Petetty, kuinka tästä eteenpäin
Pyydän heti alkuun anteeksi, koska tästä saattaa tulla pitkä kirjoitelma.
Sain muutamia viikkoja sitten kuulla, avopuolisoni käyneen vieraissa erittäin kostean baari-illan päätteeksi (hän kertoi asian aivan itse, koska se vaivasi häntä liikaa). Kotona meillä ei silloin mennyt mitenkään erityisen hyvin. Olin juuri jäänyt työttömäksi, turhautunut ja jäkätin joka asiasta. Olin suutuspäissäni sanonut moneen otteeseen jättäväni suhteen ja pakannutkin vaatteeni. Todellisuudessa en ollut minnekkään menossa. En voisi lähteä, rakastan puolisoani aivan liikaa.
Nyt tässä on muutama viikko mennyt aivan sumussa ja itkien 😭 , en osaa tehdä mitään muuta kuin pyörittää asiaa päässäni.Töihin en haluisi mennä, ruoka ei maistu ja nukuttua en saa kuin muutaman tunnin kerrallaan, olen todella väsynyt. Tunteet menevät yhtä vuoristorataa. Hetken haluan jäädä, toisena haluan lähteä. En vain tiedä minne menisin. Miehenikin on epävarma itsestään ja siitä mitä haluaa! Hän toivoisi suhteeseemme taukoa, jotta voisi miettiä omia tunteitaan. Tauon jälkeen voisimme kuulema aloitaa sitten puhtaalta pöydältä, kun olisimme haudanneet vanhat asiat. Minä en taas taukoon olisi suostuvainen vaan haluaisin asiat puhua pois päviäjärjestyksestä, jotta saisimme jotain selkeyttä tilanteeseen. Puolisoni hokee kokoajan minulle ”En voi elää itseni enkä tekojeni kanssa kuinka voisin elää sinun kanssasi. Olen tehnyt sen mitä en koskaan uskonut tekeväni, satuttanut sinua pahimmalla mahdollisella tavalla.” Kyllä, satuttanut on, siitä ei pääse minnekkään. Ja vaikka ongelmia olikin en olisi voinut kuvitella hänen tekevän mitään tuollaista.😞
Jossain syvällä sisimmässäni en oli valmis antamaan ensimmäisen kunnon vastoin käymisen kaataa yli 5 -vuotta kestänyttä suhdettamme. Varsinkin kun mieheni on minulle kertonut ettei pidä tuohon toiseen yhteyttä. Olen kyllä saanut ristiriitaista informaatiota muualta. Haluaisin uskoa mieheni puheita, mutta en tiedä voinko luottaa! En ole halunnut häntä kahlita tunnustuksen jälkeen kotiin, vaan olen antanut mennä niinkuin ennenkin. Pelkään kuitenkin, että hän tekee sen saman aina uudelleen ja uudelleen. Pelkään, että kertomalla minulle hän haluaisi jättää minut, mutta on työntänyt eropäätöksen minulle. Emme ole saaneet asiaa keskusteltua läpi. Minulla on paljon kysymyksiä ja saamattomia vastauksia, jotta voisin tehdä oman päätökseni. Olemme olleet erossa nyt viisi päivää ja minua pelottaa hänen huominen kotiin tulonsa. Tarkoituksena olisi käydä ensimmäinen kunnon keskustelu tapahtuman jälkeen. En vain tiedä onko minusta siihen, voinko keskustella järkevästi kun olen palasina? Sen verran olemme puhuneet ettei puolisoni halua ulkopuolista apua vaikka minä olisin siihen valmis ja haluaisinkin jonkun purkamaan tätä vyyhtiä kanssamme. Haluaisin tehdä suhteestamme paremman ja vahvemman, mutta en tiedä onko meistä siihen ilman apua?!
Onni onnettomuudessa on se ettei meillä ole lapsia, joiden takia olisi pakko yrittää. Halu yrittämiseen tulee ihan minusta itsestäni. Olen sanonut miehelleni suoraan, että jos hän ei enää rakasta minua ja jos hän ei halua olla kanssani niin kertoisi sen suoraan. Saan aina vastauksen ” ei se ihan niin ole!”. En tiedä mitä hän hautoo mielessään, koska vastaus ei ole ihan yksiselitteinen. Olen epätoivoissani katsellut jo asuntoakin itselleni, kun tämä asian purkamattomuus tuntuu niin ylitsepääsemättömältä, mutta yhteisen kodin jakaminen tuntuu myös ennen aikaiselta. Onkohann tässä enää ylipäätään mitään järkeä, saati toivoa??? Mieheni mukaan toivoa on ja minäkin haluaisin niin uskoa. Haluaisin niin kovin saada tämän taas toimimaan. Mutta kuinka saisin taas luottamuksen palaamaan takaisin.
Onko samanlaisia kohtaloita, onko tässä enää mitään toivoia, voiko tuollaisen antaa anteeksi ja unohtaa? Voimmeko saada suhteemme ylipäätään toimimaan? Haluaisin vain rakastaa ja olla rakastettu.
Hei
valitettavasti minä en pysty sinulle kertomaan pääsettekö tuosta yli sillä itse painin saman asian kanssa. Minun mieheni jäi kiinni kesäkuussa kun hänen hoitonsa pakotti kertomaan minulle. Heillä oli kestänyt suhde viisikuukautta ja mieheni oli laittanut välit poikki tämän naisen kanssa niin sitten nainen suuttui siitä. No mieheni sopersi mulle tämänkin jälkeen mitä erilaisempia tarinoita tuosta suhteesta. Vaikka sanoin et nyt on viimeinen kerta kertoa totuus niin taas valehteli. Vihdoin sain tältä naiselta tarinan ja sit miehen tarinan lopullisen ja sit ne vihdoin kohtasi. Mieheni haluaa tehdä kaikkensa mutta mun täytyy myöntää et ei se kaikkea tee. Mä olin jo valmis antamaan anteeksi ja jatkamaan niin taas se aloitti sen ns normi elämän eli unohti mut. Sit kun sanoin et se ei kunnioita muo niin vastaus oli et "oonhan mä laittanut tiskit". Lisäksi mieheni sanoi kun kysyin et jos se toinen nainen olisi ollut luonteeltaan ihanampi ni olisiko mieheni jättänyt minut ja lapset niin vastaus oli että joo. Eli olen hänelle kakkonen.
Se mitä tällä omalla tarinalla halusin kertoa oli se että miehesi omatunto kolkutti paljon kun kertoi sinulle heti..minun mieheni ei kertonut vaan salasi loppujen lopuksi tätä suhdettaan kahdeksan kuukautta. Ja vielä olisi hiljaa jos tämä nainen ei olisi pakottanut kertomaan.
Lisäksi miehesi todella haluaa miettiä tulevaisuutta ja pohtia että onko jatkolla mahdollisuuksia vai ei...tässä vaiheessa vaikka se pahalta tuntuukin on hyvä miettiä mitä oikeasti haluaa ja onko tuleva elämä loppujen lopuksi samanlaista "pullaa" kuin ennen.
Itse käyn juuri kovaa kamppailua asian kanssa ja jotenkin olen jo luovuttamassa en halua olla ainainen kakkonen. Ja mieheni vaan haluaa pitää kiinni vaikka itse kaiken rikkoikin...
Voimia sinulle ja toivon että tää mun tekstini ei millään tavalla pahoittanut sun mieltä.
Jos miehenne kanssa päätätte jatkaa niin uskon todella että myös miehesi tarkoittaa sitä. Itse olen odottanut omalta mieheltäni tuollaista syvällisempää pohdintaa eikä pakoon juoksemista
Voimia sinulle 🙂🌻
Tosin kävi. Viime yönä kävimme pitkän kekustelun tästä kaikesta. Vaikeaahan meillä oli jo aikaisemminkin ollut,mutta tämä tuntuu nyt ylitsepääsemättömältä mieheni mielestä, hän vihaa itseää ja sitä mitä pystyi tekemään. Keskustelun lomassa hän kertoin petäneensä minua kuitenkin toisenkin kerran saman naisen kanssa. Murenin jälleen aivan täysin vaikka osasinkin tuota jo jotenkin odottaa. Eihän mieheni tullut viime viikonloppuna kotiin. 😞
Tulimme tulokseen, että jaamme kaiken yhteisen omaisuutemme ja olemme erillään toistaiseksi määrittelemättömän ajan. Ja jos joskus päätämme jatkaa aloitamme ns. puhtaalta pöydältä. Olen nyt aivan musertunut ja itkuinen. Haluaisin vain halauksia ja rakkautta!
Tämä todellakin pistää pohtimaan elämän tarkoitusta ja sitä missä se meni niin metsään tämä yhteiselo, että tässä näin pääsi käymään. Nyt en enää tiedä haluanko jäädä tälle paikkakunnalle jolle puolisoni töiden perässä muutimme vuosi sitten joulukuussa. Vai jatkaisinko matkaani jonnekin muualle?? 😑❓ Minulla alkaisi uusi työ ensi viikolla ja se ei oikein tällä hetkellä kiinnostaisi. Haluisin vaan mahdollisimman kauas pois tästä kaikesta 🤔
Hei katzie,
harmi että näin kävi.. Mun täytyy myöntää että silti mä nään tuossa sun viestissä jotain valoa.
Mulle tää oman mieheni halu jatkaa liittoa on piinaa. Itse on niin rikki ja toisen läsnä olo vain tuo mieleen sen kaiken mitä se on toisen naisen kanssa tehnyt. On varmasti hyvä että lopetatte tämän suhteen ja mahdollisesti joskus jatkatte yhdessä uudella suhteella.
Mä itse olen nyt neljän kuukauden aikana vaan ollu masentuneempi mitä pidemmälle aika vie. vaikka käydään pariterapiassa niin musta tuntuu että tää mies terapeutti on mieheni puolella. Rikkoudun kokoajan lisää. Nyt halusin itsekin asumus eron, jotta voin koota omat sirpaleeni. Ja sitten joskus kun olen ehyempi on helpompi miettiä asioita uudelleen ja rakentaa suhde uudelleen puhtaalle pöydälle.
Rikotulle pinnalle on niin vaikea luoda mitään pysyvää ja vahvaa...toivottavasti olen tässä oikeassa...sillä tottakai pelko oman liiton puolesta on se että mies todellakin lähtee toisen naisen matkaan kun pyysin asumuseron. mutta toisaalta se mies ei sitten oikeesti ole minulle tarkoitettu.
Yritä pysyä vahvana. Se uusi työsi voi tuoda uusia mahdollisuuksia ja hetkeksi pääset ajattelemaan jotain muuta 🙂👍
Omakohtaisena kokemuksena...tuli on työnsä tehnyt ja raunioille ei voi rakentaa, kivijalka on valettava uudestaan.
Sitä voi koettaa ja yrittää jatkaa, antaa anteeksi, mutta kun sitä on vaikea unohtaa!
Kuulostaa kovin tutulta... Meillä miehen kanssa on yhteisiä vuosia takana reilu kymmenkunta ja yksi lapsi. Vuosiin mahtuu kaikenlaista olen miettinyt mikä minussa on vikana kun pettää henkisellä ja fyysisellä tasolla(suudellut) ajoittan. Käyn töissä, hoidan kotia ja mieskin saa huomiota..ilmeisesti ei tarpeeksi koska hän vain toteaa jokaisen juttunsa jälkeen että on " oikeutettu " tekoihinsa. Seksiä meillä on 2-3 kertaa viikossa mielestäni aika hyvin? Mieheni on aika rivo suustaan se ei minua haittaa, mutta tuntuu ilkeältä kun kertoo kuinka vieraille naisille on kehunut esim. heidän perseitään. En ole mikään missi mitoissa oleva, mutta en kovin ylipainoinenkaan. Erosta mainitsee aika usein kun on jäänyt kiinni tekosistaan. Ihmettelen kovin, että miksi ei sitten hae eroa kun en ole hänelle mieluinen. Olen aika uupunut tähän tilanteeseen. Olen monia kertoja ehdottanut, että menisimme parisuhdeterapiaa, mutta hän toteaa aina samalla tavoin, hänellä on sellaiset työajat ettei voi mennä, se maksaa ja että ulkopuoliset eivät tiedä mitään. Mielestäni tilanne on se, että mieheni epäröi sitä että ulkopuolinen näkeekin tilanteen liiankin hyvin ja saattaa ehdottaa jopa eroa... Mikä tässä neuvosi?
Olisitko sinä oikeutettu tekemään samoin???
hei katzie, miten olet oikein jakellut???