pettäminen ja siitä EI ylitse pääse
Minä olen henkisesti ihan lopussa,en enää tiedä miten selviän.meidän tarina alkoi jo 12v sitten.Ihastuimme toisiimme mutta asuimme eri paikkakunnilla joten aina kun törmäsimme olimme yhdessä.kumpikin oli hyvin ihastunut toiseen.kymmenen vuotta myöhemmin olimme kumpikin vapaana ja ajattelimme että nyt oli tilaisuutemme.olin seurustellut 3v miehen kanssa joka nöyryytti minua ja oli aivan seksiriippuvainen,tykkäsi kaikesta ”sairaasta”ja kun en suostunut,petti minua usein.kun mieheni kanssa aloimme seurustelemaan ajattelin nyt minulle ei koskaan tapahdu enää mitään pahaa eikä minua loukata.Ensimmäiset 5kk oli elämämme aikalailla vain biletystä,siten ajattelimme kun olemme toisemme saaneet ja kumpikin halusi lapsia niin tehdään niin.3kk päästä olin jo raskaana.elämäni muuttui täysin,tietenkin.ja minä olin nyt täysin selvä,mutta taas mieheni ei.Aloin ekan kerran huomata kuinka paljon hän joi,aamusta iltaan kaljan lipittelyä.Minua ahisti suunnattomasti ja riitelimme asiasta usein.yhtenä päivänä hän oli jättänyt irc nimisen sivustonsa netissä auki ja jostain syystä minun oli pakko katsoa.siellä oli koko yhdessä olo ajalta ja vuosia ennen flirttailuja,ehdotuksia naisille kasapäin.menin shokkiin,pelkäsin että saan keskenmenon,supisteli niin kovasti.selitykseksi sain vain ne on vaan vitsiä ei kannata välitää.näitä löytyi lopulta eri paikoistakin ja aina sama selitys.mieheni on bändissä,ja hän oli melkein aina viikot pois ”treeneissä”,joo kyllä,mutta ryyppäsi viikot putkeen ja illat vietti naisia netissä vikitellen.lopulta lapsemme syntyi,puoli vuotta meni jotenkin kunnes hän menetti korttinsa ajaessaan kännissä.sitten päätin tutkia hänen puhelimensa,sieltä löytyi viestejä tuntemallemme naiselle”kun nähdään pannaan kunnolla!!”myös seuranhaku palstoille viestejä.sähköpostista löysin rakkauskirjeitä ulkomaalaiselta naiselta ja kuvia missä suutelevat,nämä oli otettu 3kk ennen lapsemme syntymistä.sitten käskin hänen painua H#####TIIN!mutta hän alkoi selittää kuinka on alkoholisti ja tekisi kaikkensa jotta yritämme vielä.Minä annoin periksi….hän meni a-klinikalle ja sai antabus kuurin.tuntui että nyt taitaa sittenkin elämä muuttua vielä.puoli vuotta meni ja luottamuksen kanssa oli kiikun kaakun.kesällä kun hän oli kiertueella tutkin hänen oman koneensa,sieltä löytyi taas pelkkää pornosivuilla käyntiä,ja mieheni oli ottanut uuden sähköposti osoitteen jonne tuli vatauksia kun hän etsi seksiseuraa MIEHISTÄ.putosin pohjalle ja kovaa,itkin ja tärisin.luulin että kuolen.hän oli laittanut ilmoituksen nettiin heti seuraavana kuuna kun kaikki viimeksi paljastui.TAAS hän vannoi että nyt loppui,hänelle tärkeintä on minä ja lapseni ja hän osoittaa sen tai menee mieluummin mullan alle.siitä on nyt 7kk,olemme edelleen yhdessä,työttömänä hän on ollut koko yhdessä olo ajan,ja minä maksan kaiken.viikot hän on pois.Sanoi hakevansa normi töitä ja olemme norm perhe,sitä ei ole tapahtunut.Olen ootanut paljon osamaksuja omiin nimiini,hänellä luottotiedot menneet ja olen ikään kuin jumissa häneen koska hän ei maksa osamaksuja jos eroamme ja ole pulassa.hän on silloin tällöin ottanut kaljaa,mutta pysynyt kurissa kai(?).Olen hakenut meille apua pariterapiasta,siellä käymme,mutta än ei puhu siellä mitään,tai antaa tyhjiä lupauksia.sanoi myös ettei tykkää käydä siellä koska häntä vain haukutaan…-ainut apu olisi kommunikointi mutta hän ei puhu mistään,suuttuu tai sanoo ”just”jos yritän puhua.nyt viimeisen kk den aikana olen huomannut että hän on alkanut erkaantua minusta,ei halaile,pussaile ja vain tiuskii.erota ei kuulemma halua silti.Mutta jotenkin luulen,että ainut mikä häntä pitää tässä on se,että minulla on luoototiedot….☹️en tiedä enää,olen kamalan läheisriippuvainen,minua saa kohdella miten haluaa,kunhan ei jätä.enkä kestä jos minusta ei pidetä.Olen kaunis,mukava vielä nuori nainen,miksi eämäni on aina tälläista.mistä saan apua.käyn terapiassa mutta se ei tunnu riittävän.
Hei mimosa, jos vielä luet palstaa: haluan vastata sinulle. Kerroit miten olet etsinyt normaalia hyvää parisuhdetta, mutta et ole sitä löytänyt entisestä suhteestasi etkä myöskään ole saanut nykyistä suhdettasi toimimaan normaaleissa rajoissa. Tuo mitä kerroit miehesi toiminnasta paljastaa sen, että elätte hyvin vaikeassa suhteessa ja miehesi elämäntapa on kyllä sellainen, että parisuhde ei voi mitenkään toimia. Nuo mainitsemasi asiat eivät todellakaan kuulu normaaliin elämään missään tapauksessa ja tuollaista ei saisi sinulle todellakaan tapahtua. Kukaan ei saisi kohdella sinua noin törkeästi.
Olet isojen päätösten edessä ja toivon sinulle voimia ottaa elämäsi hallintaan, saada läheisriippuvuutesi hiljalleen tahtosi alaiseksi - se vatii todella aikaa - ja sitten kulkea kohti tervettä elämää. Kuuluuko siihen yhä miehesi, se sinun täytyy selvittää itse ja vain sinä voit sen lopulta sanoa, mutta muutoksen on tultava. Oletko saanut terapiasta neuvoja, vai vain kuuntelua ja pään nyökyttelyä? Tarvitseisit nyt terapeutin, joka uskaltaa sanoa selkeästi missä normaalin elämän raja menee. Itselläni hämärtyi terveen elämän kaikki rajat ja onneksi sitten tapasin terapeutin, joka sanoi napakasti, että minun ei tarvitse tuollaista hyväksyä. Sinä tarvitseisit myös nyt hyviä neuvoja ammatti-ihmiseltä; etsi pikaisesti sellainen. Kaikkea hyvää sinulle!
kiitos vastauksestasi!!Kyllä vaan minulla on terapeutti joka vain voi,voi ja nyökyttelee.Hänen luonaan käyminen tuntuu aina hyvin turhalta.Meillä oli tarkoitus alkaa se normaali perhe elämä joulun jälkeen,mieheni piti hakea töihin samaan kaupunkiin,mutta hän päättikin että haluaa tehdä töitä kaverinsa kanssa joka kiertelee pitkin suomea.nyt ollut yhden illan 3viikon aikana kotona.kun tulee kotiin on aina väsynyt ja lapsemme juoksee isänsä perässä ja haluaa huomiota,yleensä mieheni painuu makkariin lepäilemään ja lapsi itkee kun isä ei huomio.Pari viikkoa sitten mielessäni tapahtui jotain,en enää miettinyt päiviä mitä mieheni tekee ja kenen kanssa.en vaan välitänyt.Asia käänntyi hullusti,mieheni alkoi urakalla viestittelemään ja valitti että kuinka hän on ollut ahistunut kun puhun jos tämä ei toimikaan,en muka ole sanonut että rakastan häntä(puppua),ja mikä parasta,valitti että jos meillä olisi enemmän aikaa kaksistaan.Minua oksetti ja itketti.hän ei näe lastaan kun silloin tällöin,ja silloinkin toivoisi että voisimme olla kaksistaan.aivan kun lapsemme olisi joku ylimääräinen rasite.Tämä on viakeampaa kun voi ajatellakaan,mutta syvällä sisimmässäni tiedän että minulla ja lapsellani on parempi ilman häntä.Yritän koko ajan järjestellä asoita että pärjäämme,pelkään vaan että en ole tarpeeksi vahva ja annan aina periksi.
Ei tuollaisessa suhteessa kannata pysyä. Oma elämäsi menee hukkaan, kun voisit saada aikaan vaikka mitä ja ehkä tavata jonkun mukavankin miehen. Se että miehesi sitten ruikuttaa rakkaudesta kun et olekaan mustasukkainen ja huomioi häntä, on aivan tyypillistä kontrolloimisen halua. Hän ei halua antaa sinulle sitä mitä ansaitset ei ole valmis luopumaan omasta elämäntavastaan, mutta ei myöskää tahdo päästää sinua irti. Sinä olet kuin omaisuutta.
Itse elin päihteitä paljon käyttävän ihmisen kanssa joka niin ikään eli reissuelämää ja vietti paljon aikaa pois kotoa. hän myös petti minua ja jäi niistä kiinni tekstiviestien yms. takia. Annoin paljon anteeksi, koska meillä mm. oli kaksi lasta ja hän lupasi vaikka mitä. Kuitenkin lopputulos on se että jokainen anteeksianto antaa miehelle signaalin että hän voi tehdä mitä huvittaa koska kuitenkin annat anteeksi.
siksi minun mielestäni sinun on pakko lähteä tuosta suhteesta tai pilaat omankin elämäsi.
Ajattele itseäsi välillä. Mihin sinulla on oikeus.Kaikkeen!
Äläkä ota mietsä heti takaisin kun tämä ensimmäisen kerran tulee "itkemään" ovellesi, vaikka kuinka tekisi mieli. Vaadi näyttöjä elämänmuutoksesta.Muuten ei kannata enää aikaa haaskata, sanon minä, joka kadun itse tuhlaamiani vuosia!
Ei täällä yksin jää.