Tästä pettämisaiheesta on täällä keskusteltu ennemminkin, mutta haluan kertoa oman tarinani.

Tapasin reilu 4 vuotta sitten treffipalstalla miehen, johon ihastuin ja rakastuin. Aluksi ollin varovainen, koska mies oli eronnut 6 kk sitten pitkästä suhteesta, ja ero oli kesken; tavaroita ei oltu jaettu ja mies puhui paljon menneestä. Jotenkin tämä hurmuri kuitenkin onnistui minut vakuuttamaan siitä, että kaikki on ohi ja hän on palavasti rakastunut minuun. Hän pyysi, että sulkisimme treffiprofiilimme ja olisimme pari. Niin tein. Olihan hän niin hurmaava ja vakuuttava puheissaan.

Aika pian miehestä tuli hurmurin lisäksi esiin ikäviä puolia. Kun kerroin oman elämäni aroista aiheista, sain ne erimielisyyksien hetkellä iskuina vyön alle. Minua myös nimiteltiin ”heittona” huoraksi, ja kesken hyväntuulisen vitsailun käytiin leikilllään kurkkuun kiinni. Taustatietona tähän, että edellisessä suhteessa tulin pahoinpidellyksi; edellinen kumppani kerran löi ja kuristi minua niin, että en enää saanut henkeä. Tästä vein kyseisen miehen käräjille ja hänet tuomittiin pahoinpitelystä. Tämä oli minulle traumaattinen kokemus, minkä nykyinen kumppani kyllä tiesi, mutta silti hänen mielestään oli vain vitsi olla kuristavinaan minua leikillään. Minusta se tuntui kamalalta ja sen hänelle kerroin. Ei vaikutusta.

No mutta pettämisasiaan. 1,5 vuotta suhteen kestämisen jälkeen sain selville, että miehellä on treffiprofiili samalla nimimerkillä kuin meidän tavatessamme. Vain juttuseuraa, ei ole puhelinnumeroita vaihdeltu saat tavattu. Kysellyt vain siitä, miten muilla on elatusmaksuasiat hoidettu. Minä hölmö uskoin. Tai en uskonut. Tästä suivaantuneena laitoin treffiprofiilin minäkin ja aloin systemaattisesti käydä naisia läpi, että onko mieheni ollut yhteydessä.Bingo vinoon, pystyyn ja poikittain! Sain selville, että miehelläni oli ollut seksisuhde yhden naisen kanssa. Naisen, jonka vuoksi ei ollut minun kanssani suostunut joulua ja uuttavuotta viettämään, kun olimme vuoden seurustelleet. Olihan meillä ollut paljon riitoja hänen keskeneräisen eronsa vuoksi, mutta minä kuitenkin luulin, että olemme pari ja yhdessä.

Tämän kaiken selviäminen oli minulle sokki.  Mies sai kuitenkin vakuuteltua minut siitä, että katuu helvetisti, haluaa minut ja rakastaa vain minua. Minä myönnyin jatkamaan suhdetta.

Nyt tämän kaiken selviämisestä on 2,5 vuotta, ja varsinkin tämä vuodenaika nostaa minulla aina kaikki muistot mieleen. En vain pääse yli. Ehkä siksi, että mies ei ota toivomaani vastuuta tapahtuneesta. Ei ymmärrä tunteitani eikä koskaan ole ollut valmis puhumaan aiheesta. Tai no, aluksi viikon verran suostui puhumaan, mutta sen jälkeen on ollut vain kiukkuinen, kun en pääse yli. Pitäisi olla tässä hetkessä ja tulevassa, ja minä vain mietin menneitä. Nautin hänen mukaansa vanhojen kaivelusta, olen ilkeä ja paha ihminen kun haluan menneillä sivaltaa.

Tässä oli vain pintaraapaisu kaikesta, mitä tämä pettämisen jälkeinen 2,5 vuotta on pitänyt sisällään… Mutta tekee hyvää oksentaa tämä kaikki ulos omasta päästään. Josko joku ymmärtäisi minuakin. Olenko outo, kun en vieläkään pääse yli, en pysty kuunnioittamaan enää saati luottamaan?