Tervehdys, minun mielestä se on jokaisen oma asia miten kertoo, jos yleensä kertoo. Itse olen ottanut avoimen linjan eli olen kertonut aikalailla avoimesti, myös sen että eroon tarvitaan aina kaksi osapuolta. Kummassakin on vikaa, ainakin meidän tapauksessa 😉

Hei E.V

Mielestäni on hyvinkin kaukonäköistä olla kertomatta eron syistä sukulaisille. Asia mistä ei puhuta, unohtuu huomattavasti nopeammin. Jokaisella olisi kuitenkin oma sanansa sanottavana teidänkin eroonne, sillä kaikki me katselemme tätä elämää niin eri vinkkelistä.

Tiedäthän kuitenkin, että häpeä on turhaa, sillä sinä et ole voinut tehdä mitään mikä olisi vaikuttanut vaimosi käytökseen. Aikuinen ihminen kun kuitenkin tekee päätöksensä käytöksestään ihan itse.

Itsekin koin valtavaa häpeää erotessamme, sillä ajattelin ihmisten syylistävän minua erostamme. Ajattelin ihmisten luulevan, että olin niin huono vaimo, ettei edes alkoholisti mies voi elää kanssanin. Näinhän ei tietenkään ollut, vaan nyt kun olen puhunut erostamme muidenkin kanssa, he ovat kertoneet lähinnä ihmetelleensä kuinka kauan jaksoin sietää mieheni käytöstä perhettään kohtaan.

Tiedät varmasti itse löytyykö läheltäsi ihmistä jolle voit tai haluat erostanne jutella. Lapsille en ole eron syitä kertonut. Jos jonakin päivänä sitä kysyvät niin kyllä yritän siihen vastata. Ajattelin tehdä sen kuitenkin niin, etten loukkaa puolisoani, sillä isä ja äiti ovat lapsille yhtä rakkaat. Teen sen siksi, etten vahingoita lasteni itsetuntoa ja saa heitä tuntemaan huonommuutta sen vuoksi, että heidän isänsä on alkoholisti perheen hylkääjä. Eikö kuulostakin pahalta...😝 Niin lapset kuitenkin etusijalle.

Voimia sinulle...Kuulostat niin fiksulta kaverilta, että luota vaan omiin johtopäätöksiisi. Tiedän että teet oikein🙂🌻

Heippa!

Minusta teillä on täysi oikeus päättää itse minkä verran kerrotte suvulle eronne syystä. Olen itsekin joutunut seuraamaan sivusta, kuinka läheisessä suvussa riepoteltiin ja mustamaalattiin eronnut miniä. Kaikki vika oli miniässä ja hän (joka oli ollut suvusta siihen asti todella mukava ja ihana jne.) olikin yht´äkkiä suorastaan hirviö. Eikä hän ollut itseasissa muttunut yhtään miksikään. Ihan tavallinen ihminen. Tällä parilla vain meni sukset ristiin. Minua kävi ihan sääliksi ex-miniää. Toivottavasti hän itse ei tiedä hänestä puhutuista jutuista, kyllä niistä olisi tullut ihan kauhean paha mieli. Joskus "leikin" ajatuksella, että jos itse joutuisin suvusta poistuvan miniän asemaan, niin minkähänlainen musta lammas minusta sitten tehtäisiin. Huh, huh 😑❓

Selvä suvun suojamekanismihan tuo toisen osapuolen yletön syyttäminen ja oman suvun jäsenen pyhälle jalustalle nostaminen on, mutta silti sen tietäenkin tuntuu pahalta.

Jos suvun jäsenet yksilöinä ja yhteisönä ovat sinut itsensä kanssa, niin silloin se on todennäköisesti kypsä kohtaamaan teidän eron ja sen syyt. Tällöin kertominen voi tuottaa positiivisia asioita. Teidän tapauksessa kannattanee harkita tarkkaan, kun taustalla on vaikeitakin asioita (jos oikein ymmärsin). Itse koen tärkeimmäksi, että lapset selviäisivät erosta mahdollisimman vähin lisäkuormittein. Sekä kertominen että salaaminen sisältävät hankalia puolia. Te tiedätte, kummassa vaakakupissa on suurempi riski.

Kaikkea hyvää teille molemmille ja lapsille uuteen elämään 🙂👍

Mitäpä se suvulle kuuluu... Melkosen monessa tapauksessa kun on saanut huomata että suvulla on mielipiteitä ja ratkaisuehdotuksia vasta jälkikäteen. Tai siis niin oli ainakin meillä. Avoimesti puhuin ongelmista ja pyysin, ettein sanoisi rukoilin, apua suvuilta. Vaan en saanut. Nyt kun erosta on jo kulunut jonkin aikaa, tuo alkoholisti on saanut oman sukunsa vastaansa ja minua ylistellään. Näin ainakin lapsille asiaa esitetään. Mutta henkilökohtaisesti ei kukaan minuun ole yhteyttä ottanut. Oma sukuni taas vaikenee kuin muuri. Luulisin ideana olevan juurikin vaikenemalla unohtaminen. Sinänsä en jaksa välittää enää mielipiteistä tai niiden puutteesta. Jäljelle on jäänyt niin syvä masennus ettei kiinnosta vaikka talo romahtais tällä sekunnilla.
Mutta siis riepottelua asian tiimoilta varmasti ilmenee. Kertoo eli ei, tarkasti tai ylimalkaisesti. Aivan sama koska ihmiset nyt nauttivat juoruilusta ja kauhistelusta kuitenkin. Jos eivät saa faktapohjaa niin sitten kuvittelevat totuuksiaan. Siihen saat tottua. Se nyt vain kuuluu ihmisluontoon tuo toisten asioista posmittaminen.
Kaikesta huolimatta hyvää jatkoa tulevalle uudelle elämälle. Antaa immeisten juoruta.

Hei,

Olet siis jaksanut asian käsitellä, ja tehnyt päätöksesi. Tai tulitte kaiketi yhdessä siihen päätökseen. Hyvä niin, ainakin nyt molemmat tiedätte mihin suuntaan olette menossa. Onneksi aloitte miettiä ajoissa mitä kannattaa kertoa ja kenelle, se on vaivan väärtti. Ja hyviä neuvoja olet jo saanutkin.

Kun itsellä on parisuhde eron partaalla ja oman suvun riepottelu meneillään, kerron kuitenkin sinulle varoittavan esimerkin. Kun monien eri syiden takia, ei vain parisuhdeongelmien, väsähdin viime vuonna ja juoksin perheeni syliin... olin niin poikki, etten nähnyt metsää puilta ja unohdin juuri kohtalokkaan hetken verran millainen sukuni on... riittävästi tuhotakseni oman ja mieheni maineen päivässä... kerroin kaiken mieltä painavan äidilleni, sillä kaipasin olkapäätä kun mieheni, joka oli ollut sitä normaalisti, kanssa välit olivat täysin lukossa. Tuskassani ja väsymyksessäni en tullut ajatelleeksi, että olen tarjoamassa hienon lööppistoorin äitini suvulle...

Hetkessä mieheni, joka on aina kantanut huolta perheestäni enemmän kuin minä, ja tehnyt parhaansa lomillaan auttaakseen mm. äitiäni olikin yks kaks täysi mätä. Tai siis tajusin jälkikäteen, että perheeni hieroi tyytyväisyydestä käsiään, että VIHDOINKIN he voivat panetella miestäni, kun annoin siihen purtavaa. He eivät järkytykseksemme olleetkaan koskaan hyväksyneet miestäni monien vuosien yhteiselosta huolimatta... kaikista heidän kanssaan vietetyistä lomistamme huolimatta... joten shokkini oli hirvittävä, kun päätin palata mieheni luo yrittämään vielä kerran... ystävä jolle olin kertonut teki pilkkaa minusta ja perheeni samoin. Mielenosoituksellisesti monet joulukortitkin saapuivat vain minun nimelläni... mieheni oli jo raakattu elämästäni minulta mitään kysymättä...

Eli aivan oikeassa olet, jos kerrot eronne syyn, olet vaarassa mustamaalata teidän molempien maineen, eikä se taas auta ketään. Ja saatat joutua naurunalaiseksi sukusi silmissä jos yhtä huonosti käy kuin minun. Minun onnekseni äitini piti kuitenkin sen verran OMAA mainettaan yllä, ettei kehdannut tietääkseni ainakaan vielä puhua asioistani isäni suvulle...

Kerron vielä lyhyeen mitä vanha työkaverini kertoi minulle kyynelsilmin kun itse erosin edellisen kerran - hänen erostaan oli kulunut kaksikymmentä vuotta ja hän sanoi entisen miehensä yhä vielä haukkuvan häntä kaupungilla... pienissä paikoissa eläminen ei aina ole herkkua...

Rohkeutta uuden elämäsi polulle 🙂🌻