Puolisoni menehtyi yllättäen ja äkillisesti 8.7.2015.Hautajaisetkin on jo pidetty ja olen edelleen samassa lähtökuopassa kuin kuolinpäivänä.En vain pysty hyväksymään että hän lähti näin äkillisesti.Asutaan Helsingssä.Apua olen hakenut ja jonkin verran sitä saanut mutta en riittävästi.Haluaisin vertaistukea muilta saman kohtalon käyneiltä mutta kaikki ryhmät mihin olen hakenut ovat täynnä.Löytyisikö täältä kohtalotovereita kenen kanssa oisi tätä asiaa jakaa.Olen todella yksinäinen tämän asian kanssa.Muutimme vasta keväällä Helsinkiin ja ystäviä ei täällä juurikaan ole.Olen 45v. nainen ja minulla on 6v.tyttö.Tällä hetkellä jaksan vain tyttäreni takia.En vain voi ymmärtää miten tämmöisestä voi päästä yli.Mielessä on vain samat ajatukset että eihän hän näin voinut lähteä,kesken meidän yhteisen elämän.Hän vei menessään myös osan minua ja nyt pitäisi osata rakentaa oma elämä uudestaan mikä tuntuu liian mahdottomalta.On vain itkua itkun perään.😭