Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 9 vuotta, heti ensitapaamisesta lähtien tuli molemmille tunne että ”se oikea” on nyt tässä. Olemme sielunkumppaneita, samanlainen huumorintajua, arvomaailma, ja melkein kaikki kiinnostuksen kohteet ovat vain lujittaneet suhdettamme. Kunnes viikko sitten sain tietää että miehelläni on ollut suhde toiseen naiseen melkein vuoden ajan! Sen vuoden, kun meidän nuorin lapsemme syntyi ja kasvoi yksivuotiaaksi😭. Molemmilla lapsillamme (4 ja 1 vuotiaat)oli kova koliikki ja ruoka-allergioita, valvottuja öitä siis on neljään vuoteen mahtunut enemmän kuin kenenkään pitäisi joutua kestämään. Vähitellen siis kävi niin, että läheisyys miehen kanssa vaihtui läheisyyteen lasten kanssa, ja meidän keskinäiset keskustelumme olivat tiuskimista ja lapsista puhumista. Tämän siis olen ymmärtänyt vasta nyt, kun olemma pettämisestä yms paljon puhuneet. Pettäminen yllätti minut niin täysin, sillä luotin mieheeni enemmän kuin itseeni, se ei yksinkertaisesti ole hänen luonteensa! Minäkin tiedostin että meillä on nyt vaikeaa, mutta jotenkin vain ajattelin että suhteemme kestää mitä vain, ja että paremmat ajat ovat tulossa. Nyt ymmärrän että suhdetta pitää vaalia koko ajan, eikä vain odotella että tilanne paranee, miten tyhmä sitä on ollutkaan😠. Mies sanoi että kaikki alkoi kun hän ravintolassa jutteli naisen kanssa (nainen oli tehnyt aloitteen) ja ”kaikki” tuntui olevan niin samanlaista (siis sellaista kuin meillä alussa😭). Nainen antoi sähköpostinsa, ja siitä alkoi kirjoittelu. He tapasivat 4 kertaa ja ”ajautuivat” sänkyyn(ei kuulemma tuntunut miltään, ja taas se oli naisen aloite joka siihen johti) mutta lähinnä ”suhde” oli kirjoittelua työasioista yms. Siis lähinnä sitä, kun minun kanssani ei enää oikein voinut puhua mistään…
Aluksi tuntui että henki salpautuu ja kuolen siihen paikkaan, mutta nyt olemme asiasta puhuneet ja puhuneet (lasten nukkumaan käynnin jälkeen tietysti…) ja asiat tuntuvat aika selviltä. Kumpikin on ollut koko ajan varma että haluaa jatkaa, ja että rakastaa vain toisiaan. (Mies oli ihastunut naiseen, ja kun tämä rakastui häneen, tajusi, mitä oli mennyt tekemään🙄) Minulla on täysi syy uskoa miestä, sillä hän on ollut tosi huolissaan jaksamisestani, ja näyttää kaikin tavoin miten tärkeä hänelle olen. Olen vihainen tuolle naiselle ja kirjoitin hänelle painokelvottoman kirjeen jota en tietenkään lähetä ikinä, mutta ai että minulle itselleni tuli siitä hyvä olo😀 Jotenkin on helpompi vihata häntä kuin miestä, vaikka väärin hän teki kun naisen houkutuksiin vastasi. Nyt olen ihan ihmeissäni, sillä voiko tämä oikeasti mennä näin helposti?? Meidän seksimme on parantunut tämän jälkeen aivan silmissä, ja haluamme toisiamme jatkuvasti. Seksi on aina ollut ihanaa ja yhteensopivaa, mutta sitä on viime vuosina ollut aika vähän… Mistä mies ainakin on kärsinyt, ja kyllä minäkin. Ovatko aivoni jossain ihme tilassa, jossa en kunnolla käsitä tapahtunutta, ja odotettavissa on vielä kunnon romahdus? Olemme menossa perheneuvolaan yksin sekä yhdessä, mies haluaa selvittää itselleen miten hän pystyi tekemään mitä teki, sillä ei itsekään ymmärrä sitä. Elänkö jossain kuplassa joka kohta puhkeaa, vai olenko vain käsittänyt mitä olen ollut vaarassa menettää, ja josta en ikinä halua päästää irti? Onko kellään kokemuksia samanlaisista tunteista?