Pitkän parisuhteen ensimmäinen myrsky
Tervehdys kaikille teille. Olen uusi täällä, eilen rekisteröitynyt. Kai jonkinlaisen vertaistuen tarpeessa olen. Kerronpa mistä kenkä puristaa.
Olen nelikymppinen mies, joka on ollut saman naisen kanssa jo hiukan yli 20 vuotta. Meillä on kaksi teini-ikää kolkuttelevaa lasta ja kaikki on ollut upeaa tähän saakka. Olemme antaneet aina toisillemme vapauden kulkea kavereiden kanssa jos on haluttanut ja luottamus on ollut 100-prosenttista. Itse en ole koskaan luottamusta pettänyt vaikka tilaisuuksiakin olisi ollut.
Aloin vasta pari kuukautta sitten haistaa palaneen käryä, kun vaimo alkoi olla melkein joka viikonloppu menossa kavereiden kanssa ja minä en tuntunut kiinnostavan missään mielessä. Otin sitten yhtenä iltana asian esille ja hän myönsi että hän elää jonkinlaista murroskautta, eikä tunne tällä hetkellä minua kohtaan enää rakkautta. Totta kai hämmästyin kauheasti, että mihin se rakkaus noin vain katoaa, mutta silloin juttu jäi pintapuoliseksi ja ajattelin että katsellaan, ehkäpä se siitä.
Sitten kolmisen viikkoa sitten pommi putosi. Vaimo oli ollut taas viikonloppureissulla kaverinsa kanssa Levillä ja kun hän tuli kotiin, kävin hänen lompakollaan etsimässä käteistä kun omani oli lopussa. Ihan normaali käytäntö meillä, kaikki rahat ovat aina olleet yhteisiä. Kauhukseni löysinkin sieltä e-pillerit. Minulta on piuhat katkaistu jo useampi vuosi sitten, joten minua varten niitä ei tarvita. Matto lähti alta ja palanen lattiaakin. Otin asian esiin illalla ja hän myönsi pettäneensä minua muutaman kerran yhden miehen kanssa, mutta että se suhde on ohi eikä hänellä nyt ketään ole eikä haluakaan. Se on vain kovin vaikea uskoa jos nainen syö pillereitä. On ilmeisesti syönyt jo vuoden päivät. Ja minä tollo en ole huomannut mitään!
Seuraavana yönä en kyennyt nukkumaan. Lähdin aamulla töihin, mutta en pystynyt olemaan ja lähdin sairaslomalle. Olin kotona kaksi päivää ja sitten palasin töihin. Asiasta olemme vaimoni kanssa pystyneet puhumaan hyvinkin avoimesti ja ilman riitelyä. Luulin ennen että jos tällaista paljastuisi, pistäisin vaimon heti ulos talosta, mutta rakkaudella näyttää olevan sellainen voima etten olisi uskonutkaan. En osaa olla hänelle juurikaan edes vihainen ja rakastan häntä edelleen suunnattomasti.
Lasten ja asuntolainan ynnä muiden käytännön seikkojen vuoksi olemme sopineet asuvamme edelleen yhdessä. Kavereina. On kamala asua ihmisen kanssa jota rakastaa, mutta ei saa vastarakkautta. Olosuhteisiin nähden meillä on mennyt hyvin. Joulukin meni kivasti, mutta välillä päänuppini ottaa oman elämänsä ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Olen väsynyt, itkuinen ja ruoka ei maistu. Alkoholi on nyt maistunut, sen avulla olen saanut unen, mutta eihän se mikään lääke ole. Olen käyttänyt sitä normaalistikin melkein joka viikonloppu, mutta en varsinaisesti kännäten vaan illalla muutaman paukun ottaen. Nyt ajattelin että lopetan kokonaan alkoholin käytön, ettei mopo karkaa käsistä.
Sain vaimoltani luvan käydä vieraissakin, kun hän ei nyt pysty kanssani rakastelemaan. Tässä on nyt mennyt ilman seksiä jo reilut pari kuukautta ainakin, mutta ei minua silti kiinnosta mennä peuhaamaan kenenkään muun kanssa, kun en tähänkään saakka ole halunnut. Sanoin vaimolle, että on minulla edelleen terveet kädet.
Vaimo kyllä sanoi, että hän ymmärtää jos en tätä tilannetta kestä ja että hän voi alkaa etsiä asuntoa, mutta en minä halua häntä pois päästää. Odotan kai lähinnä sitä, että hänen kadonnut rakkautensa minua kohtaan palaisi. Olemme nyt eläneet ihan kuin ennenkin, mutta ilman läheisyyttä. Juttelemme kuten ennenkin. Yöt ovat parhaita, koska nukumme kuitenkin edelleen saman peiton alla ja silloin pääsen pitämään häntä kainalossani.
Niin, lisäksi sain selville, että hänellä on joku miesystävä. Työkaveri. Minua neljä vuotta vanhempi eronnut mies. Vaimoni on häneen yhteydessä puhelimitse lähes päivittäin. Minulle hän vakuuttaa, että tuo mies on vain kaveri. Tahdon kyllä uskoa että näin on, koska en kestä ajatusta että hänellä edelleen olisi vakituinen, vaikka hän on sanonut ettei ketään ole eikä haluakaan. Kummastuttaa kun hän ei ole tuosta kaveristaan koskaan puhunut mitään, vaikka on tiiviisti yhteydessä.
Tulikohan tuossa nyt kaikki? Anteeksi jos teksti on hieman harhailevaa, pääni ei ole ollut oikein kuosissa viime aikoina. Olen välillä miettinyt ammattiauttajalle menoa. Vaimoni ei halua millekään parisudeterapeutille mennä. Miltä tämä tilanteemme kuulostaa? Onko meillä vielä toivoa ja onko nykyinen järjestelymme ollenkaan viisas? Kiitän etukäteen kaikista kommenteista, neuvoista ja kysymyksistä joita tämä ehkä teissä herättää. Olen eilen lukenut täältä muita viestejä ja todennut että fiksuja ihmisiä täällä näyttäisi olevan.
En malta olla kysymättä, että oletko koskaan ajatellut, että tässä voisi olla vaimosi uusille teille harhautumisen syy?
Olen. Ja varmasti olenkin "liian kiltti", ennalta arvattava ja turvallinen. Välillä tuntuu että pitäisi kai olla vaimonhakkaaja tai rapajuoppo, että nainen saisi hoivaviettinsä tyydytettyä. Tylsäksihän se käy elämä kun ei tarvitse jännittää. 😉
Olen miettinyt, että onkohan mielessäsi käynyt testata, miten vaimosi reagoisi, jos sinulla alkaisikin olla myös muuta elämää kuin perheesi.
Minä teen sitä mikä minua kiinnostaa. Ei minua kiinnosta alkaa riekkua tai heilua ympäriinsä ja yrittää herättää mustasukkaisuutta väkisin. Tämä paketti on tässä. Jos tuollaista tarvitaan suhteen pelastamiseksi, niin sitten minusta ei ole pelastajaksi.
Toinen asia, joka on käynyt mielessäni, on että onko sinulla itsellä jostain huono omatunto, minkä vuoksi olet valmis hyväksymään tällaista kohtelua?
Ei ole tarvetta moiseen. Minun liikkeeni ja tekemiseni voi täikammalla tutkia, eikä sieltä löydy mitään pettämisiä tai harha-askeleita. Olen vain halunnut tehdä kaikkeni perheemme "pelastamiseksi". Jos se ei ole tarpeeksi, niin ei sitten. Eipähän tarvitse miettiä jälkeenpäin etten edes yrittänyt.
No joka tapauksessa toivon sinulle voimia ja ehkä myös rohkeutta miettiä, voisitko olla onnellinen myös ilman tätä nykyistä kumppaniasi... Kyllä elämä kantaa!
Kiitos kiitos. Kyllä tämä tästä. Asioilla on tapana järjestyä. Jos ei haluamallamme tavalla, niin jotenkin kuitenkin. Nou hätä!
Hei,
Ei nämä tilanteet ole yksinkertaisia millekään osapuolelle. Ehkä jotkut etsivät jotain uutta uusista suhteistaan, jotkut ajautuvat niihin koska kotiliesi ei lämmitä, jokaisella on niihin omat syynsä. Joillekin se on selvä valinta, jotkut niihin joutuvat rikkinäisyyttään. Ja inhimillisinä ihmisinä meillä jokaisella on puolustus sanottavana omille teoillemme. Siksi eronteko ei ole aina itsestäänselvyys niillekään jotka ovat itse lähteneet vieraille vesille.
Edelleenkin sanoisin, että on silti rakentavampaa kaikkia osapuolia kohtaan, jos kommunikointi säilyy asiallisella tasolla. Minusta on myös ihan normaalia, että yritämme osoittaa todelliset tunteemme ulkopuolisen uhkan edessä. Itse en ainakaan ole aina arkielämän tuiskeessa jaksanut osoittaa kuinka tärkeä toinen itse asiassa on. Mutta en koe minun verbaalisen agressioni edistävän tilannetta laisinkaan. Olemme kaikki osapuolet satutettuja jo ilman sitäkin.
Lappo kirjoitti 16.02.2007 klo 11:29:
Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että mikseivät pettäjät ota avioeroa ensin jos kerran puolustelevat rakastumistaan sillä etta vanha suhde ei toiminut. Se ei loukkaisi toista puolisoa ollenkaan niin paljon, jos ero hoidettaisiin ilman kolmatta osapuolta. Takertuvatko pettäjätkin ja pelkäävät omillaan toimeentulemista ja yksinäisyyttä?
Eräs ystäväni sanoi minulle kerran, mikset etsi rakkautta lähempää. Hymähdin mielessäni, eihän rakkautta löydä etsimällä. Se vain sattuu kohdalle. Minulle kävi näin onnellisesti, että rakastuin. Ja olen rakkaudestani ja rakkaastani onnellinen, vaikka tällä palstalla osa tuomitseekin sen kauniilla sanakäänteillä.
Luuletko, että etukäteen elämässä tietää, että taidan kohta rakastua, täytyy erota äkkiä, etten vain luokkaa puolisoani, kun kolmas osapuoli astuu kuvaan. Hohhoijaa sanon minä.
Vaikeelle haluaisin vielä sanoa: Lopeta itsesi pettäminen, koska sitähän sinä teet koko ajan. Ala ajattelemaan myös itseäsi.
ätsät kirjoitti 16.02.2007 klo 10:45:
Juuri niin. Niinhän minä kirjoitin.
... Mutta jos sinä rakastut johonkuhun, niin se on tulisi ymmärtää asiana, joka vain sattuu tapahtumaan?
Niin, tätä ei ole tarkoitettu suunsoitoksi, tahdon vain nähdä että mieltävätkö ihmiset itselleen ihmissuhteissa sitten enemmän oikeuksia ja vapauksia kuin mitä ovat valmiita antamaan muille.
Viikonloppuja kaikille.
Yrmy
yrmy kirjoitti 16.02.2007 klo 17:17:
... Mutta jos sinä rakastut johonkuhun, niin se on tulisi ymmärtää asiana, joka vain sattuu tapahtumaan?
En pyydä ymmärtämystä sinulta, enkä keneltäkään muulta. En myöskään pyydä anteeksi mieheltäni sitä, että olen rakastunut toiseen.
Olen etuoikeutettu siinä mielessä, että olen saanut vielä tässä iässä kokea suurenmoisen rakkauden ja olen onnellinen siitä, että saan myös vastarakkautta rakkaaltani. Joidenkin kohdalle rakkautta ei tule koko elämän aikana.
Tyttäreni taitaa olla oikeassa siinä, kun hän sanoo näiden petettyjen tunnetta tarvitsemiseksi, ei rakkaudeksi.
ätsät kirjoitti 16.02.2007 klo 18:26:
En pyydä ymmärtämystä sinulta, enkä keneltäkään muulta. En myöskään pyydä anteeksi mieheltäni sitä, että olen rakastunut toiseen.
Täytyy sanoa etten kyllä ymmärräkään sinua, enkä kai sitten pettäjä miestänikään. On ihana tunne olla rakastunut, mutta minun mielestäni ei silti voi menettää kaikkea vastuuntuntoaan. Jos kerran olet rakastunut ja haluat elää sen uuden miehen kanssa niin järjestä oma elämäsi ja perheesi elämä niin ettei miehesi tarvitse kitua vuosikausia/kuukausia epätietoisuudessa. Kaikkea ei voi saada.
JokuJossakin; Kokemuksesta tiedän että se soutaa/huopaa vaihe on kaikkein uuvuttavinta. Kyllä pettureiden pitäisi tehdä ratkaisu.
Vaikee, luulen että Ätsä on siinä oikeassa, että vaimollasi ei ole vain seksisuhde. Hän on rakastunut ja itsekäs. Vaadi häntä tekemään ratkaisu. Kyllä tuollainen elämä käy liian rankaksi, että vaimosi kertoo menevänsä rakastajansa luo ja itse jäät halimaan yöpukua.
Kyllä minun mielestäni pettäjälle on ihan oikein, että joutuu kestämään syyllisyystunteet. Kun annat vaimollesi luvan lähteä yökylään, niin eihän hänellä tule edes syyllisyyttä. Minun mielestäni hän ei ole loistava ihminen niinkuin häntä kuvaat. Hän kohtelee sinua ihan törkeästi.
nojoo vousi sitten olisin mimäkin tuominnut kaikki "pettäjät" ihan sen enempää ajattelematta, mutta onneksi olen kasvanut henkisesti ja oppinut tässäkin asiassa näkemään asiat hieman laajemmin. pahin tilanne on se, että puoliso osoittautuu ripustautujaksi.
lempi-ilona kirjoitti 17.02.2007 klo 13:20:
Täytyy sanoa etten kyllä ymmärräkään sinua, enkä kai sitten pettäjä miestänikään. On ihana tunne olla rakastunut, mutta minun mielestäni ei silti voi menettää kaikkea vastuuntuntoaan. Jos kerran olet rakastunut ja haluat elää sen uuden miehen kanssa niin järjestä oma elämäsi ja perheesi elämä niin ettei miehesi tarvitse kitua vuosikausia/kuukausia epätietoisuudessa. Kaikkea ei voi saada.
Voi meitä itsekkäitä, vastuuntunnottomia ja häikäilemättömiä pettureita! Minäkin tahallaan etsin miehen, joka asuu monen sadan kilometrin päässä, on varattu ja menin rakastumaan häneen.
Petetyt, hankkikaa elämä! Onhan se katkeraa joutua petetyksi. Jos ei elämänikään ole tällä hetkellä kadehdittavaa, niin teidän elämänne se vasta onkin kauheaa. Tiedän erään naisen, jonka erosta on jo 27 vuotta ja hän on edelleen katkera miehelle, joka hänet jätti toisen naisen takia. Ja tämä ko. nainen yrittää myrkyttää myös läheistensä elämän katkeruudellaan.
lempi-ilona kirjoitti 17.02.2007 klo 13:20:
Vaadi häntä tekemään ratkaisu. Kyllä tuollainen elämä käy liian rankaksi, että vaimosi kertoo menevänsä rakastajansa luo ja itse jäät halimaan yöpukua.
Näin olen tehnyt nyt. Puhuimme taas eilen illalla ennen kuin lähdin kaupungille tuulettumaan. Kuten kerroin aiemmin, en hyväksy sitä että hän asuu kanssamme ja pitää rakastajaa. Tämä on nyt päivänselvää. Annoin sitten takarajan, että voi vielä miettiä ennen lopullista päätöstä. "Viimeinen käyttöpäivä" on pääsiäisenä. Piinaviikkojen jälkeen ylösnousemus? 😉
Oli kiva piipahtaa kylällä. Pari naista taas hakeutui seuraan, kaverukset. Ilta jutusteltiin ja yöllä vein toisen autollani kotinsa pihalle ja toisen saattelin sisälle saakka asuntoonsa. Join siellä kahvit. Kovasti tarjottiin vahvempaakin sekä yöpaikkaa. Todella kovasti. Mutta kahvittelujen ja juttelun jälkeen lähdin kiltisti kotiin nukkumaan.
Hyvin täällä menee. En tiedä onko tuo pääsiäinen liian lähellä tai kaukana, mutta se on nyt deadline. Ja taidanpa tännekin päivitysten postausten antaa olla siihen saakka, ellei jotain ihmeitä tapahdu. Minusta on kyllä hyvä että keskustelu on polveillut muillekin laduille välillä ja useampiakin kantoja asioihin löytyy. Tuntuu vain että omat kirjoitukseni alkavat kiertää kehää. Kuulumisiin...
Olen lukenut ketjua jo pitemmän aikaa ja nyt ajattelin vastata. Vaikee, toivotan voimia ja jaksamista näille "piinaviikoillesi".
Tiedän, ettei tunteilleen voi mitään, mutta teoilleen ja sanoilleen voi. Sehän parisuhteessa pysymisessä pitäisi olla se asian ydin. Ätsällä, vaikeen vaimolla ja myös vaikeella on oikeus tunteisiin (omaa tai vierasta kohtaan), mutta jos on sopinut ja luvannut olla yhdessä jonkun kanssa, pitäisi ensisijaisesti hoitaa se suhde kuntoon. Jos se ei onnistu, niin sitten pettäjän tulee ottaa vastuu teoistaan ja tehdä itse se päätös eroamista, eikä itkeä sitä kuinka "oma puoliso ei päästä lähtemään". Kukaan ei pidättele väkisin. Kaikkea kivaa ei voi välttämättä saada. Jos puoliso ei pidä siitä, että lämmität yöt toista vuodetta ja päivät leikit kotia, niin silloin on valittava toinen ja kannettava vastuu siitä päätöksestä.
Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Jos päättää valita uuden puolison, siitä voi tulla vuosisadan rakkaustarina tai totaalinen fiasko. Tai jos kuitenkin päättää jäädä vanhaan suhteeseen, voi siitä tulla entistä ehompi tai sitten kumpikaan ei voi päästä eroon katkeruudestaan. Elämä on täynnä valintoja ja jokaiseen päätökseen kuuluu hyvät ja huonot puolet. Pahinta on se, että päätökset sysätään toiselle, koska ei itsellä ei ole kanttia ottaa niistä vastuuta ja sitten jos se toisen puolestasi valitsema vaihtoehto osoittautuukin itselle loppupeleissä huonommaksi, voi aina mennä valittamaan, että "sinähän tätä halusit".
MillaMakea kirjoitti 19.02.2007 klo 11:30:
Jos se ei onnistu, niin sitten pettäjän tulee ottaa vastuu teoistaan ja tehdä itse se päätös eroamista, eikä itkeä sitä kuinka "oma puoliso ei päästä lähtemään". Kukaan ei pidättele väkisin. Kaikkea kivaa ei voi välttämättä saada. Jos puoliso ei pidä siitä, että lämmität yöt toista vuodetta ja päivät leikit kotia, niin silloin on valittava toinen ja kannettava vastuu siitä päätöksestä.
Päätös on tehty. Eivät asiat tapahdu sormia napsauttamalla. Eikä ole kovin helppoa lähteä liitosta, jossa toinen uhkailee. Onhan näitä tapauksia ollut vuosien saatossa, jollaisia ei soisi tapahtuvan.
Voi kun pääsisikin useammin lämmittämään
ätsät kirjoitti 16.02.2007 klo 16:10:
Eräs ystäväni sanoi minulle kerran, mikset etsi rakkautta lähempää. Hymähdin mielessäni, eihän rakkautta löydä etsimällä. Se vain sattuu kohdalle. Minulle kävi näin onnellisesti, että rakastuin. Ja olen rakkaudestani ja rakkaastani onnellinen, vaikka tällä palstalla osa tuomitseekin sen kauniilla sanakäänteillä.
Ätsät,
vain yksi kommentti tuohon. Totta ettei rakasta ihmistä löydä suunnittelemalla. Rakastumista ei juuri voi etukäteen järjestää. Mutta en kaikista kolhuista huolimatta omassa elämässäni ole valmis myöntämään, että rakkaus katoaisi, ellemme me sitä kadota. Eli toisin sanoen haluan uskoa edelleenkin siihen, mitä olen vuosien mittaan miehellenikin toistanut kuin papukaija, että tunteet tulevat ja menevät ja muuttuvat mutta vain päätös rakkaudesta voi pysyä. Eli meidän tehtävämme rakkauden löydettyämme on pitää siitä hyvää huolta 🙂🌻. Ja se ei olekaan sitten se helppo tehtävä, että rakkaus kukoistaa vuodesta toiseen, siinä kysytään paitsi molemminpuolista sitoutumista myös paljon töitä puolin ja toisin. Siksi sanonkin aina ettei rakkaus ole tunne, se on tosiaankin keskeneräinen työmaa.
Tiedän omasta tilanteestani, etteivät nämä ole helppoja ja yksiselitteisiä asioita. Joten on aina helppo sanoa toiselle, että ota ero, se on kuitenkin harvoin helppo ratkaisu. Siihen pitää kypsyä. Sitäpaitsi en kauheasti pidä sanasta pettäjä, se on liian syyttävä ja mustavalkoinen. Ei meistä kukaan niin puhdas pulmunen ole!!! Satuttaa kun voi niin tuhannella eri tavalla.
Siksi sanonkin aina ettei rakkaus ole tunne, se on tosiaankin keskeneräinen työmaa.
Rakkaus on mitä suurimmassa määrin tunne, mutta parisuhde on se keskeneräinen työmaa.
Lueskelin viikon aikana tulleita viestejä ja tuli paha olo. Koen Ätsätin kirjoitukset jotenkin ivallisiksi ja loukkaaviksi. Siirrynkin elämään elämääni omien ajatusteni varassa ja arkisesta aherruksesta ja lapsistani nauttien. Parasta elämää kaikille!
Oikeassa olet Lappo, luulen, että ilmaisit monen tuntemukset siitä, että keskustelun sävy on muuttunut ei-rakentavaan suuntaan. Olimmepa millä puolella aitaa tahansa, minusta me kaikki ansaitsemme kunnioitusta toisiltamme. Olen ehkä jäävi kunnioituksesta puhumaan mitä kotiristiriitoihin tulee 😳 mutta emme tällä palstalla tietääkseni kukaan kuulukkaan samaan huusholliin, joten vieterimme voinee olla hiukan pidempi 😟 ja keskustelumme rakentavampi ja asiallisempi. Oletan kuitenkin, että me kaikki osallistumme tänne antaaksemme ja saadaksemme tukea, vai olenko väärässä? Ne palstat ovat sitten erikseen, joissa auotaan päätä surutta 🙂👍