti olen vielä edelleenkin se mustasukkainen osapuoli. Järki sanoo toista ja tunteet toista. Vaikea tilanne, mutta jos haluaa "parantua" täytyy se halu olla tällä mustasukkaisella itsellään. Itse olen halukas työskentelemään asian suhteen ja parempaan suuntaan ollaan menossa kokoajan. Ihan noissa mittasuhteissa mustasukkaisuuteni ei mielestäni ole ollut mutta kuitenkin häiritsevää laatua. Olen keskustellut ja keskustellut mieheni kanssa ja se tuo helpotusta, kovastikin. Olen siis pystynyt myöntämään ongelman itselleni ja hänelle. Enää minun ei tarvitse tarkistaa esim. hänen puhelintaan.
Kuitenkin asian käsittely on vielä kesken, en ole siis päässyt ongelmastani kokonaan eroon. Toivon sitä kylllä todella paljon.
Nyt tilanne on tämä, että luotan mieheeni vaan enpä hänen naispuoliseen ystäväänsä, määrättyjen seikkojen vuoksi, joita en tässä sen kummemmin nyt lähde erittelemään. He ovat olleet ystäviä 10v, itsehän olen tuntenut miesystäväni vasta yli vuoden. Liekö tuossa sitten kovin suuri tekijä, mene ja tiedä. Olen koittanut hieroa tuttavuutta tämän naisen kanssa, jotta epäluuloni häipyisivät mutta eipä ne ole häipyneet.
Luotanko siis mieheeni todella vai uskottelenko vain itselleni niin?
Oletteko sitä mieltä, että minun täytyisi luottaa myös tähän naisystävään?
Itse luulen, että minun ongelmani on nyt tämä luottamiskysymys mieheni ystävään!?😐
Eilisessä keskustelussa mieheni kanssa tuli ilmi että, hän ei ymmärrä näkökulmaani ollenkaan. Jos luotan häneen minulla ei hänen mukaan ole mtn tarvetta luottaa siihen hänen ystävättäreensä!? Että pelkkä luottamus häneen pitäs riittää?
Hyvä Helttu.
Tiedän vuosien kokemuksella, mitä on lopulta jäädä sinne neljän seinän sisään miehen mustasukkaisuuden ja omistamishalun vuoksi.
Seinienkään sisällä en lopulta ollut vapaa, koska kaikki kuvitellut ja liioitellut tapahtumat olivat läsnä piinaavana jankutuksena.
Hän oli mustasukkainen jopa aikuisille lapsillenikin kun pidin heihin yhteyttä.
Kun olin tyttäreni luona käymässä toisella paikkakunnalla, sairastui hän sillä aikaa, soitellen ja apua anoen. Takaisin tultuani näin, ettei hänellä ollut mitään hätää.
Kotona piti tuijottaa silmiin ja vastata toistamiseen mitä kummallisimpiin kysymyksiin, joita hän oli kehitellyt päässään.Tällä tuijotuksella hän tarkisti "pitikö mulla pokka".
Ja hänellä oli vielä niin tavattoman pitkä muisti, että vuosienkin takaiset mitättömät tervehtimiset vanhojen tuttujenkin kanssa saivat aivan uuden, omituisen luonteen.
Kirjoitit hyvin tilanteestasi ja mielestäni jo ymärrät sisälläsi, mistä on kysymys - et vain haluaisi uskoa sitä todeksi, onhan rakkautenne vielä niin nuori.
Minä olen sen nähnyt, että tuontapaiset mustasukkaisuuskohtaukset eivät lopu,vaan ensimmäinen johtaa toiseen ja kymmenes sadanteen ja vuodet vierivät vaan!
Kukaan ei rakastamalla pysty sairaalloista mustasukkaisuutta parantamaan. Se on henkistä väkivaltaa, mikä murentaa suhteen ennen pitkää ja sairastuttaa mustasukkaisuuden kohteen depressioon.
Vaikka yksin ei olekaan aina niin hyvä olla, on se parempi vaihtoehto, kuin olla jatkuvan tarkkailun alaisena. Tiedä vaikka joskus voisi tuntea olevansa vapaa!
Hyvää talven alkua ja hyvää päätöstä sinulle, Helttu!
Onko miehesi ulkomaalainen? Joissain kulttuureissa naisen vastaus katsekontaktiin tulkitaan myöntymiseksi miehen kosiskelulle. Suomessahan katsekontakti ei vielä tarkoita yhtään mitään.
Onko miehen menneisyydessä petetyksi tulemisesta kokemuksia? Valitettavasti mustasukkaisuutta aiheuttaa myös ne ikävät kokemukset. Miten voisi luottaa keneenkään, jos aina on petetty?
Itse olen mustasukkainen ja ymmärrän miehesi "logiikan". Ymmärrän myös itse miten järjetöntä on syyttää toista vieraiden katseisiin vastaamisesta, mutta kyseinen asia vaivaa minuakin kun olen ulkona mieheni kanssa. Kadehdin ihmisiä joita ei häiritse jos oma mies juttelee vieraalle naiselle tai vaikka tanssii jonkun kanssa. Minulle nämä tilanteet ovat mahdottomia. Koska en itse pidä peliä vieraiden miesten kanssa, ei mielestäni miehenikään tarvitse olla tekemisissä naisten kanssa. Mieheni käy kuitenkin joskus esim risteilyllä kavereittensa kanssa vastustuksestani huolimatta. Ja hyvä niin.
Mustasukkaisuus haittaa molempien elämää!
heippa helttu!oon ensinnäkin tosi surtuissani puolestas☹️toivottavasti asiat kääntyy parhain päin...mä itse olen sairaallloisen mustis, kyttään joka liikettä jne...ja olen nyt sillä tiellä että apua on haettava, mun mies ei ansaitse tätä!!mulla on tosi huono itsetunto, taustalla kaikenlaista(seli seli) ja mun mies kehuu mua pääästä varpaisiin, rakastaa, on hellä..ihana. ja silti mä muutun kun tulee teen tilanne jossa on joku ns mua parempi tai kauniimpi ja muutun ihan itsellenikin vieraaksi...ja mies on jättänyt niin paljon mun vuokseni...ei käy misään eikä pidä hauskaa ja tää syö mua sisältä...ja mä toivon, että tää muuttuu ja mun on muututtava...ja mä tiedän, että on myönnettävä että tää on ongelma, sairauskin jopa tai jotain ja toivottavasti mieheskin pystyy sen myöntämään, se on ainoa keino päästä eteenpäin??älä jää miehes valtaan, mun ies tekee virheen kun tottelee tavallaan ja hissuttelee asiaa mun mileikis tai etten sais kohtausta...oo vahava, pistä vastaan..ehkä miehes ymmärtää sitten?
Minuusrikki, täälläkin on minuus rikki... Samoista "oireista" kärsin kuin sinäkin ja olen samaa mieltä asioista. Asialle jotain tehtävä, ei näin kukaan tule onnelliseksi. Voi meitä...