Pakko vastata sinulle PEttäjä. Varmasti olet onnistunut jossain: olet onnistunut selvittämään itsellesi syyt ja seuraukset, olet ymmärtänyt vastuusi. Niin kuin sanoit, olet murtanut puolisosi, mutta olet myös nostanut ja kannatellut häntä. Olet olet ollut hänelle tukena aiheuttamassasi tilanteessa. Moni vellihousu olisi jättänyt savuavat rauniot ja lähtenyt niiden kehujen perään. Voimia valitselmallesi tielle: voi olla, että vaimosi päättää jättää tuskien taipaleen ja lähteä toiseen suuntaan, mutta vielä teette yhteistä matkaa ja sinulla on tilaisuus näyttää, millainen mies pystyt olemaan.

Pettämistä tapahtuu niin monista syistä. Itse ajauduin suhteeseen 5 vuotta sitten ihan sattumalta ja suunnittelematta. Pitkä nuorena solmittu parisuhde oli vakaa ja olimme tottuneet olemaan tiivis kaksikko, ehkä liiankin tiivis, sillä vietimme lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä ja olimme vain tekemisissä yhteisten kavereiden kanssa. Tuli jotenkin painetta johonkin ihan omaan. Työkuvioissa tapasin sitten ihmisen, johon ensin ihastuin ja sitten rakastuin. Tämä ihminen edusti minulle jotakin uutta ja ainutlaatuista kaikella tavalla. Puolisoni tajusi varmaan muutoksen minussa, mutta ei kysellyt, koska ei halunnut kuulla vastausta. Vähitellen tajusin, että tällä suhteella ei ole mitään tulevaisuutta, vaan tulevaisuus on puolisoni kanssa. Päätin suhteen ja se oli raskas päätös. Nyt kun tapahtumasta on jo aikaa tiedän että ratkaisu oli oikea. Oikeastaan en kadu suhdetta, sillä se antoi minulle paljon ja ehkä ymmärrystäkin moniin asioihin. Ei yksi ihminen voi vastata kaikkeen, mitä tarvitsee. Tarvitaan muitakin ihmisiä ja olen pitänyt h uolen, että pidän omista ystävyyssuhteista kiinni. Kaikki se hyvä, mikä sieltä tulee auttaa pitämään parisuhteenkin kasassa.

Kiitos Kopi, pettäjän mietteistä! Kirjoituksesi lohdutti minua paljon sen vuoksi, koska huomaan, että en ole sittenkään yksin tämän järkyttävän asian kanssa. Olen itse pettäjän puoliso eli näen asian toiselta puolelta. Avopuolisoni on pettänyt minua seurustelu alusta alkaen. Sain tietää sen sattumalta parinvuoden seurustelun jälkeen. Epäilen, että puolisoni on seksiaddekti. Olen tämän surullisen asian kanssa todella yksin, itsetunto on täysin romuna..taistelen päivästä toiseen että jaksan nousta ylös ja nähdä elämässä jotain hyvää. Yöt menee miettiessä että onko "huomenna" miehelläni taas se päivä että joko sillä vituttaa niin paljon että ostaa seksiä tai sitten on palkinnon aika!!! Jolloin mies varaa jollekkin hyvät "rapsat" saaneelle h..lle. (anteeksi kielenkäyttö) ajan salaisella kännykällä prepeid liittymästä.

Hänen puhelimessa on satojen naisten numerot, rinnan ja lantion ympärys ja id numero ja paikkakunta. Joidenkin kohdalla on lisäksi hymynaama jos nainen on ollut erityisen seksikäs. Mutta sen hän myös tekstareissa muistaa mainita kun kiittää hyvistä panoista. Taskuista löytyy pitkiä listoja säännöllisten työmatkojen ja "pakollisten" työ risteilyjen jälkeen hyvistä tyttö ehdokkaista. Ruotsi, Tallinna ja Thaimaa on hyviä paikkoja. Thaimaasta hän vuokraa tytön koko loman ajaksi vaikka ostaa myös muilta tytöiltä palveluita. Usein thaimaan/pattayan tai Bangkokin tytöt vaativat pikaista tapaamista joten kun tyttöjä on monta niin ruuhkaa pukkaa, varsinkin kun pitää vielä viestitellä ja keksiä suomeen,minulle valheita. Ruotsin reissuissa hän varaa aina etukäteen tytön kun maissa ei ehdi olla kun vähän aikaa. Minä saan kotona jäljelle jääneet kruunut mitä seksi, maksusta jää yli. Helsingissä on jo miehellä niin paljon tuttuja tyttöjä, että he osaavat tulla sovittuna aikana miehen hotellille tai oikeastaan muka huomaamattomasti hissin luo" odottamaan että mies hakee huoneeseen, maksu suoritetaan etukäteen ja yleensä hän maksaa extraa jotta saa parempaa kyytiä. Työnantaja ei tiedä että mihin tarkoitukseen hotellihuonetta käytetään.

Minua mies haukkuu vainoharhaiseksi ja hän on todella pettynyt minun käytökseen jos kerron, että tiedän mitä hän touhuaa. Kaikki kauniit ja hyvät sanat menevät maksullisille naisille tai uusille isketyille naisille tai tytöille. Mies osaa kehua muita kauniiksi ja seksikkääksi, mutta kotona tuntuu ettei sellaisia sanoja löydy. Kondomeja ja sopivaa rahaa on aina miehen lompakossa, hänellä on varmaan huora budjetti. Kotona minä saan todella herkästi moitteita milloin mistäkin. Mutta ison riidan jälkeisenä päivänä on rauha maassa ja pari päivää miehellä hymy herkässä, kun onhan hän saanut hyvän syyn "palkita" itsensä!

Nämä kaikki asiat pyörii päivittäin mielessä, ja usein illalla pohdin miksi edes elän. Onneksi syitä on monta joiden vuoksi kannattaa elää ja jaksaa. Itsetuntoa ei enää, ole. Lähes joka ilta nukahdan itku silmässä hiljaa itsekseni. Asiasta ei voi puhua miehen kanssa, koska miehen raivokohtaus ja ero olisi varmaa ja siihen minun pitäisi olla valmistunut.

Vaikka olen nainen niin, en tunne itseäni miehen seurassa naiseksi. En halua kuvailla itseäni millainen olen, mutta niille ketkä ehkä ajattelee..jotain..että pidänkö itsestä huolta tai annanko seksiä tai huomiota miehelleni että hän joutuu hakemaan sitä muualta, vastaan yksinkertaisesti joka kohtaan että annan ja pidän huolta kaikesta!

Mutta mikään ei riitä..kaikki olen kokeillut, mutta mikään ei vain riitä. Mieheni ei voi koskaan kuvitella millainen olo minulla on, miten syvä ja musta, hylätty, jätetty ja petetty olo voi olla. Miten koko valoisa persoonani on sammunut enkä enään näe peilistä itseäni.

En edes tiedä miten itsetunto voi murentua näin paljon, vain sen vuoksi että mies näkee omaksi oikeudekseen harrastaa seksiä kenen kanssa vähänkään haluaa. Lisäksi mieheni nykyään sanoo olevansa lopen kyllästynyt minun huonoon itsetuntoon jota ei kuuleman jaksa kannatella, vaan minun pitäisi itse tehdä asialle jotain kun hän ei voi auttaa!

Paljon on puhuttu seksin oston kriminalisoimisesta, joka kyllä pitäisi välittömästi tehdä, mutta siitä ei puhuta mitä seksinmyyjät tekevät perheille, vaimoille, lapsille ja koko suvulle. Miten suuri suru jos perheen äiti murtuu sen alla että miehellä on oikeus maksulliseen seksiin johon hänellä on oikein yhteiskunnan tuki on takana.

Viimeaikoina olen miettinyt, että onko niin että paha saa oikeasti "palkan" ja hyvä ei saa mitään. Voittaako oikeasti pahuus tässä maailmassa, eikö missään mene rajaa. Vaikka Kopi sanoi, että salaisuudet tulee julki, itse epäilen, että meidän tapauksessa ei taida tulla. Valheet ja peittelyt on niin syvällä ja yhteiskunta ja työnantajat "edesauttavat" siinä.

Mutta, kiitos Kopi! Annoit minulle kuitenki pienen toivon kipinän, että jotkut pettäjät ovat sittenkin inhimillisiä ihmisiä ja haluavat muuttua. Jos minun mies suostuisi avoimesti puhumaan ongelmastaan ja hakisi apua, niin uskoisin, että olisin tukena ja antaisin sittenkin vielä anteeksi!

Hei, olipa mielenkiintoinen kannanotto. Pettäjä, hyvin tuttu sana elämäni varrella.Aurinko67 kertomuksestasi kuvastui samoja tuntemuksia kuin oli vuosia sitten omianakokemukinani. Tiedän että pettäjäkin ikääntyy eikä voimat riitä enää ilon pitoon - siinäpä hyvä sauma heräämiseen ja paratumiseen, huomaamaan se uskollinen puoliso vierellä. Tämän kerron omasta elämästäni että pettäjän seuraan en jäänyt vaan poistuin. Hänen pettämisensä jatkui ja jatkui seuraavissa suhteissa ja -liitoissa. Jäin sivusta katsojaksi mutta onnelliseksi siitä etten jäänyt suhteeseen. Oma mieleni ei olisi jaksanut jatkaa myös taloudellinen hyväksikäyttö paljastui. Toisessa suhteessani sain taas pettäjän, ehkä pienemmillä kolhuilla mutta siksi rakkaan ihmisen että olin valmis jatkamaan. Aikaa kului joitakin ja hetken uskoin päässeeni yli kokemuksesta terapian ja keskustelujen avulla. Salasuhteet jatkuivat entistäkin salatummin mutta huonolla menestyksellä. Pettymys vahvisti omia tunteitani siitä miten oikeita ne olivat ja sitä miten oikeassa olin. Ikäkään ei aina ole se joka vaikuttaisi siihen pettääkö kumpöani tai ei. Mietin sitäkin mitä pettäjät antavat selityksekseen, ehkä riittämätön puoliso. Ei ole pakko jäädä liittoon ja rikkoa kumppanin luottamus toiseen ihmiseen pettämällä. Kokemuksesta tiedän sanoa että jokaisslla petetyksi tulleella on oikeus valita jääkö vai lähtee suhteesta. Jokaisella on oikeus onnelliseen elämään eikä kenenkään tarvitse jäädä kärsimään toisen vikoja samojen, ahdistavien seinien sisälle kun voi arvostaa omaa elämää ja itseään niin että että voi elää luottaen tulevaisuuteen ja olla onnellinen. Itselläni nuo pettämiset tulivat julki omaisten poismenonjen yhteydessä. Minun suruaikani varastettiin molemmilla kerroilla sillä että tultiin kertomaan pettämisistä juuri suruaikana. Olin aivan hajalla mutta hyvin tietoinen siitä kenen kanssa olin suhteessa. Tänään olen toipunut ja onnellinen🌻🙂🌻

Hei Auriko67!

"Tarinasi" on aivan tyrmistyttävä.....mikä ihme saa sinut pysymään tuollaisessa "sairaassa" suhteessa jos tuota edes suhteeksi voi sanoa!
Kertomasi perusteella mies on kuvottava "sika"!!
Hae ulkopuolista apua mitä pikimmiten hankkiaksesi itsellesi ihmisarvoisen elämän!

:😯🗯️....😯🗯️....😯🗯️....!!!!

Hei kopi! Hyvä, että olet itse tiedostanut riippuvuutesi ja virheesi, kaikki eivät sitä tee koskaan. 🙂 Jos nykyinen parisuhteesi ei kestä (vaikeahan sitä on toistuvan pettämisen jälkeen jatkaa, sanoisin itse petettynä), niin siitä on varmasti sinulle apua seuraavassa.

Ja Aurinko67: yksi kysymys. Miksi IHMEESSÄ olet tuollaisen "miehen" kanssa? 😯🗯️

Totta,mieheni on täys SIKA! (teki hyvää kirjoittaa tuo ja lukea se)

Mies on ulospäin todellinen herrasmies ja muistaa joka ikisen "naisen" nimipävät ja
synttäripäivät ja naistenpäivät ja ystävänpäivät. Kukkia ja kortteja hän lähettää roppakaupalla ja kännykkä piippaa lähes joka päivä muistutuksena kenen päivä milloinkin jotta hän muistaa lähettää tervehdyksen. Rahaakin hän lähettää milloin kenelle koska herrasmiehet tekevät niin.

Itse olen eniten masentunut naistenpäivänä ja ystävänpäivänä. Silloin en haluaisi edes
nousta peitonalta pois. Olen sanonut tämän myös miehelleni, että nämä päivät ovat varattu muille naisille ja silloin minun ei pitäisi olla edes olemassa. Tästä mies tietysti suuttuu kun ei millään jaksaisi katsoa talläistä omituista valittajaa koska en ole kuuleman niinkuin muut naiset kuten vaikka venäläiset jotka pitävät naistenpäivää suuressa arvossa. Mieheni onneksi hän voi viettää naisten ja ystävänpäivät sellaisten naisten kanssa joista on hänelle iloa ja joukossa on myös venäläisiä jotka ovat todella otettuja mieheni tervehdyksistä.

Hyvä kysymys, että miksi olen tuollaisen sika miehen kanssa? Elämässäni on ollut pari isoa kriisiä joista olen selvinnyt kuin ihmeen kaupalla. Tällä kertaa en tiedä jaksaisinko enäjän selvitä uudesta kriisistä ja jälleen aloittamaan elämää uudestaan. Pelkään, että en selviäisi. Minulla on kuitenkin ihana poika jonka vuoksi yritän jaksaa. Vaikka lapseni on jo aikuinen hän on edelleen minun elämäni keskipiste ja minä olen hänen elämän valo ja ilo ja suuri turva. Lapseni on myös nähnyt liikaa epäonnistuneita ihmissuhteita ja tiedän, että hän toivoo minulle onnea. Minun ero toisi koko suvulle suuren kriisin ja myös miehen perheelle ( ainakin uskoisin niin)

Olen myös tottunut siihen, että minua petetään jatkuvasti, haukkumiseen ja syyttelyyn en vain meinaa tottua. Tuntuu, että pitää valita kahdesta pahasta se vähemmän paha. Tällä hetkellä pidän eroa ja jälleen kerran oman elämän rakentamista niin raskaana, etten siihen pysty.

Tietysti meidän elämässä on hyvääkin ja kaikkien niiden menettäminen tuntuu myös raskaalta päätökseltä. Toivoisin, että löytäisin uudelleen itseni ja hyvän itsetunnon ja sitä kautta pääsisin taas omille jaloilleni ja jaksaisin katsoa elämää eteenpäin.

Hei Aurinko67

Voi rakas ystävä ....
Sinun elämäsi on pahassa kriisissä......ei sinun eikä kenenkään tarvitse eikä saa hyväksyä/ kestää kokemisiasi asioita pettämistä ja henkistä alistamista, nöyryyttämistä...
Ei sinun tarvitse miellyttää ketään ei sukulaisiasi/miehen sukiulaisia nielemällä kaikki paska, jonka niskaas saat.....paska, joka tuhoaa ja on kait tuhonnut jo ihmisarvosi!

Rukoilen....hae itsellesi ulkopuolista apua saadaksesi voimia ja ymmärrystä jtilanteeseesi jotta voit aloittaa vielä kerran elämäsi puhtaalta pöydältä!

Koskaan ei ole liian myöhäistä....

Kopi, tämä kirjoituksesi osui ja upposi. Olen nainen joka on nyt "ajautunut" kriisiin oman toistuvan pettämiseni kanssa. Elän upeassa parisuhteessa upean miehen kanssa, mutta silti olen kymmenen vuoden aikana pettänyt kymmeniä ja kymmeniä kertoja...

Olen pelkkä valheiden verkosto, itsekkäässä maailmassani. En tunne huonoa omaatuntoa, vaikka vihaan kaikkea mitä teen. Käsittelen kaikki mahdolliset tilanteet seksillä, myös mieheni kanssa. Kun mikä tahansa stressaa, ahistaa tai painaa mieltä niin harrastan seksiä.
Jälkeenpäin olo on aina tyhjä ja takertuva.

Tämä on ensimmäinen kerta kun puhun tästä ääneen ja yritän katsoa itseäni peiliin. En vain tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä.
En ole koskaan jäänyt kiinni pettämisestäni miehelleni... tai ainakaan hän ei ole sitä sanonut ääneen. Oikeutan oman käytökseni omassa perversissä mielessäni. Haluan apua, mutta en halua apua. Tämä on niin häpeällinen ongelmani, josta ei voi vain puhua.
Jos menen terapiaan niin mitä sanon miehelleni? Taas yksi valhe siis lisää.
Miehelleni en kerro tästä sillä tuhoan hänen maailmansa samalla.

En tiedä mitä tehdä. En vain pysty lopettamaan..

On hyvä tunnustaa asia ääneen. Jotakin on omassa mielessä sekaisin kun uusii pettämisen,vaikka oma suhde toimisi ja tietää tekevänsä väärin. Olisiko syytä kuitenkin hakeutua ammattiauttajalle? Kyllä se pettäminen miehellekin jossakin vaiheessa paljastuu,ei sitä loputtomiin voi salata.

Minun mies todennäköisesti uskottelee itselleen, että minä en tiedä mitään hänen pettämisistään, koska siitä ei olla hänen mielestään suoraan puhuttu. Tosi asia on, että tiedän hänen lähes joka ikisen pettämisen!! Suoraankin olen kerran sanonut mutta se on painettu hänen osalta sillä että minä käsitin asiat väärin.

Eilen viimeisin kun sain viimeisillä voimilla raahattua itseni ystävien luo kolmeksi tunniksi, niin hän oli sillä aikaa käynyt maksullisissa tytöissä.

Tiesin sen heti kun nousin autoon, hänen käytös kertoi sen. Mies esitti tavallista hyväntuulisempaa ja huoletonta. Hän kyseli että miten minun ilta meni, vaikka yleensä ei ole kiinnostunut. Kotona huomasin, että hän oli ottanut "omasta mielestä hyvästä piilosta" kakkospuhelimen taskuunsa ja joka on aina sen merkki, että hän on hankkinut maksullista seuraa. Myös viesti kertoi asian.

Koska hänen pettämisestä ei puhuta niin me oikein porukalla pidetään huoli ettei salaisuus vain paljastu, minä olen puolisona yksi tärkeä lenkki jotta salaisuus ei tule julki ja voidaan elää valheellista elämää. Avan niinkuin mikä tahansa riippuvuus vaatii tukijoukot. Näin mies voi myös mahdollisesti itselleen todistella että ei se ollut kun puolen tunnin pano. Sama se käykö kaupassa vai pikapanolla, ei sen kummempaa. Kaikista järkyttävintä on, että jos vain haluan,niin näen netistä ne tytöt ja naiset kenen luona mies on käynyt.

Vaikka tätä tapahtuu paljon, niin silti aina romahdan täysin ja lamaannun. Nyt vieläkin syvemmin ja tuntuu, että kurkkua kuristaa. En sanonut TAASKAAN miehelleni että tiedän mitä hän eilen teki. Toivon vain ettei se ollut meidän autossa..

Illalla mies oli hieman hämillään kun huomasi miten hiljainen olin, ja aamulla hän toivotteli tuttuun tapaan iloiset huomenet. Mutta ilmassa meidän välillä leijuu koko ajan teeskentely ja valhe. Nyt seuraa se vaihe että tänään hän alkaa kuulustelemaan minua, että mikä minua vaivaa ja se kääntyy taas siihen miksi minulla on niin huono itsetunto, eikä hän jaksa sitä parantaa ja kannatella.

Nyt itse mietin, että vieläkö pystyn pidättelemään sitä, ettenkö sanoisi hänelle että kävit sitten taas eilen huorissa. (anteeksi...)

Mutta, luultavasti en taaskaan sano mitään..yritän vielä koota itseäni jotta olisin edes jotenkin "normaali"

sain,kuitenki tänään tehtyä isoja asioita, tilasin lääkärille ja psykologille ajan. Nyt rukoilen, että jaksan vielä pari päivää ennenkin pääsen,asiantuntijan luo.

Haluaisin vain tietää miksi mies on minun kanssa, kun en kerta riitä!!

..ja tietysti pohdin sitä itsekkin että miksi annan hänen pahoinpidellä minua henkisesti...koska on voimia sanoa että tätä lajia riittää, että nyt on valinnan paikka!!

Aurinko67, hienoa että olet ottanut ohjat käsiisi ja lähtenyt liikkeelle etkä jää paikoilleen. Jokainen ansaitsee arvokkaan elämän, toisen alistamana ei oo hyvä olla, jokainen tarvitsee kunnioitusta ja arvonantoa. Tuo että (tässä tapauksessa mies) pettää ja se että hänelle huomauttaisi 😟, ja se että niin tekisi😮, koituu omaksi tappioksi, kohta onkin itse pettäjä ja todellinen pettäjä petetty. Mieltä rassaa, väsyttää ja tulee uupumus ja pahimmassa tapauksessa masennus ja sittenpä ei jaksa muuta kuin mennä ns. narussa. Ikävää mutta totta. Toivotan voimia,voimia, voimia🙂👍

Tevj, ehkä terapiasta on apua, jos ei ole (ja kun lapsiakaan ei ole) mieti,

jospa jättäisit koko shown. Muutat toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan ja alat etsiä itseäsi: kuka oikeastaan olet, kun kaikenlaiset suhdekiemurat ja tunnemyrskyt on riisuttu pois.

Et pidä mitään yhteyttä kumpaakaan mieheen - annat heidänkin miettiä, keitä he ovat ilman sinun pyörittämää draamaa.

Teitä on kolme kelpo ihmistä, jotka tuhlaavat elämäänsä pyörimällä sinun napasi ympärillä.

Voi olla, että menetät molemmat, mutta jäähän sinulle oma rehellinen, riisuttu itsesi ja joskus voit taas nauttia rehellisestä parisuhteesta.

Älä pelkää miesten puolesta - hekin selviävät kyllä.

Vastauksena pettäjälle.Tuntuu jotenkin siltä, että nauttisitkin jossain määrin tilanteesta. Kaksi miestä on kilpailemassa sinun huomiostasi. Toivottavasti olen väärässä ja todella haluat selvittää tilanteen ihan oikeasti. Nyt olisi jo korkea aika panna piste koko jutulle ja lopettaa pyörittäminen, sillä sehän vain mutkistaa asioita. Muuta tosiaan asumaan yksin siksi aikaa, että pää selviää ja tiedät mitä oikeasti haluat elämältäsi ja kenen kanssa haluat elää. Ei ole reilua kenellekään tällainen jatkuva epätietoisuus ja sinä olet nyt avainasemassa siinä, että tilanne selkiytyy.