Pettämisen jälkimaku... miten unohtaa kipu?
Kysymyksenä tuo otsikko… Poikaystäväni on siis pettänyt minua, useasti ja karsealla tavalla. Sain osan hänen tekemistään asioista selville puoli vuotta jälkikäteen. Suhteemme alussa lupasimme toisillenne ettemme pettäisi ja jos näin kävisi, kertoisimme heti. Hänen kaverinsa tiesivät kaiken, ja tuntuu muutenkin että hänellä olisi ollut täysin toinen elämä ollessaan heidän kanssaan ilman minua. Minulle täydellinen mies, heille täydellinen pelimies. Olemme aloittaneet alusta, mutta minua loukkaa edes ajatus siitä kuinka minua on hyväksikäytetty. Tämä oli ensimmäinen vakava suhteeni. Olin seksin suhteen todella epävarma aluksi, ja minusta tuntuu että ainakin osa pettämisisitä on johtunut siitä. Avaan hieman pettämisen laatua jotta ymmärrätte tilanteeni hankaluuden…
Olin siis neitsyt ennen tapaamistamme. Olin varovainen itseni kanssa, koska en halunnut että minusta tulee ”halpa” vaikutelma, itse halveksin nimittäin semmoisia naisia jotka huomion takia antavat itseään ihan kelle vain. Ihastuin kuitenkin tähän mieheen ja noin kolme viikkoa tapailtuamme harrastimme seksiä. Poikaystäväni hieman myöhemmin sanoi minulle, että olimme hänen mielestään kuitenkin yhdessä ennen seksin harrastamista. Olin aivan uskomattoman onnellinen, vaikka en ollut mielestäni erityisen hyvä. Kas vain, pettämiskerta numero yksi: hän pyysi omasta aloitteesta, täysin selvinpäin, SEURAAVANA PÄIVÄNÄ ensimmäisestä seksikerrastamme toiselta tytöltä suihinottoa. Vain siksi että huvitti ja pystyi, tietäen itse varsin hyvin että olimme jo yhdessä. Tämä minulle aivan hurjan tärkeä kokemus turmeltui täysin tietoon siitä, että hänelle se oli itsestäänselvempi asia kuin TVn katselu.
Pettämiskerta numero kaksi: poikaystäväni meni bileisiin, joihin oli minulle sanonut ettei menisi. En saanut tietää tapahtuneesta ennen kuin aihe sattui tulemaan puheeksi, ei viestin viestiä. Minulla oli tärkeät kisat seuraavana päivänä, eikä hän ”halunnut huolestuttaa minua turhaan ilmoittamalla itsestään”. Siellä hän oli sitten pussaillut toisen kanssa ja kuulemma availlut tämän housujen nappejakin, kunnes päätti tytön olevan liian humalassa.
Saman kuun aikana poikaystäväni sai kutsun kaveriltaan että he menisivät baariin tämän tyttöystävän, tyttöystävän kaverin ja toisen jätkän kanssa. Lisättäköön tähän väliin, että poikaystäväni lupasi minulle suhteemme alussa ettei ikinä enää polttaisi pilveä. (Oma serkkuni kuoli ollessaan pilvessä, herkkä aihe minulle.) Mitä hän sitten teki? Meni ensin toiselle kaverilleen polttelemaan, siitä baariin antibioottikuuri päällä juomaan, baarista kaverille, ja siellä pani sitä toista naista. Tämä kaveri joka hänet kutsui oli minullekkin hyvä ystävä ja olemme tunteneet kauan. Hän ja hänen tyttöystävänsä olivat yllyttäneet tätä toista tyttöä menemään poikaystäväni luokse huoneeseen, missä hän makoili, ja antoivat tälle kondominkin. Kaksinkertaisesti petetty siis siinäkin suhteessa…
Sitten oli vielä vappu. Olin itse ulkomailla urheilureissussa, ja tässä vaiheessa minäkin olin kaikesta valehtelusta ja peittelystä huolimatta varma, että suhteessamme on jotain mätää. Itkin ja rukoilin ainakin kaksi viikkoa ennen lähtöäni, että poikaystäväni käyttäytyisi ja ottaisi ihan rauhassa. Hän teki monta lupausta ja lähdin matkalle suhteellisen rauhallisena. Reissuni jälkeen hän olikin levollinen ja vaikutti ylpeältä että oli pystynyt olemaan uskollinen. Toisin oli: hän oli ollut aivan sekaisin, ja hänen kaverinsa (joista osan olen tuntenut pidempään ja paremmin kuin hän) työnsivät tytön hänen syliinsä, josta poikaystäväni innostui itse jatkamaan. Hänestä tuntui tyhmältä olla porukan ulkopuolella koska ”muutkin metsästi naisia”. Hän petti minua silloin ainakin kolmen naisen, ehkä useammankin kanssa 😭
Sain tietää itse vapusta ja toisesta kämmistä facebook-viestien avulla. Sitä ennen olin salaa lukenut monta kuukautta hänen viestejään, itkin lähes joka päivä, ja hän näki että minua sattui. Olin aivan sekaisin ja tuskin muistan mitään niistä kuukausista kun epätoivoisesti yritin ajaa häntä nurkkaan ja puristaa totuutta ulos. Yritin huutaa ja puhua lempeästi, ihan kaikkea. Ei mitään. Annoin tietyin ehdoin uuden mahdollisuuden sitten kun paljastui nämä jutut, mutta se oli kova pala ja vaati kaikki voimani. Sitten kolme kuukautta ensimmäisen paljastuksen jälkeen aloin jälleen hiillostaa häntä, koska kuulin edellee uusia huhuja. Silloin hän myönsi tuon suihinoton ja panon. Olin luvannut etten jättäisi häntä jos hän vain kertoisi vapaaehtoisesti, joten jatkoimme ja tässä nyt olen.
Kuten alussa sanoin, olin epävarma parisuhteen alussa, sillä en uskonut olevani tarpeeksi hyvä tälle miehelle. Epävarmuus on vain kasvanut pettämisten ja valehtelun takia. Olen pitkä ja urheilullinen, ja sinänsä tykkään kropastani. Poikaystäväni myös sanoo että minua mukavampaa hän ei tule koskaan löytämään, sanoi niin alussakin. Mikä sitten on vikana?? Voiko mies olla niin kusipää että pettää koska toinen ei ole tarpeeksi hyvä seksissä, ja vieläpä se johtuu aika selvästi kokemattomuudesta? Myönnän että ehkä en alussa halunnut seksiä riittävän usein hänen näkökulmastaan, onko se syy? Olen edelleen rikki. Olemme sopineet unohtavamme asiat, ja en mietikkään enää niitä yhtä usein ja vältän niistä puhumista. Paha olo kuitenkin jäi. Olen yliherkkä kaikelle mitä hän sanoo tai tekee, ja pelkään tosi paljon seuraavia pettämisiä ja hyväksikäytetyksi tulemisesta. Hävettää muutenkin koko juttu, koska näytän nyt juurikin siltä tyhmältä naiselta joka katseli tunnetun pelimiehen toimia hiljaa sivusta. Pitäisikö minun jättää mies, vaikka hän katuu ja haluaa todella paljon olla kanssani? Ajatus kauhistuttaa, en rakastu helposti ja kun se tapahtuu olen uskollinen loppuun asti. Taistelen kovasti tämän suhteen eteen, mutta tuntuu että olisin aivan loppuunpalanut. Poikaystäväni on kuitenkin jättänyt vanhan kaveripiirinsä, sitä suuremmalla syyllä kun riitauduin juuri tämän takia heidän kanssaan. (Mainittakoon, että he vain nauroivat. Saivat katua sitä myöhemmin, mutta silti nauroivat…) Nykyään vietämme lähes kaiken aikamme yhdessä.
Mitä mieltä olette tästä? Toivoisin kovasti muittenkin mielipiteitä! Onko neuvoja miten unohtaa tämä surkea masentunut olo, ja että onko se edes mahdollista? Tiedättekö ketään jota on petetty samoin tai ehkä jopa pahemmin kuin tuo mitä kuvailin? Loppuun sanon vielä että olemme aika nuoria vielä, hän 19 ja minä 18. Kiitos paljon jo etukäteen niille jotka jaksavat lukea ja vastata! ☺️❤️
tarkennus vielä: kaikki pettämiset tapahtuivat suhteen ensimmäisen viiden kuukauden aikana, ensimmäiset varmat tiedot sain tietää muutamaa kuukautta myöhemmin. sen jälkeen ei ole tapahtunut enää pettämistä.
no huhhuh... mietin vaan että miksi suostut kohdeltavaksi tuolla tavalla?
On varmaan jossain mies ja miehiä, joista moni haluaisi sinun kanssasi hyvään parisuhteeseen ja haluaisivat olla luottamuksen arvoisia. Ja sinä roikut jostain syystä kiinni tässä pettäjässä..? Miksi?
Olet mielestäni arvokkaampi itsenäisenä naisena kuin ovimattona. Miksi suostut sellaiseen? Siksi että "rakastat" ? ja toivot hänen rakastavan... ja sitoutuvan sinuun.
En tiedä, tulee vaan mieleen asioita, toinen asia tulee mieleen, että haluat niin kovasti hänen sitoutuvan vain ja ainoastaan sinuun, ja nuoria kun ollaan niin halut vie ja oma itsekin on hakusessaan monella.
Opettele sie rakastamaan ja arvostamaan itseäsi. omana itsenäsi, omaa elämääsi tukemaan ja nauttimaan asioista joita itse teet ja olet itseksesi ja ystäviesi kanssa. Ei kenenkään tartte sietää pettävää puolisoa. Jos tapaat itsesi sietämästä pettävää puolisoasi useita kertoja ja silti haluat aina vain jatkaa hänen kanssaan, niin sinulla on jotain aukkoa tai halkeamaa itsesuojeluvaistossasi kun haluat aina uudelleen tulla satutetuksi tai ainakin altistat itseäsi sille.
Jos tuo jatkuvasti yhdessä oleminen hänen kanssaan auttaa pettämisen rajaamiseen pois, niin voi myös miettiä miten kauan jaksaa olla toisen vartija tai että hengittääkö se suhde ollenkaan. Ja mitä sitten tapahtuu kun tilaisuus tulee hänelle.
Onko se suhde sen arvoinen, että siinä liimautuu toiseen toiveena saada hänet vain itselleen. Jollekin se voi olla sitä ja jos sillä tulee onnelliseksi molemmat ja se toimii molemmille, niin mitä me kukaan ollaan sitä vääräksi sanomaan. Tuskasi perusteella vaan kysyn: miksi altistat itsesi satuttamiselle kun sinua arvokkaasti kohteleviakin on varmasti olemassa?🤨
Hei 🌻🙂🌻
Jos rehellisesti sanon, kuulostaa huolestuttavalta tuo poikaystäväsi käytös. Ja etenkin se, että myös hänen kaveripiirinsä suhtautui alussa asiaan välinpitämättömästi.
Suhteenne on alussa ja olisi hyvä tarkentaa pelisäännöt, mikäli yhdessä jatkatte.
Sinulle voimia ja vika on aina pettäjässä, ei siiheen voi tekosyitä keksiä 🌻🙂🌻
Pöllöhuuhkaja ja mariella, kiitos vastauksista 🙂
olin suhteen aluksi tosi jyrkkä, yhdestä syrjähypystä heti pois. Nyt en kuitenkaan tiedä mitä tehdä. Kuulostaa ihan minulta, kun pöllöhuuhkaja sanot että haluan hänenkin sitoutuvan minuun samalla tavalla kuin olen itse häneen. En ole jättänyt miestä sen takia, että hän oli asioiden tullessa ilmi jo jättänyt nuo kaverit (jotka muuten puhuivat hänestäkin pahaa), ja olihan pettämisistä jo aikaa... tai ainakin tuntui siltä. Lisäksi en halunnut tehdä hätiköityjä päätöksiä, koska myös hänen perheensä on tärkeä minulle. Ehkä olen hieman epävarma, mutta en usko löytäväni yhtä muuten täydellistä miestä, etenkin kun ihastuminen on niin vaikeaa. Ja sanottakoon, että ehdot meidän jatkamiselle ovat hänelle aika rankat, että jos hän niissä pysyy niin sitten on jo hyvä 🙂
On ihan totta, että minusta tuntuu että pitää vahdata koko ajan. En uskalla päästää poikaystävääni kauhean moneen paikkaan yksin. Itsehillintä on hänen omienkin sanojensa mukaan huono, ja alkoholi huonontaa sitä entisestään. Hän ei ole juonut vapun jälkeen ollenkaan, ja pelottaa mitä tapahtuu kun hän alkoholia saa... on vannonut että pysyy miehenä, mutta niinhän se teki ennenkin. Suurin pelko on se, että tiedän hänen valehtelevan jos pettää. Samoin noitten ehtojen kanssa, en ole varma pitääkö hän oikeasti niistä kinni. Jos ei ja jää kiinni, se on eron paikka.