Pakko purkaa ajatuksia jonnekin, jos tätä kautta saisi vertaistukea ja edes hieman päätöksiä asiaan ja ajatuksiin.
Parisuhde ollut monta vuotta huonossa jamassa, mutta sinnikkäästi ollaan koitettu lasten takia ja rakkauden takia jatkaa. Nyt sit viikko sitten sain kuulla (tätä epäilin kyllä itse monta kuukautta), että puoliso pettännyt mua puoli vuotta. Ensin on ollut kuulema kaverillista, mut pari 2-3kk ollut fyysistä. Nyt puoliso on niin ahdistunnut ja katuvainen sekä kovasti pyytää anteeksi käytöstään. Ei haluasia erota, kun rakkaus on kuulema tärkeää. Hänestä näkee et katuu tekoaan, mut silti toinen puolisko minusta sanoo et kuhan esittää. Eli luotto mennyt ihan kokonaan.
Miten ihmeessä tästä voi rankentaa enää mitään parisuhdetta tai perhettä? Luottamus toiseen on hukassa? Pääseekö tämän tunteen läpi koskaan?
Meillä on 3 yhteistä lasta, kaikki onneksi pieniä, mut vuosia yhteiseloa on kertynnyt jo 20 vuotta ja kaikki nyt ihan yks kaks päivässä romutettu.
On niin petetty olo et annettu pelkkää valehtelua sen puoli vuotta.
Ajatukset niin hukassa, mä en tiedä mitä teen? Pelkkä miehen läsnä olo saa itselle tunteen et tekis mieli huutaa ja itkeä sekä raivota naama punaisena, lasten takia joudun tukahduttaa tunteeni kokonaan, ei ne ymmärtäis romahdusta.
Mä olen itse pettänyt hiljattain miestäni ja haluan sanoa yhden asian: pettäminen ei ole petetyn syy. Mulla pettäminen johtui pelosta ja vaikeudesta ilmaista omia tarpeitani. Kyseessä oli yhden illan kännipano enkä aio pitää häneen enää yhteyttä, mutta kadun aivan valtavasti. Olen todella tuskissani.
Se ei myöskään omalta kohdaltani tarkoita että koko suhde tai rakkaus mieheeni olisi ollut silkkaa valhetta. Ihminen on monimutkainen olento ja itsekkäänä käytös voi lipsua pidemmälle kuin itse haluaa. Mua on siis myös itseä petetty nuorempana, joten en vähättele sun tuskaa; haluan vain tuoda esille että toisen pettäminen ei ole sun syytä ja syyt ovat usein monimutkaisia, joskus biologisia, harkinnan pettämistä, ihastumista, jännityksen hakua, jonkun tarpeen tyydyttämistä.
Jos miehesi katuu aidosti, voisitteko harkita ehkä terapiaa? Olisi ehkä turvallista tehdä päätös siellä haluatteko jatkaa vai ette ja saisit samalla itsellesikin tukea ja apua. Jotkut parit selviävät, toiset eivät, Mutta pääasia että teet ratkaisun joka on sinulle pitkällä tähtäimellä paras. Ihmisillä on hirveästi näkemyksiä ja uskomuksia pettämisestä ja ne voivat sekoittaa myös omaa mieltä, jolloin ammattilaisen näkemys voi olla hyvästä. Itse esimerkiksi en aio enää koskaan pettää kumppaniani, tämä yksi kerta toi niin kamalan olon että en ikinä halua satuttaa toista tai itseäni enää niin.
Paljon halauksia sinulle ja kaikki kääntyy paremmaksi, kävi miten kävi.
Moi, itse tässä vasta epäilee puolisoaan, ja tunteet lentelevät laidasta laitaan. Näin viikonloppuna, kun naapuri hiveli puolisoni reittiä. Puoliso ei tunnusta mitään, olimme kaikki juhlakunnossa, ja kun palasin hakemaan puolisoni, näin tilanteen. Veettää vaan hirveesti. Jos asiassa jotain vielä selviää, tuskin koskaan voisin antaa anteeksi.
Minuakin on petetty. Kirjoitan ajatuksistani blogiin sillä tuntuu että kirjoittaminen selkiyttää ajatuksia, vaikka ei kamalaa oloani helpotakaan. Kiitos yllä olevalle pettäjälle kirjoituksestasi, mielenkiintoista tietää mitä pettäjä ajattelee. Ja aloittajalle, toivon että löydät jostain keinoja päästä asian yli.
- Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta, 8 kuukautta sitten. Syy: -
Hei Äitimamma,
mä ymmärrän sun tuskasi todella hyvin. Olen tullut itse petetyksi itse asiassa jo kahteen kertaan, mutta se toinen kerta oli vain yksittäinen kerta ja tapahtui niin traagisella tavalla, että mieheni IHAN OIKEASTI ei tiedä/muista asiasta yhtään mitään, koska oli kovassa humalatilassa, eikä ihan totta tiedä mitään, että yhdyntä olisi tapahtunut (nyt kuitenkin 12 vuoden jälkeen tästä ilmeni avioton lapsi ja tämä tieto sai minut itseni lähes itsemurhan partaalle...). Tästä olen tuonne toiseen omaan viestiketjuun jo kirjoittanutkin.
Joka tapauksessa teillä on vielä kaikki mahdollisuudet selvitä tilanteesta ja saada parisuhteenne toimimaan paljon paremmalla tavalla 🙂 tässä vaiheessa tämä voi kuulostaa "lähes typerältä" mutta asia ihan oikeasti voi olla näin. Kuitenkin sen vaatii paljon, paljon aikaa ja erittäin paljon sitoutumista ja työtä parisuhteenne eteen. Lähes jokaisessa pettämisessä kyse on jostakin tyytymättömyydestä ko. henkilön omaan elämään tai parisuhteeseen. Parisuhteeseen on muodostunut tyhjä tila, johon jonkin kolmannen osapuolen on mahdollista tunkeutua. Läheisyys, seksuaalisuus ja hyvä kommunikaatio kaikista parisuhteeseen liittyvistä asioista on vaan jokaisen onnellisen parisuhteen edellytys. Ehkä tiedän kannattaisi miettiä tällaisia asioita tarkemmin...puhuminen ja puhuminen tällaisessa kriisissä on NIIN tärkeää. Sun on tosi tärkeää puhua asiasta niin paljon kuin se on sinulle tarpeellista...ja siis ihan kaikki tunteet on tärkeä elää läpi viha, suru, pettymys jne. vain tällä tavoin tästä suuresta ihmisen perusluottamusta järisyttävästä kokemuksesta on mahdollista päästä yli. Ja vielä, ei ero ole läheskään aina ratkaisu asiaan...silti asia on käytävä omassa mielessään ihan samalla tavalla läpi eikä eron kautta ongelmat poistu, vaan ne jopa lisääntyvät etenkin jos on yhteisiä lapsia.
Pariterapiaa suosittelen minäkin ja keskinäisiä loputtomia keskusteluja aiheesta, omaan parisuhteeseen paneutumista, yhdessä oloa, yritä myös nyt alkuvaiheessa tehdä paljon ihan vaan sellaisia asioita, jotka tuovat sulle hyvää mieltä ja joista pidät. Nyt on panostettava oikein kunnolla omaan hyvään oloon 🙂
Tsemppiä ja halauksia sinne!!