Kirjoitin aikaisemmin tarinaani ja olen tässä nyt kuukausien lipuessa eteenpäin päässyt taas takaisin arkeen ja tajunnut vihdoin mitä oikein tapahtui ja missä tilanteessa nyt ollaan. Mieleeni tulee vaan joka päivä, että ansaitseeko toinen toisen mahdollisuuden ja olenko minä onnellinen tässä suhteessa. En pysty kuitenkaan ajattelemaan elämää ilman miestäni vaikka samalla hetkellä koen suunnatonta vihaa siitä kuinka hän saattoi pettää vaikka sanoo rakastavansa. En vain käsitä!
Aikaisemmissa suhteissaan hän on ollut uskoton jokaisessa suhteessa ja meidän seurustelun alku aikoina olin todella epäilevä ja mustasukkainen. Kuitenkin välillemme syntyi täysi luottamus ja olin aivan varma siitä, ettei hän minua koskaan satuttaisi. Mutta kuinkas kävikään😭
Itse olen aikaisemmassa suhteessa kokenut jo tämän saman ja sen jälkeen kun anteeksi antoni jälkeen tapahtui pettämistä uudestaan päätin etten enää ikinä anna anteeksi kenellekkään ja toista mahdollisuutta ei tule.. Mutta sepä ei ollutkaan niin helppoa nyt kun olen taas samassa tilanteessa.
On päiviä kun olen aivan varma siitä että pakkaan laukkuni ja lähden ja toisena taas tunnen niin syvää rakkautta etten voisi kuvitella eläväni ilman häntä. Haluisin kuulla kokemuksia luottamuksen palautumisesta ja siitä kuinka tästä pääsisi eteen päin yhdessä vahvempana.
Omalla kohdallani tuntuu ettei luottamus ole kokonaan mennyt ja tavallaan pystyn aika helpostikkin luottamaan vielä mikä tuntuu vähän ahdistavalta että välitänkö oikeesti niin paljon että ”unohdan” tapahtuneen vai rakastanko ollenkaan sittenkään ja olenko vain niin riippuvainen? Olemme kuitenkin kaikki erilaisia, mutta silti minua hirvittää että olenko kuitenkaan rehellinen itselleni…