puhumattomuus & välinpitämättämyys tappaa suhteen

puhumattomuus & välinpitämättämyys tappaa suhteen

Käyttäjä Kazcarm aloittanut aikaan 03.05.2016 klo 14:03 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Kazcarm kirjoittanut 03.05.2016 klo 14:03

Mun oli pakko kirjoittaa kun oon ihan solmujen solmussa, oon käynyt viimeks eilen psykologilla ja saastuttanu ystävätkin kuuntelee mua ja alkaa varmaan olee kypsii kun mä vaan veivaan mut ei nää helppoi juttui oo, mut itkettää kun tämä vyyhti on niin suuri etten saa tehtyä mitään, täällä yksi hlö kirjoittikin että puhumattomuus tappaa rakkauden, hän kirjoitti kuin minä, ja nyt minä olen tässä suossa josta pitäisi tehdä päätös.

Koitan aloittaa alusta tän sekavan tunne sekamelkan, oon siis 40v ja nyt 2,5v ollut nykyisen mieheni kanssa, meidän suurin ongelma on hänen itsekeskeisyytensä ja puhumattomuus, välinpitämättömyys.. ne oikeesti syö kuin naista, hän ei käy pesulla, hän ei suostu puhumaan mistään, ei osallistu mihinkään, viimeksi riita tuli taas talous asiaioista hirveää huutoa ja raivaria ja satuttavia sanoja, toivoi minun kuolemaa jne huusin minäkin puolustaakseni iteäni mutta tälläinen empatian puute, välinpitämättömyys … viimeisin riita oli tosiaan viikko sitten, noista laskujen maksuista, siitä hän veäytyi omaan luolaansa, oli siellä 3 päivää, se söi minua ja itkin oloani, pyysin häntä lähtemään viissataa kertaa mutta ei lähde, itkin 5 päivää kunnes päätin että ny teen omia juttuja pihalla ja annetaan olla, mun pitäis vaan päästää irti, en kans puhu enkä todellakaan minä ole se enää ketä tulee vastaan :'( hän tuli kuudentena päivänä sitten siihen viereen ja halaisi, sanoi että hän lähtee sinn reissuun pian ja molemmat saa sitä lomaa ja kumpikaan ei varmaan haluu lopullisesti eroo ??? johon sanoin etten tiedä.

se siitä, asia painaa rinnassa kun kivi laavaa joka häivyttäisi mun sydäntä vaan murenevaksi lättänäksi pannukakuksi… tässä painaa sekin että tästä riidasta viikko taakse päin oli pe ilta jolloin hän kännissä huuteli että tappaa ittensä, otin puukonkin silloin pois et lopeta tollanen, SEkin jätti munhun asioita ja silloinkin hän vetäyty 3ks päiväks omiin oloihinsa, ei parisuhteessa voi jatkuvasti tehdä noin eihän ?
mä koitin silloinkin lähentyyy että kui sä olit noin typerä vai pitääkö mun olla oikeesti huolissani? tiuski vaan et ne oli ja meni jo, johon mä suutahdin niin et kaikki maton alle ettei vastuuta mistään kun soli känni ilta ??? ei en pysty. Eikä pyydetä anteeksi kuin myöhemmin että joo joo olin typerää blaa blaa.. ja viimeksi vanno että haluu elää minun kanssa jne mutta nyt tuo viikko takaperäinen riita, ei ees anteeksi pyyntöä.

tätä on jatkunut pitkään, nyt vaan vasta nyt jotenkin oon avannut sille silmäni ja se sattutaa minua että mä huomaan etten oo ees rakastettu, saan rakkautta jos pyydän sitä, en muuten, saan halin jos meen ite halaamaan, kaikki on mun aloitetta, mistään ei saisi puhuta kun herra saa suuttua alta sekunnissa ja ain pitäis kattoo millä tuulella se on että mitä uskaltaa puhua.
En oo ennen ollu näin ”tallottu” ja tunnen itseni voimattomaksi enkä tajuu miksi mä pääästin jonkun käveleen mun yli, missä kohtaa ?? tuntuu kun sillä jotkut narsistiset piirteet on oikeen räjähtäneet päälle, mun ex mies oli narsisti jonka ohjista oli vaikea päästä, hän oli myös patologinen valehtelelija, meidän 6v eromme jälkeen siitä vuos hän tappoi iitsensä.

Nykyisen miehen tyttären kanssa ollaan nyt puhuttu tätäkin asiaa on jo (18v) ja hän on isänsä elämää nähnyt jo pitkäään ja sanoi että ”aina” se on noin käyttyäytynyt… jee tosi kiva hei, miten ne entiset on jaksaneet 8-9 vuotta ? kun minä oon poikki jo nyt.

Minä en ainakaan jaksa, missä on välittävät, huomioivat, arvostavat, tasapainoiset ihmiset jotka kohtelevat puolisoaan kuin kukkaa kämmenelle ? minun tätä luolamies vissiin tälläkin hetkellä vain odottaa että minä lähestyn, kaikki on ookoo kunnes hän voi tehdä mitä haluaa, hän lähti aamulla kalaan, toivon että oisi taas koko päivän pois.
Rakastan mutta en jaksa tätä talloomista enään, mietin kaikkia asioita hänessä minkä vuosi me emme voi jatkaa jos ei tee näille jotain, ensimmäinen on PUHUMATTOMUUS, jos ei enään mistään kyetä puhumaan ja lapun kirjoittaminen on ainut viesti pahanolon purkuun minulta hänelle ja siihenkin tulee nykyään kommenttiii et ”jonninjoutavia” niin onko vaihtoehtoja kuin että lähde, äläkä tu takas ?

ja tuo että kun hän ryyppää niin se on kuin toinen mies, suuttuu herkästi ja on saanut minutkin lähtemään riitoihin, vikat kk:det oon vaan ollu pois jaloista ja tiedostanu tämän etten sen kanssa voi iltaa istua kun aina tulee joku neg juttu mistä pam. Kuuluuko näin olla ?

Hän muutti luokseni 2014 toukokuussa (500km) hänellä ei ole tääläpäin suomea ketään muutakuin mä, ja vaikka voisi koittaa hänelle ehdottaa et hommaa toinen kämppä missä sitten vetäydyt kun sillä tuntuu ja olet sitten kanssani muuten minun kotonani mutta epäilen ettei siihe suostu, se voisi katsos maksaa… että sitten kun sinne reissullee lähtee niin varmaan sit jää, ja kun tätä tulevaa reissuaa tekee niin äidin luo on kai menossa 600km päähän, mä vaan ootan kuuta nousevaa sitä päivää että lähtis… en pysty vetää henkee muute. Me asutaan luonnon helmassa keskellä ei mitään ja talo on minun, että se ketä lähtee on hän, sitäkin vituttaa sekin asia. Oon läpikatsonut niin monta krt tämän kuvion, ja aina menee kaks viikkoo kuukaus ja pam ja koko pakka levällänsä ja taas jatkuuu ja pam,,, en tiedä haluunko että palaa takaisin kun sinne lähtee.

Mulla on vielä iso leikkaus tulossa ja sekin ressaa ja ahistaa että niin, kuka mua pääsis kotiin sitten jeesimään, toivon mukaan tuo olisi pooissa, uskon että toivon siitäkin enemmän kuin ei olisi paikalla, viime leikkaus oli syyskuussa ja aika yksin olin, vaikka olin kotona niin ei hän ollut niin ”läsnä” kuin toivoin…
Sitä luuli löytävänsä monen vuoden yksinään elon jälkeen iteleen hyvän puoliskon mut joopa jooo, itsekeskeisyyden multihuipennuksen mikä kohtelee tylysti ei päästä lähelle eikä

anteeksi sekava teksti, moon vaan niin poikki tähän ja pientä kuolemaa teen
☹️

Käyttäjä sappe kirjoittanut 09.05.2016 klo 22:27

Hei Kazcarm!

Kun lukee ulkopuolisena kirjoituksesi, tulee väistämättä mieleen, että mitä tuossa suhteessa on sellaista, josta vielä haluat pitää kiinni. Kuulostaa siltä, että olet päätöksen jo itsekin tehnyt: haluat eron. Elämäsi tulee olemaan varmasti parempaa ilman tätä miestä.

Voimia ja päättäväisyyttä!🙂🌻

Käyttäjä leelia kirjoittanut 16.07.2016 klo 18:06

Hei kaikki ihanat ihmiset!
Omalla kohdallani koen puhumattomuuden suurimmmaksi syyksi tämän hetkiseen elämäntilanteeseen eli siis avioero on laitettu vireillle heinäkuun alussa. Olemme olleet naimisissa 13 vuotta ja molemmille liitto on toinen. Suhteen alku ajat niinkuin useilla varmaan olivat yhtä onnen huumaa. Vaikka emme olleet enään mitään teinejä tavatessamme,niin jokin kumma yhteys välillemme kuitenkin muodostui ensitapaamisella. Vuosien mittaan suhteemme pysyi samanlaisena ja luulin että onnea jatkuu loputtomiin. No minulle iskivät sitten vaihdevuodet ja seksihaluni hiipuivat ja koska mies ei ikinä olle ollut mikään puhuja tyyppi ei hän koskaan valittanut seksittömistä kausista. No nyt sitten yks kaks tuossa kevään korvalla huomasin, hänen alkavan tutkailemaan puhelintaan tiiviimmin kuin ennen ja piilottelevan sitä. Kerran sitten häneltä olivat omat facebook sivut jääneet auki ja siellähän kirjoitteli jonkin toisen naisen kanssa hyvinkin roisia seksiviestejä. Mutta kun kysyin onko hänellä suhde jonkun toisen kanssa hän ei vastannut mitään. Ei myöntänyt eikä kieltänyt oli ainoastaan hiljaa. Pian sen jälkeen hän itse ehdotti eroa. Minä olisin kyllä ollut valmis puhumaan asiasta jos vaikka olisimme vielä pystyneet jatkamaan mutta hän vai totesi,ettäö parempi varmaan erota. Tuntuu kuin elämältä tuon ilmoituksen jälkeen olisi pudonnut pohja kun en itse kuitenkaan ollut pettänyt häntä kenenkään toisen kanssa. Olen jättänyt hakemuksen vuokra-asunnosta mutta tuntuu että kestää niin kauan ennen kuin sellaisen löydän. Asuminen saman katon alla on vaan melko kiusallista. Työttömyys ja huono toimeentulo aiheuttavat minulle vielä omat ongelmansa. Kahden avioliiton jälkeen koen olevani tilanteessa, että en voi kuvitella enää kolmatta kertaa meneväni naimisiin. Tuntuu vaan siltä, että parempi olla yksin kun suhteessa jossa toinen ei puhu tai sitte ,että toiselle seksi on kaikki kaikessa muulla ei väliä.🤔