Hei 🌻🙂🌻
Tässä välissä oli huonompi jakso taas; ehkä se on niin, että asioiden käsittelyä vaikeuttaa se, ettei mieheni ole kovinkaan kykenevä ilmaisemaan tuntemuksiaan sanallisesti😑❓
Sitten saan herkästi väärän käsityksen ja oloni huononee entisestään.
Mutta; nyt on tuntunut hieman paremmalta, kun on saatu oikaistuksi näitä juttuja.
Tunteiden ilmaisussa hänellä myös aina ollut hankaluuksia. Siitä varmasti aikoinaan tulivat ne ylilyönnit vihan tuntemusten suhteen.
Nuo puhelimet, sähköpostit yms.ovat myös meillä avoimia. Mikäli haluaisin, voisin ne tarkistaa. Mutta ainahan on olemassa prepaid-mahdollisuus, viestejä/puheluita voi poistaa niin halutessaan. Mutta huomaahan sen laskusta viimeistään. Mitään syytä epäillä hänen luotettavuuttaan minulla ei enää ole.
Hän järkyttyi niistä ikävistä tapahtumista silloin niin, että joutui tosiaan sairaslomalle.
Ainoa ahdistus tässä minulla on se, että hänhän on aina ollut hyvin toimelias: paikallaan oleminen ahdistaa häntä. Tottakai sellainen väsyttää häntä ja on myös pois meidän yhteisestä ajasta. Pyrimme nykyään kuitenkin järjestämään kahdenkeskistä aikaa enemmän mm.lenkkeillen ja ennen nukkumaanmenoa keskustellen.
Jotain omaahan täytyy parisuhteessa myös olla. Hänen harrastuksensa on kuitenkin tässä kotona; kaikenlaista rakentelua tykkää tehdä. Ei kulje baareissa yms.
Hän ei ole vielä täysin varma siitä, haluanko jatkaa avioliittoamme ja toisaalta; mikä täällä elämässä on varmaa yleensäkään ???
Koen hänet kuitenkin läheisemmäksi jollain tapaa☺️❤️
Mutta tunne-elämäni: se on jäässä vieläkin. Ehkä en uskalla tuntea vielä rakkauttakaan häntä kohtaan, etten pettyisi uudelleen.
Mieheni myönsi, että hänellä oli joku erikoinen psyyketila päällä silloin, kun tuttavamme työnsi itsensä empaattisena neuvonantajana meidän väliimme. Tämä nainen oli antanut parisuhdeneuvoja; kuulemma kehoittanut lähestymään minua ja vieläpä ostamaan tuolloin hääpäiväkakun huomionosoitukseksi minulle...sain tosiaan kakun ja tuolloin oli jo alkanut yhteydenpito heidän välillään.
Näistä kahdenkeskisistä tapaamisista vielä: ne tapahtuivat naisen kuvin tuntemilla syrjäisillä paikoilla hänen ehdotuksestaan. Kun sitten se juttu intiimisti ei onnistunut, oli nainen ollut hyvin halukas tietämään, onko näin tapahtunut minun kanssani joskus myös. Mieheni oli tuolloin vastannnut, että meillä ei ole ollut ongelmia sillä alueella.
Luottamus: uskon siihen, että tämä tapahtumasarja ikävien seurauksien (sairasloma, se, että meillä ei nukuttu jne.) jätti mieheen sellaiset jäljet, ettei hän ihan heti olisi sitä toistamassa. Mikäli sitten ei ole kyse biboläärisestä sairaudesta. Siinähän tahtoo maniavaiheessa mennä estot kokonaan.
Lääkäri oli käskenyt kuuntelemaan läheisiä, vähentämään työntekoa ja tarkkailla itseä tarkemmin. Mies on myös tehnyt näin.
Sitä pohdin, mikä on ihmisellä, joka ei voi rauhoittua paikoilleen???
Vaikka hän kertoo olonsa nyt olevan paljon parempi, kuin viime vuonna, silti tuntuu, että tuo piirre jatkuvasta tekemisestä ei ole ihan tervettä. Ihan, kuin hän rankaisisi itseään tai sitten lapsuuden kodin malli on juurtunut niin syvälle häneen, ettei sitä osaa muuttaa. Hän kertoo rentoutuvansa tekemällä asioita mutta fyysinen terveys ei ihan vakuuta siitä. Verenpaine korkeahko, ei lääkitystä. Tosin nyt on menossa lääkäriin.
Tänään hän muuten sanoi, että joku trauma hänellä lienee lapsuudessa...Ensimmäinen kerta, kun noin kertoo. Hän ei vaan muista lapsuudestaan selkeästi juuri mitään.
Eli tämmöiset ovat kuulumiset täällä ja mukava kuulla, että sinä voit paremmin myös.
Jospa tämä tästä...Aikaa menee mutta toivotaan, ettemme joudu pettymään uudestaan näissä merkeissä.
Kaikkea hyvää Sinulle toivoen 🌻🙂🌻 ja kuulumisten päivitystähän voi tehdä jatkossakin, niin halutessaan.
Kiitos, että olet jaksanut lukea ajatuksiani🙂🌻