Hei. Minua on petetty, ja yritämme miehen kanssa päästä asiasta yli ja jatkaa suhdetta. Yksi asia kummittelee silti edelleen, ja haluaisin kysyä jos täällä on joku joka on ollut pettäjän roolissa, ja pystyisi avaamaan sen tunteita. Mies väitttää että pettämisen aikana rakasti minua eikä olisi halunnut satuttaa, mutta ei osaa sanoa miksi näin tapahtui. Itse en pysty olla ajattelematta miten ihmistä jota rakastaa pystyy sattuttamaan niin pahasti. Miten pystyy valehdella suoraan päin naamaa ja silti käydä toisen naisen luona. Tämä on musertanut minut ihan täysin. Olisiko täällä siis joku joka osaisi selittää omia tuntemuksia pettämisen kohalla?
Hei. Olen pettänyt ollessani avioliitossa. Siitä on jokunen vuosi aikaa ja olemme eronneet. Syy pettämiselleni oli huomion hakeminen muualta. Olin erittäin onneton suhteessa ja koin jatkuvaa torjuntaa ja en saanut läheisyyttä. En ymmärtänyt että vaimollani oli omat vastaavat tuntemukset. Olimme siis molemmat samassa tilanteessa muttemme osanneet asiaa avata puhumalla millään tavalla. Kaikki keskustelu yritykset menivät riidaksi. Tämä kaikki on selvinnyt jälkeen päin kun olen uusissa suhteissa toistanut samaa ja olemme ex vaimoni kanssa puhuneet syistä eroon. Syy pettämiseen oli yksin ja vain yksin minussa. Tein väärin. Olisin voinut toiselle antaa mahdolisuuden auttaa. Toinen asia on jännityksen hakeminen ja hyväksytyksi tuleminen. Omalta kohdaltani jatkuva pettäminen ensimmäisen kerran jälkeen oli lopulta vain jännittävää leikkiä, jossa itsellä oli hallinta omasta elämästä kokonaan. Voin sanoa, että pettäminen on osoitus siitä ettei ole tyytyväinen suhteessa. Se on se pehmeä puoli. Kova puoli on se ainakin itsessäni, että kun olin kerran pettänyt niin petin uudestaan. Rakastin vaimoani ja perhettäni ja huolehdin, mutta vaimolleni olin katkera ja se johti pettämiseen toisaalta. Itselleni antaisin neuvon jälkeenpäin, että sen verran pitää olla uskallusta, että nostaa asian esille ennen pettämistä. Se on niin väärin toista kohtaan. Minua on petetty samalla tavalla ja asioista on puhuttu ja pettäjällä on samat syyt olleet. Uuden jännistyksen hakeminen ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Nykyisessä suhteessani minua on petetty vuosi sitten. Syyt olivat kun en selkeästi ollut sitoutunut ja loin epämääräisen olotilan. Olemme asiaa puineet ja asiat eli syyt ovat selvillä. Pettämisen voi antaa anteeksi, mutta omalla kohdallani en voi sitä koskaan unohtaa ja on pilannut luottamuksen ja kunnioituksen toista kohtaan. Jos nyt pettäisin toista toisen kanssa niin neuvoni petetylle olisi että lopetaisi suhteen kokonaan minun kanssani. Toivon sinulle jaksamista asian kanssa.
Minä petin parikymppisenä suhteessa. ( 15 vuotta sitten)
En usko että pystyy aidosti rakastamaan jos kykenee pettämiseen. Itse en rakastanut enää miestä eikä tuskin hänkään minua, olimme muuttunut kämppiksiksi.
Minä sain siitä jännitystä elämään kun oma suhde oli kuiva ja tekemässä loppua. Olin humalassa ekoilla kerroilla, en jatkossa. 2 eri miestä, muutaman kk ajan. Jätin miehen enkä kertonut mitä olin tehnyt. Turha satuttaa enää jos eroaa. En enää ikinä pettäisi. Minua on petetty sen jälkeen ja se tunne on kamala. Ei niin tehdä rakkaalle ihmiselle.
Edellinen ex petti 2 vuoden ajan ( suhteen alusta saakka) salasuhde. Yritin 1. 5 vuotta antaa anteeksi. Olin aivan rikki ja halusin kuolla. Hän rikkoi minut niin pahasti että oikeasti halusin päättää elämäni. Tekeekö rakastava ihminen niin ? Ei tee. Lähde pois, ainut neuvoni.
Luottamus ei palaa. Suhde on rikottu eikä sitä voi korjata. Onneksi tajusin lähteä.
Luulin etten ikinä enää löydä onnea. Nyt muutama vuosi myöhemmin olen menossa naimisiin kesällä ja meillä on vauva yhdessä. Luin tänään itse kirjoittamia juttuja tänne muutaman vuoden takaa tukisuhteesta. Aloin itkemään. Olin niin rikki kun ihminen voi olla tämän miehen teoista. En ikinä tekisi sitä enää toiselle kun tietää mitä se voi tehdä toiselle ihmiselle.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 8 kuukautta sitten. Syy: Muutin loppua
40 vuoden avioliiton jälkeen kuulin toissapäivänä mieheltäni, että hän on pettänyt minua avioliiton aikana kaksi kertaa käymällä huorissa, kun muutkin kävivät ja oli painostusta. Toinen kerta oli, kun olimme viivästyneellä häämatkalla. Emme aikanaan käyneet, ja olimme saaneet jo lapsettomuushoitojen jäljiltä neljä lasta ja heidät vähän isommiksi. Nukkuessani tällä pienen kaveriporukan kesken tehdyllä matkalla Latinalaisessa Amerikassa hän kävi huorissa. Asia tuli ilmi, kun minussa ilmeisesti jo pitkään ollut korkean riskin HPV-virus aktivoitui, enkä voinut ymmärtää, mistä sen sain. Näin kävi jo kolme vuotta sitten seurannassa, mutta silloin hän vielä valehteli asiasta. Tiedän jo aiemmasta, että hänellä oli työpaikalla 1-2 vuotta kestänyt romanssi, joka johti pussailuun ja kännykkäviestittelyyn. Se laimeni, mutta ajoittain jatkuu salassa muka ystävien tapaamisena. "Salassa, jotta en loukkaisi tätä ystävää." Valehtelun syyksi mies sanoo häpeän eikä osaa sanoa huorissa käyntiin muuta selitystä kuin humalatilan ja muiden miesten kohkaamisen. Olen aika lamaantunut ja tunteet jäässä. Tekisi mieli jättää hänet yksin, ja tiedän, etteivät aikuiset lapsemme tai lapsenlapsemme ymmärtäisi häntä mitenkään. Meillä on muilta osin aika tavallista ikääntyvien ihmisten arkea. Tuntuu, ettei ole nyt voimia mihinkään. Sairastin kaksi vuotta sitten syövän. Iso leikkaus, 10 vuoden seuranta. Nyt miehen huorissa käymisen takia taitaa olla edessä loppuelämän seuranta kohdunsuun syöpäriskin takia. Mihin menisin pakoon tätä kauheata asiaa, jota tuskin todeksi uskon, ja totta se on?
Minä petin miestäni. Tuolloin meni minulla lujaa (mania?). Mutta mikä ajoi minut siihen oli vahva ihastuminen/rakastuminen. Öin ja päivin haaveilin hänestä. Mieheni antoi anteeksi. Olemme edelleen yhdessä.
Tämän ketjun aloittajalle haluaisin vain sanoa sen, että jätä se mies. Hän ei ole rakastanut sinua eikä varmaan rakasta nytkään. Jos rakastaa, toista ei petä.
Anteeksi, jos sanon näin suoraan ja olen kyyninen tämän asian suhteen, mutta oma kokemukseni ja yleinen tietokin on, että jos on kerran pettänyt, tulee pettämään uudestaan. Eli tavallaan... suoraan sanottuna sinä rikot itsesi tuossa suhteessa. Yrität rakentaa luottamusta uudelleen, mutta se ei palaudu entiselleen ja kun hän seuraavan kerran pettää, sinuun sattuu enemmän.
Minulle on käynyt näin. Sitä tuntee olonsa hyvin halvaksi ja arvottomaksi.
Ja mitä tämän pettämisteeman osalta olen keskusteluja ja uutisia lukenut niin aivan toistuva kaava ja ilmiö tuntuu olevan. Itsestäni tuntuu, että osa minusta on kuollut tämän suhteen takia, jossa olen ollut. Että olen erittäin kyyninen pettäjien ja pettämisten suhteen. Siis enemmän uskon siihen, että petetään kuin ei petetä. Kaikki tekstit vahvistaa tätä tunnetta. Ihmisten kertomukset uskottomuudesta ovat todella karuja. Ja suurimmassa osassa tapauksia pettäjä on mies. Eli, löytyykö maailmasta miehiä, jotka eivät petä?
Ehkä yritän vain tällä kirjoituksella säästää jotakuta siltä tuskalta, jota itse olen käynyt läpi. Eli lähtekää aikaisemmin pois, kuin mitä itse tein. Rikoin itseäni toistuvasti enkä ole oikein oma itsenikään suhteen jälkeen. Pettäjät eivät muutu. Jos siihen on kerran pystynyt, siihen pystyy uudelleenkin.
Olen eri mieltä sun kanssa. Kerran pettäjä, aina pettäjä ei oo mikään fakta. Itse aiheeseen perehtyneenä oon lukenut montakin onnistunutta liittoa jotka on selvinny pettämisestä. Täällä ittekkin vuosien jälkeen edelleen suhteessa miehen kanssa. Ja et voi sanoa että ei hän minua rakasta. Rakastaa valtavasti ja on tehny aivan hirveesti työtä meidän eteen ja tehny kaikkensa että annan anteeks. Siis joo tekihän se maailman paskimmat mulle ja loukkas mua tosi syvästi, mutta oon sitä mieltä että JOS molemmat oikeesti sitoutuu tekemään työtä suhteen eteen, niin tästäkin voi selvitä. Ei aina, on myös niitä kusipäitä jotka jatkaa sitä pettämistä mutta mää haluan uskoa että mun mies ei enää ikinä tee mitään mikä satuttaa mua. Julmaa sulta sanoa noin. Harmi että sulle on käyny huonosti, mutta se ei tarkota sitä että kaikille käy.