Itse sain myös mieheni kiinni valheesta jokunen vko sitten. Olin pari vuotta epäillyt, kun hän oli yhden yön poissa kotoa eikä silloin vastannut puhelimeen. Elämme uusioperheessä ja meillä on yhteinen tytär. Mies ei tietääksäneni ole muuta tehnyt kuin yrittänyt erästä kaverinsa kaveri naista saada sänkyyn mutta nainen ei ole lähtenyt mukaan, mutta muuta kiehnäystä kyllä sinä iltana.

Pari vuotta tivasin asiasta, kun kaverin ystävä vihjaili asiasta, muttei uskaltanut kertoa aiemmin. Totuuden tultua tivasin mieheltä asiaa ja kehtasi edelleenkin kieltää lopulta myönsi asian ja kehtasi syyttää muita ja minua siitä, että meillä oli mennyt silloin huonosti ja oli niin vihaisena lähtenyt kotoa ja kaveriaan syyttää et onko jos en olisi saanut tietää ni olisi kaikki kuulemma hyvin, että en olisi sen takia surullinen.

En voi ymmärtää kuinka voi syyttää muita omasta teoistaan ja se, että luulen et miehelläni on jonkinlaista narsismiin taipuvuutta en ole koskaan kuullut sanaa anteeksi mistään ainut vain, missä miä voisin muuttua. Olen kuin kyökkipiika omassa kodissani laitan ruuat opiskelin hoidin lapset, jotta mies voi harrastaa omia harrastuksiaan. Hänestä hänen saavutus jos hän käy ostamassa ruuat kaupasta kattaa kaikki muut kotityöt. Tuntuu että välittää toisesta, mutta tuntuu että tukehdun. Mies kyselee mikä sinulla on jutellaan. On ihan sama jutellaanko vai ei kun mikään ei muutu ja tämä tempaus saanut minut ns voimaan pahoin vetäydyn omiin oloihin elän ns omassa hiljaisessa yksiössäni pään sisällä.
Vanhemman lapsen isäkin petti aikoinaan ja miten moni muukin tuntuu, mikä järki parisuhteissa, jos kaikissa tapahtuu näin..