Olen hakenut avioeroa 2 viikkoa sitten yksin kun minulle ilmoitettiin puolisollani olevan toinen nainen. Yllättäen ihastunut työkaveriinsa ja kun erosimme, vuokrasivat heti yhdessä 57 m2 kaksion, jossa nyt asuvat. Tieto toisesta naisesta ei tullut puolisoltani itseltään, vaan viimeiseen saakka vetosi siihen, että rakkaus vain loppui ja se on syynä avioerolle. Kun talomme meni myyntiin, tuttavat kysyivät, että miksi. Ystävät nauroivat räkäisesti kun sinisilmäisesti ilmoitin, että puolison rakkaus vain loppui. 2 tuntia meni, niin sain ystäviltäni tämän toisen naisen nimen, tuossa syy rakkauden loppumiselle. Ja silloin putosi kaikki pohja. 18 vuotta, hukkaanko ne kaikki vuodet meni? Kauanko tätä on kestänyt? Miksi minä en riittänyt, mitä vikaa minussa on?

Olen 35 vuotias, puolisoni minua 2 vuotta vanhempi. Olemme olleet yhdessä yli 18 vuotta, ensi syksynä olisi tullut täyteen 19 vuotta. Meillä on kaksi tytärtä, 7-vuotta ja 9-vuotta. Omakotitalo, ihana piha ja taloa ja kotia yhdessä laitettu. Molemmilla myös omia harrastuksia ja aikaa itselle, myös yhdessä olemme tehneet paljon juttuja, jotka kiinnostavat molempia. Olimme joulukuussa yhdessä kaupungilomalla, jotta saisimme viettää yhteistä aikaa ja sieltä palatessamme miehen käytös muuttui jo aika mahdottomaksi. Otti koko ajan lisää työvuoroja, lähti kesken iltaa baariin kavereidensa kanssa, vaikka meidän piti yhdessä katsoa elokuvaa jne. Lopulta tilanne meni jo minusta sietämättömäksi ja ilmoitin, että kun tulemme töistä, niin on aika keskustella mikä ihme miestä riivaa, kun ei halua viettää aikaa oman perheensä kanssa, on etäinen ja vain täyttää kalenterinsa työllä ja treeneillä.

Kotiin tullessa sitten puhuttiin ja hän sanoi haluavansa avioeron. On tehnyt avioeroa jo kuulemma 2 vuotta, koska hellyttä ei ole, kukaan ei häntä kotona huomaa, omat lapsetkaan eivät kuulemma häntä rakasta. Töissä sitten taas (tekee töitä perhekodissa) lapset juoksevat häntä vastaan halaamaan ja työkaverit pitävät hänestä todella. Toista naista kuulemma ei ole, hänen rakkautensa vain on loppu. Tämä oli täysi shokki minulle. Toki olin huomannut merkit ilmassa kun viime kesänä yritin järjestää kesälomamme samaan aikaan, mutta hän taas piti lomansa täysin eri aikaan kuin minä. Aikaisemmin ollaan nautittu yhteisistä lomista, koska muutoin hänen työnsä on todella hankalaa työvuorojen kanssa. Hän tekee lähinnä ilta-, viikonloppu- ja yövuoroja. Minulla taas on selkeä päivätyö ja viikonloput aina vapaita. Yhteistä aikaa on ollut vaikeaa löytää, varsinkin kun toinen on vain ottanut lisää työvuoroja välttyäkseen olemasta kotona. Aloitti itse asiassa tässä nykyisessä työssään 2 vuotta sitten.

Kun hän ilmoitti haluavansa avioeron hän oikeasti luuli, että se olisi minulle yhdentekevää. Murtui täysin kun ihmettelin itkuisena minne hänen rakkautensa on hävinnyt kun itse häntä rakastan kovasti ja olen kaivannut ja pyytänyt olemaan perheensä kanssa, mutta aina hän on keksinyt jotakin muuta. Kun sanoin häntä edelleen rakastavani, hän ilmoitti, että voidaan sitten yrittää katsoa joskos hänen rakkautensa vielä syttyisi. 2 viikkoa sitä ”yrittämistä” kesti. Sinä aikana ei kuulemma ollut kertaakaan tämän toisen naisen kanssa, josta en tuolloin vielä tiennyt mitään. Mielestäni tämä hänen yrittämisjakso perustuikin tästä syystä täysin valheeseen.

Jälkeenpäin koen hänen vain käyttäneen minun herkkää tilaani hyväksi, koska ilmoitti sitten lopulta työmatkan jälkeen (missä oli ollut tämän työkaverinsa kanssa, jonka kanssa hänellä on suhde ollut syksystä saakka) että hänestä tuntuu, ettei rakkaus pakottamalla tule. Pariterapiaan ei halunnut, lääkäriin ei halunnut, vaikka selvästi hänen henkinen hyvinvointinsa olisi sitä vaatinut. Myös fyysisiä oireita on ollut viime kesästä asti, paniikkikohtauksia ym. Niinpä hän muutti äitinsä luo miettimään ja sille tielle jäi. Poisti minusta kaikki tiedot sosiaalisesta mediasta kuvista lähtien ja parisuhdestatus äkkiä pois. Sitten vain lauantaina heti baariin minne tämä toinen nainenkin oli tullut. Tällä toisella naisella on kaksi pientä lasta, nuorempi vasta 3-vuotias. Tällä naisella oma parisuhde ollut kriisissä. Olivat viettäneet sitten aikaa ilmeisen intiimisti ja tämä nainen oli palannut silloisen puolison luo viereen nukkumaan baari-illan jälkeen. Hänen puolisonsa oli odottanut naisen nukahtavan ja lukenut sen jälkeen tämän viestit puhelimesta ja asian todellinen tilanne oli hänelle selvinnyt. Hän oli heittänyt tämän naisen keskellä yötä ulos.

Ja tuleva ex-puolisoni puolusteli heidän hankkineen yhteisen vuokra-asunnon pakon sanelemana kun heitä olikin nyt yhtäkkiä kaksi koditonta 😐 Exäni ei kuitenkaan ole voinut tässä asunnossa koko ajan olla, koska tällä naisella ovat lapset hänen luonaan 3 päivää ja sitten he ovat 3 päivää isällään. Nyt sitten exäni pitäisi tavata omia lapsiaan ja he sitten joutuvat yöpymään exäni äidin luona, missä ex majailee välillä kun ei voi tuossa toisen naisen kanssa yhdessä vuokratussa asunnossa olla. Miten tämä kuvio kuulostaa minusta aivan hullulta? Olenko ainoa, jonka mielestäni ex-puolisoni on täysin pimahtanut?

ex perusteli tätä suhdetta sillä, että meillä on mennyt huonosti jo vuosia. Tästä olen itse eri mieltä. Huomasin muutoksen itse viime kesänä. Tällöin hän on varmasti lähentynyt tämän itseään 10 vuotta nuoremman työtoverin kanssa ja keskustellut asioista. Sanoi itse, että tuntui hyvältä saada huomiota ja tulla kuuluksi ja nyt ovat niin ihastuneita että. Ja että minulle asiasta oli vaikea sanoa, koska olin vain toiseksi paras. 😞 se, jos joku sattui. Sanoi, ettei ajatellut tällä pettämisellä olevan mitään väliä, koska oletti etten häntä rakasta. Ja kuitenkaan suhteessamme ei ole tapahtunut midään radikaalia. Viime kesästä lähtien hän vain alkoi loitontua ja teki minuun selvää hajurakoa enkä itse osannut tehdä asialle mtään, jotenkin vain turruin ja yritin selvitä ja kerjätä yhteistä aikaa, jota ei tullut. MIes muuttui kylmäksi ja katse oli kylmä.

Miksi toisesta ihmisestä ei voi erota reilusti, kun alkaa tehdä mieli olla jonkun toisen kanssa? Mitä tuollaisesta suhteesta voi edes tulla, että ollaan samalla työpaikalla, ihastuneita, molemmilla 2 lasta, joista toisella lapset vielä todella pieniä? Ja että muuttavat suoraan yhteen ennen kuin edes edellisistä puolisoista on erottu ja saatu edes avioeroa vireille? Puolisoni myi jopa kihlasormukseni ja toi siitä minulle 30 euroa ilmoittaen, että tämän enempää ei romukullasta saa 😑❓ Minulle ero tuli puskista, tavallaan, tosin olin kyllä tajunnut, että jokin on vialla, mutta en osannut tehdä asialle mitään.

Nyt mies on tajunnut minun rakastaneen häntä koko ajan ja on siitä syystä aivan rikki. Sanoo ettei ikinä olisi pettänyt, jos olisi sen tiennyt. Minä en ymmärrä missä välissä se tieto häneltä on kadonnut kun olen kuitenkin kiintymystä osoittanut omalla tavallani kuten olen osoittanut sitä koko 18 vuoden ajan. Tällä toisella naisella on mennyt omassa parisuhteessaan pitkään todella huonosti ja ovat kuulemma näistä asioista keskustelleet yhdessä paljon. Onkohan tässä käynyt niin, että toisen parisuhteen ongelmat on tuotu myös meidän parisuhteeseen? Puolisoni on aina ollut epävarma ja huomion kipeä. Hänelle on ollut nyt lähes maailmanloppu, että en ole muistanut sanoa hänen mukaansa hänelle hyvää yötä kahteen vuoteen. Vaan miten sen teet, kun olet nukkunut itse jo 2 tuntia siinä vaiheessa kun toinen tulee töistä kotiin? Itse taas olen aina ollut itsevarma ja aikaansaava, tiedän mitä haluan ja pistän asiat järjestymään.

Ja vaikka ex on tilanteesta aivan rikki, niin ei silti halua yrittää enää mitään yhdessä. On selkeästi ilmoittanut minun olevan pelkkä kakkonen tähän toiseen naiseen verrattuna. Tämä toinen nainen on kuulemma niin paljon samanlainen kuin hän, mitä en myöskään ymmärrä. exäni on aina ollut kova treenaamaan koviakin lajeja ja on teräskunnossa. Tämä uusi nainen sitä luokkaa, että varmaan pyörtyisi jos joutuisi juoksemaan 500 metriä ja myös näyttää siltä. Minuun verrattuna ei ole edes erityisen kaunis, vaikka kait sekin on katsojan silmissä. Me taas olemme harrastaneet liikuntaa yhdessä, lenkkeilleet, patikoineet, käyneet salillakin yhdessä.

Onko tuolla ukolla joku 40 v kriisi vai mitä ihmettä hänelle on tapahtunut? Lastenvalvojalla ilmoitti saavansa kyllä lasten tapaamiset toimivaan, vaikka asuvat 57 m2 kokoisessa kaksiossa missä on omien lasten lisäksi tämän naisenkin lapset, jotka ovat huomattavasti pienempiä kuin omani. Suoraan sanottuna olen raivoissani enkä tiedä itkeäkö vai nauraa. Välillä mietin, että jos tuota ukkoa kolauttaisi kovaa päähän, niin meisivätkö sitten kaikki palikat takaisin paikoilleen ja hän järkeentyisi?

Mitä ihmettä olette tästä kaikesta mieltä? Ja miten se toinen nainen jaksaa katsoa miestä, joka on edellisestä parisuhteestaan niin rikki, että painoa on tippunut melkein 20 kiloa ja istuu työpäivän jälkeen lähinnä kittaamassa kaljaa ja rypee itsesäälissä? Näin avioeron kourissa katsoessani kohti tulevaisuutta tuollaisessa elämäntilanteessa oleva mies olisi viimeinen asia, jonka ottaisin vaivoikseni. Lisäksi ex-puolisoni kyselee joko minulla on uusi ja yhdessä välissä riidellessämme hän pyysi, että enkö voisi etsiä itselleni jotakuta uutta miestä, niin minullekin tulisi parempi olo. Uusi mies tässä sotkussa nyt olisi viimeinen, jonka minä haluaisin. Eiköhän tässä avioeron kourissa ensin myydä talo ja mietitä sen jälkeen minne lasten kanssa päämme laskemme. Siinä sitä on sitten miettimistä, että kuka minä olen ja mitä haluan elämältä. Yksin olon opettelua. Mitä järkeä on etsiä toista ihmistä kun ei ole vielä entisestäkään päässyt eroon ja kaipaus exää kohtaan on kova? Kaikesta paskasta huolimatta.

Ideoita, näkökantoja? Saittekohan avautumisestani mitään selvää. Tilanne on aika tuore ja kipeä.