Hei!
Kirjoitan omasta kokemuksesta, minua ei petetty kongreettisesti, mutta salaisilla puheluilla ja tapaamisilla.
Jotenkin heillä meni asiat ristiin, niin tuo nainen nauhoitti heidän puheluita ja oikein urkkimalla utsi mieheltäni meidän intiimiä asioita.
Olisiko miehelläni ollut selkärankaa sanoa ei "pidemmälle"menosta tiedä häntä mistä moinen kosto.

Niin minä erään joulun alla sain ääninauhan postilaatikkoon, missä oli nauhoitettu kysisiä puheluita. Asiat puhuttiin ja sovittiin tästä on jo 10 vuotta nyt olen asian kanssa sinut, mutta koskaan en unohda.

Tiedän tunteesi ja olosi, aika parantaa haavat kauan se vie mutta parantaa.
Yritä vain elää ja rakastaa vaikeaa se on puolisollesikin.

Aluksi minä otin aseeksi aina tämän kun riita tuli, lapsellinen olin.
Minusta tätä voi verrata pettämiseen.
Kaikkea hyvää sinulle, jaksamista näissä avioliiton koukeroissa.🙂👍

Hei,

Asioiden jakaminen ja yhteiset unelmat ovat tärkeitä. Olisiko mahdollista tutustua puolisoon uudelleen ja katsoa löytyisikö sitä tunnetta puolin ja toisin enää? Yllättävät päivälliset, elokuvissakäynti jne... 🙂👍

Kiitos teille vastanneille, yritämme vielä jatkaa. Kannustavat viestit lisäävät kyllä uskoa tähän elämään. Kun vain jaksaisi ja aika tekisi sen minkä sen olisi tehtävä. Olemme kulkeneet enemmän yhdessä, mutta nyt tuntuu että voisin mennä yksinkin jossain käymään ja päästää kaverinkin menemään. Aika näyttää onko vaimoni luottamuksen arvoinen.

Hei, minulla sama tilanne, miehelläni oli suhde lähes kaksi vuotta toiseen naiseen. Sain tietää asiasta kylmimmällä mahdollisella tavalla, nainen laittoi härskejä viestejä kännykkääni ja sain sieltä sellaiset tiedot, että mieheni ei voinut muuta kuin myöntää. Elämä meni uusiksi, yhtä vuoristorataa ollut tämä kaksi viikkoa, enkä vieläkään tiedä kuinka selviän. On päätetty yrittää, eihän yheisiä 22 vuotta noin vain heitetä pois. Annan 10 pistettä miehellen siitä, että hän yrittää tosissaan ja katuu, mitä kamalaa on koko perheelle tehnyt. Saan häneltä tekstiviestejä joka päivä, jossa hän kertoo rakastavansa minua. Ja hän pyytää anteeksi joka päivä. Mutta siitä huolimatta olo on niin rikki, kuin vain olla voi. Koita jaksaa, ehkä vastaus tilanteeseen tulee itsestään kun antaa vain ajan kulua, niin minä ainakin uskon.

Kyllä siinä näköalat alkaa olla vähissä.
Sanoit itse, että voitko koskaan luottaa? Minun äitini sanoi aina, jos luottamus menee, menee kaikki. Sinun täytyy vain kylmänviileästi lähteä omille menoillesi, laittaa vaimokin, sillä ei tuosta pitemmän päälle mitään tule, että "vartioit/vartioitte" toisianne. Sillä vaimolla kulkee, ihan varmasti päässään, kostatko sinä?
Suosittelisin, että te nostatte kissan pöydälle ja pyyhkäisette sillä pöydän puhtaaksi, suomeksi tämä tarkoittaa, että puhutte, keskustelette ja riitelette, (kunhan ette tappele) niin että kummankin mielipiteet ja toiveet tulee selvästi ja kirkkaasti, selväksi molemmille. Te ette voi jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut, lakaistaan rumat asiat maton alle ja toivotaan, että seuraavassa siivouksessa, ne menisi ovesta ulos, mutta kun niin ei käy.
Taloudellisen turvallisuuden takia on olemassa monta kulissiliittoa, sitä vain en tiedä, ovatko ihmiset onnellisia.
On olemassa pieni asia, jota maailman rikkainkaan ei voi rahoillaan ostaa, mutta rutiköyhäkin se voi saada...??

Luottamus on avioliiton peruskivi, jonka päälle rakennetaan muita asioita.
Tämä on myös mielestäni ainoa totuus.

Meitä ihmisiä on monenlaisia ja jokainen ratkaisee asiat oman mielensä ja kestävyytensä mukaan. Toivon, että näin isossa asiassa ihmiset voisivat olla itselleen rehellisiä ja kysyä itseltään, mikä on minun ratkaisuni? Mitä minun sydämeni sanoo?
Kuuntele itseäsi. Kukaan muu ei voi sitä tehdä.

Jos oikeasti pystyt unohtamaan asian ja luottamaan jälleen vaimoosi,
sinulle sopii ratkaisu, jolloin avioliittonne voi jatkua ja voit olla siinä vielä onnellinen.

MUTTA jos joudut epäröimään, kyttäämään vaimosi tekemisiä aina edelleen,
sinun elämäsi (joka on sinulle tärkeintä) mustenee etkä kykene olemaan onnellinen.
Vaimosihan ei kärsi tässä tilanteessa kuten sinä. Hän tietää kyllä mitä tekee, mutta
sinun suhteutuminen hänen tekemisiin ratkaisee. Kysymys on minusta sinusta ja sinun loppuelämästä. Ja se ei todellakaan ole pieni asia.

Maton alle asiaa ei voi jättää, sillä se ilkkuu siellä aina.
Miksi vaimosi petti? Mitä häneltä puuttuu? Oletko kysynyt?
Minkä pitäisi muuttua, että sinä voisit olla hänen elämän toinen osapuoli, joka riittää?

Mutta keskustelun tuloksena pitää tulla luottamus toiseen, sillä ilman sitä elämä
on kyllä aika sietämätöntä.

Toivon sinulle onnea matkalla itseesi. Sinun sisälläsi on ratkaisu.
Kuuntele itseäsi, älä niinkään muita. Mihin sinä kykenet?
Kun sinulla on siihen selvä ja rehellinen vastaus itseltäsi, sydämestäsi,
olet löytänyt tien, jota voit kulkea rauhallisin mielin.
Tuntien elämän onnea, sen verran kuin me ihmiset voimme sitä tuntea kaiken
arjessa olevan "pahankin" keskellä.

Toisten ihmisten samanlaiset kokemukset lohduttavat. En olekaan yksin.
Mutta vastaukset pitää löytyä itsestään.

Iloa elämääsi. Kun etsit, löydät vastauksen.
Tsemppiä!

Kyllä matka omaan itseen on vaikea juttu, vaikka näen että vaimoni ajaa puolivaloilla en silti uskalla katsoa peiliin ja todeta että olen typerys, nahjus, lammas ja vaikka mitä. Päivä leijonana on kyllä kova juttu jos vain en ala sen jälkeen katumaan ja vonkumaan lopetetun liiton perään. Näitä heikkoja hetkiä kun tahtoo olla ja muutenkin. Lähden parin päivän reissulle ja mietin asiaa ja toivottavasti saan selkoa tekemisiini, AnnaBella olet loistava kirjoittaja ja ajatuksesi on selviä. miten suhtaudut vaimoni mielenterveysongelmaan? kiitos jo nyt vastauksestasi.