1Maisa, itse en edes ajatellut mitään sellaista kuin että vertaako hän minua tuohon toiseen. En iki maailmassa haluaisi olla samanlainen edes muistuttaa millään tavalla häntä. Meidän elämäntavoissamme oli päinvastainen suunta (ehkä hän siksi kiinnostui toisesta). Olen tänä yksin olo aikana vaan vahvistanut itseäni tässä asiassa. Nyt nään kumppanini todellisena "höyrypäänä"☺️❤️. Kun tunteet herää nii tunteet vie, sokeana vaikka läpi harmaan kiven sieraimet höyryten. Ei harmita ollenkaan enää hänen valintansa, ennenmminkin tunnen sääliä -hups-, 😯🗯️

Djanna:

Tarkistatko puhelimen miehesi luvalla? Koska jos et, niin tiedät varmaan, että se on laitonta. Eikä vain sitä, mutta ei ole hyväksi teidän liitollennekaan, jos et luota. Ja jos miehesi pettäisikin, se olisi vähän pata kattilaa soimaa -tilanne. Tehtyäsi itse niin et voisi oikein paheksua miestäsi.

Terapia on varmasti hyväksi, jos molemmat teette suhteen eteen töitä.

Tätä samaa sanottiin minulle: pettäminen ei ollut mitenkään suunnattu minua vastaan vaan oli täysin vaimoni oma juttu. Jotain, joka oli vain ja ainoastaan hänelle itselleen. Meillä ei ollut oikeastaan edes huonosta seksistä kysymys, vaan ehkä tietynlaisesta turhautumisesta ja jumittumisen oivalluksesta ja keinosta kuplan puhkaisemiseen.

Tällä hetkellä siis seuraus on, ettei meillä oikeastaan ole seksielämää. Puolisoani ei kiinnosta, ei ole sillä tuulella ja halua ei voi pakottaa. Jotain on rikki ja masennuslääkitys varmasti vaikuttaa asiaan ja voin vain toivoa, että se jokin sieltä löytyisi uudestaan. Kun annosta ajetaan pikkuhiljaa alas, niin senhän vain aika näyttää. Tosin minua hirvittää tällä hetkellä se, että nykytila on uusi normaali ja kun päästään normaaliin, niin jatkamme kuten olemme viimeiset 12 kuukautta jatkaneet.

Ymmärrän Djannan turhautumisen sillä haluaminen kahden puolesta yksin on turhauttavaa. Seksi, kosketus, hellyys, läheisyys ovat todella tärkeä osa parisuhdetta. Yksin voi purkaa paineita toiseen, mutta jos koskaan ei saa mitään takaisin, niin on todella vaikea olla kuin ei olisikaan. Itse olisin todella helppo marja poimittavaksi, jos oikeanlainen ihminen tulisi vastaan. Joku joka osoittaisi halua ja kiinnostusta. Se olisi kuin huumetta. Sitä lisää, uudestaan ja pian. Isommalla annoksella. Mutta olen tehnyt itselleni selväksi, että kostamalla en saa mitään takaisin.

Ja mitä tulee tuohon pata kattilaa soimaa, niin yleisellä tasolla en osaa tuomita (olen itse valmis menemään vaikka linnaan saatuani totuuden selville), mutta kuvion ollessa näin päin (pettäjä stalkkaa puolisonsa puhelinta), niin kyllä särähtää ja pahasti.

Djanna kirjoitti 25.4.2016 22:28

Pettäjänä olen epäluuloinen, joten tarkistan säännöllisesti mieheni älypuhelimen (satun tietämään turvakuvion), joten tiedän että hänellä ei ole ketään.

Djanna,

Olen samaa mieltä Keatonin kanssa, että tuo yllä lainattu kommenttisi on paitsi eriskummallinen niin myös epäoikeutettu. Miksi miehesi pieni ilonpito olisi yhtään sen pahempaa kuin sinunkaan? Varsinkin jos miehesi palaa takaisin kotiinne ja kertoo rakastavansa sinua? Eli toimii samoin kuin sinä.

Meillä mieheni, eli se pettäjä, toimii samoin kuin sinä Djanna. Ennen miehen pettämistä puhelimeni sekä työ- ja siviilisähköpostini sekä facebookini olivat täysin avoinna mieheni käyttöön. Hän käytti ja etsi kadonnutta tietoa puhelimestani ja sähköpostistani, jos pyysin niin. Facesta en edes koskaan logannut ulos. Tämä siksi, koska minulla ei ollut siellä mitään salattavaa.

Miksi sinä Djanna pettäjänä pelkäät, että miehesi pettää? Mitä se merkitsisi vaikka pettäisikin? Eihän miehesi pettäminen olisi sen pahempaa kuin sinunkaan pettämisesi. Miksi et ajattele samoin kuin itsekin ajattelet, että 'kyllä mieheni minua rakastaa vaikka vähän intohimoa välillä muualta hakisikin'? Olet jo rikkonut avioliittonne pyhimmän, joten jos miehesi pettäisi sinua niin siinä ei ehjää rikota, vaan rikottu on vain rikottu.

Minun mieheni on jäänyt pettämisensä jälkeen kiinni siitä, että on yrittänyt päästä selkäni takana siviilisähköpostiini ja että on penkonut selkäni takana puhelintani. En ole kertonut miehelle, että tiedän tämän, olen osannut laittaa puhelimeeni sellaiset asetukset, että puhelimen penkoja jää kiinni. Luonnollisestikin puhelimestani ei löydy mitään, osaan pitää sen nykyään tarpeen vaatiessa siistinä. Sähköpostieni ja faceni salanat olen muuttanut miehen pettämisen tultua ilmi eli niihin mieheni ei pääse enää käsiksi. Tämä ihan sen vuoksi, että sähköpostin kautta olen arkistoinut dokumentaatiota, jolla mahdollinen avioero hoituu pienemmällä vaivalla enkä halua, että mies tietää tuosta dokumentaatiosta.

Noin kuukausi sitten mieheni syytti minua uskottomuudesta! Mitään varsinaista perustetta siihen ei ollut. Merkkinä uskottomuudestani oli hänen mielestään ihottuma, jonka hän huomasi työmatkalta tultuani ja jota minulla oli muutaman päivän ajan ihollani tietyssä kohtaa. Syyttämisen hetkellä tuijotin miestäni suoraan silmiin sanaakaan sanomatta, vakaalla perusilmeellä parin minuutin ajan. Hän ei siis saanut minulta vastausta perusteettomaan pettämissyytökseensä. Miettiköön itsekseen, mahtaa olla "hauskaa" hänen elää epäluulossa, kun en vastannut mitään eikä ilmeeni kertonut mitään 🙂 Totuus on, että en todellakaan ole pettänyt.

Kun lähes kolme vuotta sitten mieheni uskottomuus paljastui, mieheni sanoi minulle, että pelkää minun kostavan ja pettävän. Sanoin silloin hänelle, että ei minun tavarani siinä touhussa kulu yhtään enempää kuin sinunkaan tavarasi. Jotain niin perustavaa laatua miehen uskottomuus avioliitossamme rikkoi, että olen tänäkin päivänä samaa mieltä. Voin sanoa, että uskollisuus oli minulle aiemmin pyhä asia, nyt se on vain lähinnä farssi.

Djanna kirjoitti 25.4.2016 22:28

Pettäjänä olen epäluuloinen, joten tarkistan säännöllisesti mieheni älypuhelimen (satun tietämään turvakuvion), joten tiedän että hänellä ei ole ketään.

Djanna,

Pettäjänä ymmärrät, että miehesi puhelimen vakoileminen ei kerro totuutta siitä pettääkö hän vai ei. Viisas pettäjä osaa tehdä sen niin, että pettäminen ei tule esille. Olethan itsekin tehnyt niin jo vuosia, joten miksi se ei onnistuisi salassa myös mieheltäsi?

Jos miehesi puhelin näyttää "siistiltä" niin silti hän voi pettää sinua - vaikka joka päivä. Miksi pettäjä jättäisi vapaaehtoisesti puhelimeen helliä viestejä puolison nähtäväksi? Viisas pettäjä avaa salaisia feikki- facebook- profiileja ja anonyymejä ilmaissähköpostiosoitteita ja pitää yhteyttä salarakkaaseen käyttämällä niitä joko työpaikalta käsin työkoneeltaan tai omalta kännykältään. Ja jos feikki- faceen kirjautuu omalta kännykältä niin käytön jälkeen voi aina puhdistaa sivuhistorian. Ja tapaamiset salarakkaan kanssa voi hoitaa salassa ruokatunneilla ja työmatkoilla.

Sinunkin miehesi voi halutessaan pettää sinua niin paljon kuin ehtii ja hänen kännykkänsä ei kerro sinulle totuutta. Halusin sanoa tämän sen vuoksi, että ymmärrät varmaan nyt että kyse on LUOTTAMUKSESTA PUOLISOON. Ja kun se luottamus särkyy niin sitä ei koskaan saa takaisin 100% vaan täytyy pystyä elämään epävarmuudessa tai erota.

Olen aika samoilla linjoilla kuin Djanna sinäkin siitä että pettämiseni ei tavallaan liittynyt mieheeni. Tosiasioita on että tunnistin pahaolon ja huomion puutteen, mutta en kuitenkaan millään tavalla tietoisesti ollut päättänyt pettää. En ole koskaan verranut miestäni tähän suhteeseeni vaikka ehkä miehenikin sitä vähän pelkäsi.

Meidän avioliitossa ei edes ollut seksin kanssa ongelmia, päinvastoin. Eikä se seksielämä ole pettämiseni jälkeen ainakaan huonommaksi muuttunut.

Meidän keskustelut on olleet todella avoimia ja oikeastaan ehkä minulla pettäjänä on jopa ollut suurempi tarve purkaa tapahtunutta keskustelemalla. Muutama päivä sitten mies jopa kertoo että kolmannen osapuolen mainitseminen ei enää tunnu pahalta. Kaiken kaikkiaan olemme pystyneet käsittelemään tapahtunutta todella asiallisesti ja aikuismaisesti. Olen tajunnut miten upea ja mahtava mies mulla siinä suhteessa (ja monessa muussakin) on.

Tavallaan tuntuu siltä että ollaan määritelty/määrittelemässä meidän suhdetta uudelleen, paljon avoimempia ollaan kuin koskaan ennen.

Miten hieno tämä foorumi onkaan. Varmaan ainoa tilaisuus minun petetyn saada tukea pettäjiltä ja apua omien ongemieni käsittelyyn. Puolisoni ei ole koskaan halunnut puhua ja osin siksi hoitikin omaa kriisiään sivusuhteella.

Erityisesti minua kiinnosti Theofanon teoria kylmyyden syistä. En aikanaan voinut mitenkään ymmärtää, miten oma empaattinen, ystävällinen mieheni muuttui saman tien, kun suhde tuli ilmi, täysin tunnekylmäksi ja välinpitämättömäksi.

Nyt voin ymmärtää, että se oli hänen tapansa pitää itsensä kasassa: sisällä olivat ne ihanat suuret heränneet tunteet (sanotaan vaikka rakastuminen) ja edessä se elinikäinen kumppani itkevänä ja romahtaneena.

Minulta romahti koko avioliiton perusta, ja häneltä romahti ne kaikki huterat rakenteet, joilla hän oli perustellut sivusuhteen oikeutuksen.
- Vaimo ei rakasta minua (Miksi se itkee itkemistään?)
- Tämä on minun elämääni ja teen mitä haluan. (Miksi tekemiseni vie vaimon terapiaan)
- Vaimollakin on suhde (Mitä, eikö ollutkaan?)

Uskottomat kirjoittavat "joo, tiedän että loukkasin pahasti, mutta hän ei kuunnellut minua ja nyt meillä menee paremmin kuin koskaan" . Puolisonne tietävät, että ainoa vaihtoehto erolle tai sille, että petätte uudestaan on se, että "menee paremmin kuin koskaan". Avioliiton voi varmasti korjata rikkinäisestä ehjäksi, uudenlaiseksi ja varmasti paremmaksikin, mutta se, mitä tekonne aiheutti puolisonne mielelle ... , siitä voitte lukea täältä - Hienoa, että olette tulleet katsomaan tälle puolelle. Jos olitte suhteessa varatun kanssa, löydätte täältä hänenkin puolisonsa.

XXXL3, en ole huomannut kenenkään sanoneen että pettäminen olisi tehnyt suhteesta entistä paremman. Hienoa jos jollekulle on näin käynyt.

Kannattaa muistaa että kaikilla tilanne on erilainen. Olen itse lukenut tuota petettyjen ketjua ja se on surullista luettavaa. Olemme sen pohjalta puhuneet mieheni kanssa avioliiton jatkosta. En missään nimessä halua että mieheni jatkaisi kanssani vaikka tunteet olisivat kuolleet. Mieheni on ansainnut jatkaa elämäänsä niin halutessaan enkä missäään nimessä haluaisi että hän olisi kanssani hampaat irvessä ja siitä myöhemmin katkera. Ja niin paljon on tapahtunut muutakin että mieheni olisi voinut ottaa ja lähteä niin halutessaan. Harmillista että niin monella ei keskusteluyhteys toimi...

Omasta tilanteestani olen tällähetkellä kiitollinen, tosin jos mieheni olisi halunnut erota, pärjäisin kyllä yksinkin. Meillä on molemmilla todellista tahtoa selvitä tästä.

Puhelinkommenttini liittyi ensimmäiseen kommentoijaan joka antoi ymmärtää että mieheni tiesi mitä tein ja vihjaili hänen uskottomuudesta. En ole ylpeä puhelinstalkkaamisesta, ei ole kuitenkaan synneistäni suurin 🤕 Miehelläni on aiemmin vuosia sitten ollut menovaihe jolloin hän loukkasi minua, setvimme sitä terapiassa jossa kävimme yhdessä.
Tunnekylmyyden tunnistan itsestänikin suhteessa mieheeni, kun sivusuhteeni oli olemassa suhtauduin koko meidän suhteeseen jotenkin ulkoppuolisesti, vähättelin hänen huoliaan ja olin välinpitämätön. Seksuaalisesti koin kuuluvani tuolle toiselle miehelle ja seksi miehen kanssa oli todella hengetöntä ja mekaanista. Asia ei ole korjaantunut täysin, tunnen lämpimiä tunteitä häntä kohtaan mutta todella harvoin todellista halua. Kyllä jotain on lopullisesti rikki tässä avioliitossa, toisaalta koen että heijastaa minua ja miestäni, olemme molemmat sisäisesti epävarmoja ja levottomia. Näillä eväillä kuitenkin mennään mitä on saatu, meillä on lapsia jotka täytyy ottaa myös huomioon, toinen vielä erityislapsi.
Hyvää vappua ja nautitaan tulevasta kesästä!

Djanna

Rohkea olet, kun olet uskaltanut tälle foorumille kirjoittaa Pettäjänä. Minä itse olen sieltä aidan toiselta puolelta.

Toki, nimimerkin takaa on helppo kirjoittaa, tarkoitin ennenkaikkea, etkö kirjoittaessasi pelännyt, millaisia vastauksia tulet saamaan? Kerroit olevasi epävarma, levoton ja masennukseen taipuvainen.

Olisin kiitollinen, jos vastaisit minulle muutamiin kysymyksiin, jotka askarruttavat minua, kun peilaan tarinaasi omaan elämään:

Miten ihmeessä ajauduit pettäjäksi, millainen oli se lopullinen tilanne, ennenkuin päästit vieraan miehen ihosi alle?

Ensimmäisenä käy mielessä, että Sinä nuorempana hullaannuit mieheen, joka tiesi, miten naista käsitellään, eli elämää jo nähneeseen mieheen, pitääkö paikkansa?

Kerroit rakastuneesi häneen, kuitenkin samalla kerroit, ettet voinut luottaa, miten se ilmeni?

Odotitko koskaan suhteenne aikana, että mies ehdottaa Sinulle yhteistä tulevaisuutta, tai ehdottiko, ehkä myös SInä? Puhuitteko sellaisesta koskaan?

Kuinka voi olla mahdollista, ettet tuntenut mustasukkaisuutta hänen vaimoaan kohtaan. Toki hän vaimoaankin rakasteli? Vähättelikö hän avioliittoaan?

Oliko välilänne muutakin, kuin seksi? Kysymys sen vuoksi, koska kerroit tietäväsi hänen elämän vaiheistaan paljonkin, miten sait ne kaikki vaiheet tietää?

Lähes kaksi vuotta petitte, miten se oli mahdollista? Tarkoitan, missä ja miten järjestitte tapaamiset?

Entä puhelinsoitot ja tekstiviestit, oliko niitä ja miten onnistuitte niissä? olihan puolisotkin kuvioissa mukana.

En oikein ymmärtänyt, mitä tarkoitit itsetunto-ongelmistasi ja ulkonäöstäsi. Millä tavalla koet, että ulkonäkösi kiinnittää ihmisten huomion, onko negatiivisessa vai positiivisessa mielessä?

Voisitko hieman valaista, miten voi kuulua seksuaalisesti toiselle, varattu Sinä, varatulle Miehelle, ellei yhteistä tulevaisuutta oltu suunniteltu, vai olitteko?

Vaikka en ole vielä saanutkaan vastauksia näihin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin, toivon Sinun onnistuvan "kursimaan" kasaan perheonnesi, itsesi, miehesi ja ENNENKAIKKEA lastesi vuoksi.