Puolison aivovamma

Puolison aivovamma

Käyttäjä Lotta1974 aloittanut aikaan 01.09.2015 klo 22:15 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Lotta1974 kirjoittanut 01.09.2015 klo 22:15

En tiedä olisiko jossakin täällä jo aiempaa keskustelua aiheesta, enkä osannut oikein niitä etsiä muutoin kuin sen mitä jaksoin keskusteluja selata.

Toivoisin täältä mahdollisesti löytävän vertaistukea, muiden kokemuksia, henkilöitä jolla on aivovamman saanut puoliso. Jotenkin tuntuu, että arki on käynyt kovin raskaaksi ja mielessä on liian usein käynyt se millaista elämä olisi eron jälkeen☹️. Olisi kiva jakaa kokemuksia muiden mahdollisesti vastaavassa tilanteessa olevien kanssa.

Kerron lyhyesti tilanteestamme. Eli aivovammaan johtaneesta pahoinpitelystä on nyt aikaa 5 vuotta. Puolison toimintakyky on melko hyvä, eikä ulkopuolinen, vieras henkilö hänestä vammaa huomaa. Hän kuitenkin pärjää itsekseen, vaikkakin tapaturmariski varmasti on suurempi kuin täysin terveellä ihmisellä. Hän on ollut sairaslomalla tapahtuneesta saakka, koska ei ole ammatillisen kuntoutuksenkaan turvin päässyt takaisin työelämään. Neurologin lausunnon mukaan ei ole työkykyinen mihinkään työhön, mutta eläkkeellekään ei ole päässyt.
Suurimmat ongelmat ovat muistissa sekä persoonallisuudessa. Lisäksi tietysti työkyvyn menetys masentaa. Lääkityskin hänellä on ja säännöllinen hoitosuhde psykoterapiaan. Luonteeltaan on aina ollut melko herkästi ärtyvä, mutta tämä piirre on korostunut enstisestään. Muistaa asioita väärin ja mielessään ”kehittää” sitten omia totuuksiaan. Nyt on esille alkanut entistä enemmän tulla myös paranoidisia taipumuksia. Epäilee kaikkia ja kaikkea, että pitävät häntä huonona, kelpaamattomana, tarpeettomana, puhuvat pahaa ja että hän on vain taakka myös minulle. Jotenkaan en nyt edes tiedä johtuuko masennuksesta vai uskooko tähän kaikkeen myös itse.
Myös minua kohtaan esittää jatkuvasti syytöksiä, että ajattelen hänen olevan riittämätön kaikkeen, koska ei ole työelämässä ja kotonakaan ei saa tarpeeksi aikaiseksi. Toisinaan on tämän vuoksi pahan tuulinen ja äyskii. Väittää minun sanoneen tällaisia asioita, jotka siis eivät pidä paikkansa. Huutaa ja raivoaa herkästi. Senkin vielä jotenkin olen jaksanut, koska se kuuluu osana sairauteen. Mutta tämä melko uutena tullut syyttely asioista, joita ei ole tapahtunut, eli nämä kuvitelmat tuntuvat kohtuuttoman raskailta. Tietysti muistamattomuus tämän lisäksi aiheuttaa usein riitaa välillemme. Toisinaan voi mennä useampikin päivä ihan hyvin. Mutta tilanne on erittäin raastava. En millään enää jaksaisi työpäivän miettiä millainen on tunnelma kotona odottaa. Tuleeko ensimmäiseksi riitaa jostakin asiasta mitä ei oikeasti edes ole tapahtunut.
Nämä käytösoireet ovat myös aiheuttaneet ystäväpiirin supistumisen lähes olemattomiin. En jaksaisi selitellä kenellekään, että oireet johtuvat aivovammasta, eikä ulkopuolinen ihminen sitä edes voi ymmärtää. Eteenkään kun ei koskaan ole ollut kovin hienotunteinen puheissaan.

Jos siis kukaan tätä lukeva on vastaavassa tilanteessa olisi kiva kuulla, oletteko saaneet jostakin apua tilanteeseen? Tai mahdollisesti keksineet itse jotakin mistä olisi apua arkeen tai mikä auttaa teitä jaksamaan? Tai onko mahdollisesti joku, joka on eronnut tämän vuoksi? Miten elämänne on järjestynyt? Jotenkin itsestäni tuntuu pahalta, kun edes ajattelen asiaa, saati että kirjoitan sen tänne julkisesti. Olenhan minä aikoinani alttarilla tahtonut rakastaa ja pysyä yhdessä myötä- ja vastamäessä… Ero sairauden vuoksi tuntuu mahdottomalta, eikä rakkaus olekaan loppunut. Mutta kun ihmisen luonne on muuttunut suuresti ja joskus tulee tilanteita, että en todellakaan tunne rakautta, en osaa osoittaa myötätuntoa, vaan ainoa tunne on ääretön raivo… äh, yritin etsiä myös tietoa sopeutumisvalmennuksesta perheelle tai pariskunnille, mutta en ole löytänyt mistään mitään. Eli vinkit myös siitä jos joku taho tällaisia kursseja järjestää olisi tervetulleita. Kiitos kun sain purkaa tätä pahaa oloa teille 😞.😳