Petin. Voiko itsensä kanssa saada koskaan rauhaa?

Petin. Voiko itsensä kanssa saada koskaan rauhaa?

Käyttäjä kelopuu aloittanut aikaan 06.08.2018 klo 13:29 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä kelopuu kirjoittanut 06.08.2018 klo 13:29

Olemme seurustelleet mieheni kanssa viisi vuotta. Onnellisia, hyviä vuosia. Mieheni on hyvä mies. Suurempia ongelmia meillä ei ole ollut, varsinkaan mieheni mielestä. Itse ajattelen, että meidän on vähän vaikea välillä kommunikoida. Tuntuu, ettei mies välttämättä kauhean mielellään tai helposti avaudu tunne-elämänsä asioista tai syvimmistä ajatuksistaan, ja tämä on välillä minua häirinnyt.

Keväällä ihastuin työkaveriini ja hän minuun. Kerran yhteisen illanvieton jälkeen jäimme juttelemaan kahdestaan (muuta kuin juttelua ei siis tapahtunut), ja tämän tapauksen jälkeen jatkoimme keskustelua netitse muutamia (5-10) kertoja. Juttelimme henkilökohtaisia asioita, ja mukana oli myös pientä flirttiä, mutta mitään seksiviestejä emme lähetelleet. Myöskään mitään salaisia kahdenkeksisiä tapaamisia emme kertaakaan sopineet. Kuitenkin muutama viikko myöhemmin toisen illanvieton jälkeen jäimme taas kahden, ja ilta päättyi jonkinlaiseen halailuun. Emme harrastaneet seksiä tai kähmineet toisiamme, mutta halailussa oli paljon sähköä mukana. Tilanne oli sellainen, että se olisi helposti voinut johtaa seksiin, mutta kävelin pois.

Tämän halailun jälkeen ”heräsin” ja ymmärsin, miten vaarallisilla asioilla olin leikkimässä. Katkaisin yhteydet tähän työkaveriini, emmekä ole sen jälkeen jutelleet. Ihastusta ei enää ole. Kerroin miehelleni koko tarinan, en voinut olla hänelle epärehellinen. Hän halusi edelleen jatkaa kanssani, ja olen tästä suunnattoman kiitollinen. Minä olen varma siitä, että hänen kanssaan tahdon olla loppuelämäni.

Olen pohtinut tapahtunutta paljon. Olen löytänyt syitä ja selityksiä käytökselleni ja kertonut pohdinnoistani miehellenikin. Otan kaiken vastuun tapahtuneesta, ja yritän olla mieheni tukena. Olen ehdottanut, että menisimme pariterapiaan, mutta hän ei lämpene ajatukselle. Olen sanonut, että hän saa milloin tahansa tarkastaa ja lukea kaikki viestini, jos haluaa. Koitan toimia mahdollisimman läpinäkyvästi ja näyttää hänelle rakkauteni.

Miehelläni on kurja olo, ja niin on minullakin. Olen lähes ympäri vuorokauden hyvin ahdistunut ja itkuisa. En jaksa tavata ihmisiä. Syytän ja syyllistän itseäni, kadun tapahtunutta todella syvästi. En voi ymmärtää, miten pystyin ihastumaan tuolla tavalla, miten pystyin ”unohtamaan” mieheni olemassaolon ja hänen hyvyytensä ja ihanuutensa. Tunnen itseni pohjattoman huonoksi ihmiseksi, kun ajattelen asiaa. Tuntuu, ettei minulla ole enää mitään arvoa. Tunnen tuskaa, kun tiedän, että mieheni kärsii.

Pyörittelen tapahtumia päässäni, ja minua vaivaa myös se, olisiko pitänyt kertoa miehelleni kaikki pienimmätkin yksityiskohdat. Kun kerroin asiasta, hän ei kysynyt juuri mitään tarkentavia kysymyksiä, vaikka niin oletin, ja nyt jälkeenpäin olen sitten miettinyt, että olisiko minun pitänyt tajuta kertoa, että mitä tuo toinen mies halailumme aikana sanoi tms. muita sellaisia pieniä yksityiskohtia, joita en heti hoksannut sanoa. Olen mielestäni oleellisimmat asiat ja tapahtumat kuitenkin kertonut. Omatunto soimaa nyt vain pienemmistäkin yksityiskohdista. Tapahtuneesta ja tunnustuksestani on nyt kuukausi aikaa, ja tuntuisi hieman turhalta palata enää yksityiskohtiin, kun olemme saaneet aloitettua jonkinlaisen paranemisprosessin. Mitä mieltä te olette?

Ja miten tästä pääsee koskaan yli? Olo on ihan pohjattoman surkea. En ymmärrä, miten olen ollut niin itsekäs ja välinpitämätön, että olen voinut satuttaa miestäni näin. 😭

Käyttäjä Hymnitaas kirjoittanut 06.08.2018 klo 15:27

Voi kuule, nyt usko minua jota petettiin!

Olet tehnyt kaiken oikein, ollut rehellinen, tukenut miestäsi ja kääntynyt pois ennenkuin pahin tapahtui!
Älä syytä itseäsi enää, äläkä häpeä, et unohtanut miestäsi, jokin esti sinua menemästä viivan yli, se oli rakkaus!

olet toiminut esimerkillisen hienosti ja nyt on aika myöntää itsellesikin, että olet vain ihminen. Jos jokainen jopa pettänyt toimisi noin hienosti, ei kukaan eroaisi pettämisen seurauksena. Sinä olit vahva, katkaisit yhteyden, kerroit miehellesi ja olet kantanut häpeää ja syyllisyyttä, mutta loputtomiin ei voi olla syyllinen, mutta pitkään joudut vakuuttamaan että miehesi on sinulle kaikki tässä maailmassa, ja sen kertoo sekin että ihastuksesta huolimatta sinulla pysyi kontrolli!

Muista käydä itse puhumassa jos olo on paha, mutta mikään megaluokan pahis et ole, olet hyvä ihminen joka teki virheen ja myönsi sen ja kantoi seuraukset <3 voimia teille molemmille!

Käyttäjä Tammyka kirjoittanut 06.08.2018 klo 16:16

Jotenkin tuntuu, että olet tehnyt kärpäsestä härkäsen. Noin pitkän yhdessä olon jälkeen tuntuu luonnolliselta, että voi vähän ihastuakin toiseen ihmiseen. Ei yksi ihminen voi olla ainut kenenkään elämässä. Joskus synkkaa toisenkin kanssa ja on hyvä vaihtaa ajatuksia. Tällainen hyvä keskusteluyhteys ei ole keneltäkään pois. Ja halailu, eikö sekin jo kuulu suomalaistenkin käytösrutiineihin ja jos se ei pidemmälle mennyt niin aika viatontahan
sekin oli. Jos antaa tällaisen tapahtuman noin syyllistää itseään on se ylireagointia mielestäni.

Käyttäjä Ufe kirjoittanut 06.08.2018 klo 17:11

Olet saanut hyviä vastauksia.

Minä annan sulle vertaistukea. Ymmärrän pahan olosi ihan täysin! itse ihastuin ja ajauduin pitkään jatkuneeseen (2kk) viestittelyyn toisen miehen kanssa. Kerran myös tapasimme, mutta fyysinen kontakti jäi minullakin halailuun.
Tästä on nyt aikaa jo yli puoli vuotta, mutta edelleen voin pahoin. Alan vasta nyt ymmärtää, että paha oloni ei johdu pelkästään tästä teosta, vaan pitkään jatkuneesta huonosta tilasta, jossa parisuhteeni on ollut. Sen lisäksi tämä koko sotku on nostanut vanhoja parisuhteeseeni liittymättömiä asioita pintaan ja siksi tunnereaktioni tähän varsin mitättömään tapahtumaan on saanut elämäni sekaisin.
MUTTA alan uskoa, että vaikka nyt pahalta tuntuukin, tämä on juuri hyvä näin. Olen hakeutunut terapiaan ja käsittelen nyt kaikki vanhat P****t pois.

Mieti mistä sun valtava paha olo johtuu. onko se pelkkä syyllisyys vai jotakin muuta. sitä kautta saat helpotusta oloosi. Voimia!

Käyttäjä Kia3 kirjoittanut 06.09.2018 klo 21:26

voi hyvä Kelopuu! Minäkin olen sitä mieltä, että nyt sun pitää tehdä hommia sen kanssa että yksinkertaisesti unohdat koko jutun. Äläkä missään tapauksessa retkahda kertomaan miehellesi yksityiskohtia varsinkaan, jos/kun hän EI halua kuulla niistä.
Sua vaivaa morkkis, mutta josko jo antaisit itsellesi anteeksi? Kaikkea hyvää teille
🙂