Pilasinko parisuhteeni/perheeni

Pilasinko parisuhteeni/perheeni

Käyttäjä Rikkinäinen123 aloittanut aikaan 18.10.2017 klo 03:10 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Rikkinäinen123 kirjoittanut 18.10.2017 klo 03:10

Olemme seurustelleet mieheni kanssa monta vuotta ja meillä on pari lastakin. Menen nyt suoraan asiaan..

Päädyimme harrastamaan kimppakivaa humalassa lähes vieraan naisen kanssa, enkä pääse yli näkemästäni. Toisin sanoen lainasin miestäni toiselle naiselle ja kaikki tapahtui minun luvallani (jopa pyynnöstäni, olin niin humalassa.) Olimme puhuneet kimppakokeilusta ennenkin ja luulin, että pystyn siihen, mutta nyt olen niin rikki etten saa unta tai näen tapahtumaan liittyviä painajaisia, itken yksikseni ja tunnen myös mustasukkaisuutta.

Pelkään, etten pysty nielaisemaan tätä asiaa ja perheemme hajoaa minun tyhmyyteni takia. Kai olimme kaikki tyhmiä, mutta koen että itse mokasin eniten, kun rohkaisin miestäni myös olemaan oikeasti tuon naisen kanssa, kun olin vieressä. En tiedä kenelle asiasta puhuisin. Miehelle olen toki puhunut ja hän ymmärtää, mutta aihe pyörii päässäni päivästä toiseen, enkä haluaisi jatkuvasti hänelle avautua ja itkeä…

Mieheni on minulle tosi tärkeä! Tuntuu kuin minua olisi petetty, mutta pahinta, että annoin ns. luvan siihen. En ollutkaan läheskään valmis kokeilemaan mitään tälläistä.. En ole myöskään valmis jättämään miestäni, mutta kertokaa kuinka tämä asia nyt pitäisi käsitellä. Sekoan pian koko asian takia. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Toivon, ettei kukaan tulisi arvostelemaan pahalla. Tämä oli ainoa paikka johon uskalsin tulla asiasta puhumaan.. Kai tämä ahdistus menee ohi? 😭😭

Käyttäjä peruskallio kirjoittanut 18.10.2017 klo 12:51

En usko, että pilasit. Kokemus oli sinulle erilainen kuin kuvittelit ja kokemuksesta voin sanoa, että etukäteen sitä on usein vaikea tietää miten asiaa suhtautuu. Tunteesi oli aito ja asia jäi sinua vaivaamaan. Hyvä, että olette voineet puhua siitä ja varmasti asiaa kannattaakin käydä läpi niin kauan kuin sinusta siltä tuntuu. Anna myös toisen puhua ja varaudu, että hänen kokemuksensa oli erilainen. Joudut ehkä hyväksymään sen, että hän piti siitä, mutta jos tuomitset toisen tunteen etukäteen, niin et koskaan kuule totuutta vaan sanoja joita toinen sanoo vain sinua miellyttääkseen. Itselläni kokemus on se, että minulle on ok, että näen puolisoni toisen kanssa, mutta toisinpäin se ei ole. Eli tälläkin on merkitystä kumpi on kolmannen kanssa. Suurin osa meistä taitaa olla niin omistushaluisia ja mustasukkaisia, että järkiperäinen lupa ei kestä tunteen yliotetta asiassa. Itse en koe omistavani toista vaan haluan olla toisen kanssa ja kokea yhdessä asioita. Minulle on tärkeintä henkinen side ja yhteys. Jos toiselta täytyy salata asioita, niin se on kuin itselleen valehtelisi. Mutta pahinta mitä asiassa voi tapahtua on, että saitte uuden yhteisen kokemuksen ja laajennettua seksuaalisuuttanne ja tunne ei välttämättä ole molemminpuoleinen ja se voi aiheuttaa tulevaisuudessa kitkaa teidän välillä. Mutta jos pystyt tuomaan esille, että tämä ei ollut sinua varten ja samalla hyväksyä toisen aidon tunteen, niin todennäköisesti pystytte yhdessä käsittelemään asian. Hienoa, jos puolisosi on myös hyväksynyt sinun tunteesi ja toivottavasti ymmärtää, että tapahtuma vaikutti sinuun voimakkaasti. Vaikka olit aloitteellinen, niin näissä tilanteissa se turvasana tai pelkkä ei on tarpeen.

Käyttäjä Rikkinäinen123 kirjoittanut 18.10.2017 klo 14:51

peruskallio kirjoitti 18.10.2017 12:51

En usko, että pilasit. Kokemus oli sinulle erilainen kuin kuvittelit ja kokemuksesta voin sanoa, että etukäteen sitä on usein vaikea tietää miten asiaa suhtautuu. Tunteesi oli aito ja asia jäi sinua vaivaamaan. Hyvä, että olette voineet puhua siitä ja varmasti asiaa kannattaakin käydä läpi niin kauan kuin sinusta siltä tuntuu. Anna myös toisen puhua ja varaudu, että hänen kokemuksensa oli erilainen. Joudut ehkä hyväksymään sen, että hän piti siitä, mutta jos tuomitset toisen tunteen etukäteen, niin et koskaan kuule totuutta vaan sanoja joita toinen sanoo vain sinua miellyttääkseen. Itselläni kokemus on se, että minulle on ok, että näen puolisoni toisen kanssa, mutta toisinpäin se ei ole. Eli tälläkin on merkitystä kumpi on kolmannen kanssa. Suurin osa meistä taitaa olla niin omistushaluisia ja mustasukkaisia, että järkiperäinen lupa ei kestä tunteen yliotetta asiassa. Itse en koe omistavani toista vaan haluan olla toisen kanssa ja kokea yhdessä asioita. Minulle on tärkeintä henkinen side ja yhteys. Jos toiselta täytyy salata asioita, niin se on kuin itselleen valehtelisi. Mutta pahinta mitä asiassa voi tapahtua on, että saitte uuden yhteisen kokemuksen ja laajennettua seksuaalisuuttanne ja tunne ei välttämättä ole molemminpuoleinen ja se voi aiheuttaa tulevaisuudessa kitkaa teidän välillä. Mutta jos pystyt tuomaan esille, että tämä ei ollut sinua varten ja samalla hyväksyä toisen aidon tunteen, niin todennäköisesti pystytte yhdessä käsittelemään asian. Hienoa, jos puolisosi on myös hyväksynyt sinun tunteesi ja toivottavasti ymmärtää, että tapahtuma vaikutti sinuun voimakkaasti. Vaikka olit aloitteellinen, niin näissä tilanteissa se turvasana tai pelkkä ei on tarpeen.

Kiitos kovasti viestistä! Helpottaa, kun joku ulkopuolinen antaa näkökantaa. Puolisoni luultavasti nautti tuosta kokemuksesta ja sehän oli varmaan tarkoituskin, mutta ehkä ongelmani on ainakin juuri se, että on vaikeus hyväksyä se? Ja siis tämä kolmas oli siis periaatteessa vieras, mutta toisaalta tuttu. Muutaman kerran oltiin aiemmin törmänneet, mutta ei missään tällaisissa merkeissä.. Se, että kolmas ei ollut täysin ventovieras, pahentaa mielestäni omaa oloani.. Tämä ei ollut mikään suunniteltu juttu.. Olen vihainen ainoastaan itselleni, koska mies tai kukaan muukaan ei minua tähän painostanut. Minun olisi pitänyt ymmärtää, etten ole ehkä tarpeeksi kypsä tällaiseen touhuun tai muutenkaan ehkä koskaan valmis muutoin kun ajatuksen tasolla. Surettaa kamalasti, jos meillä miehen kanssa myöhemminkään ongelmia tulisi tästä. Meidän suhteessa on ollut luottamusongelmia aiemmin, eikä suhteemme (enkä ainakaan minä), ollut tarpeeksi vakaa kestämään tälläistä. Mutta turha kai enää jossitella.

Mies on myös aiemmin joutunut näkemään yhden romahdukseni parisuhteemme aikana muista syistä. En haluaisi taas masentua ja laittaa periaatteessa tahtomattani miestäni kärsimään tämän homman takia. Tällä hetkellä kärsin univaikeuksista, ja painajaisista, olen rauhaton, hikoilen, tunnen pahoinvointia, välillä itken ja tunnen järjettömiä stressiaaltoja sisälläni. En käsitä kuinka suureksi tämä tunne nyt paisui mielessäni. Pelkään, että tästä tulee joku pakkomielle minulle tai tulen "hulluksi".

Toivottavasti aika parantaa. 😭 Mielellään kuuntelisin lisääkin kokemuksia tai näkökantoja/mielipiteitä.