Elämäni kamalin uusi vuosi takana! Viikko sitten sunnuntaina sain nimettömän puhelun, että miehelläni on suhde ja hän suunnittelee tulevaisuutta tämän kanssa. Mieheni kiisti kaiken, ikinä ei ole ketään toista ollut eikä tule, hän rakastaa minua ja niin pois päin… Pyysin nähdä hänen puhelimensa, jossei kerran ole mitään salattavaa. Hän suuttui ja sanoi sen olevan yksityisasia. Myöhemmin pitkän puhelimella pläräämisen jälkeen hän näytti sitä, oli poistanut kaikki viestit. Kuitenkin näin yhden nimen suosikeissa kärkipäässä. Kysyin siitä ja kyseessä oli kuulemma työkaveri. Silti tiesin siitä hetkestä että hänellä tosiaan on toinen! Keskiviikkona hän lähti ”salille” ja kirjoitti sieltä viestin jossa kertoi tulleensa perille. Viestin paikannin kuitenkin kertoi hänen olevan aivan muuaalla. Tostaina hän sitten otti puheeksi että nyt meidän täytyy jutella. Luulin jo hetken että nyt hän tunnustaa, mutta ei, hän ehdottikin että menee viikonlopuksi salille jossa voi yöpyä ja mietitään kumpikin asioita läpi ja maanantaina jutellaan parisuhteestamme perusteellisesti. Hän koko ajan painotti haluavansa jatkaa kanssani. Taas viesti ”salilta” tuli samasta paikasta kuin keskiviikkona. Tällöin soitin hänen keskiviikon ”alibilleen” joka hämistyi ja sanoi ettei ole keskiviikkona ollut mieheni kanssa. Nyt riitti minulle! Tiesin ettei mieheni siis edelleen ollut luopumassa toisesta naisesta. Lähetin tälle naiselle perjantai aamuna fb viestin jossa kerroin meidän tarinamme ja kaikki valehtelut joita miehelläni etenkin parisuhteemme alussa oli ollut PALJON! Pari tuntia myöhemmin mieheni soitti jäätävänä ja sanoi hakevansa tavarat pois.
Nyt odottelen häntä, pitäisi kuulemma keskustella. Mutta mistä? Mitä sanottavaa voi enää olla?
Olo on ollut koko viikon aivan kamala, en saa nukutuksi, en saa syötyä mitään, saan itku-raivokohtauksia ja toisaalta olo on turta.
Miten tästä ikinä selviää???
Voi rikottusydän. Olen todella pahoillani puolestasi. Tulin itsekin petetyksi ja jätetyksi, siitä on kohta puoli vuotta. Kaiva itsestäsi viha, tarvitset sitä että pääset yli shokkivaiheesta. Ole itsellesi armollinen, tuossa tilassa tulee sanottua ja tehtyä asioita, jotka eivät ole sinua itseäsi. Minä joudun edelleen antamaan itselleni anteeksi päivittäin ajatuksiani ja tekojani.
Tämä ei kuulosta nyt mielekkäältä, mutta tee kaikkesi, että viet OMAA elämääsi eteenpäin. Kuulostaa siltä, että olet menettänyt yhteyden mieheesi, eikä sitä kannata yritää palauttaa. Nyt omanarvontunto esille, viha tueksi ja selvitä käytännön asiat. Jos kodista muutto on mahdollinen, tee se. Helpotti minua suunnattomasti, en ole päivääkään katunut, vaikka olen kaunista kotiani ikävöinytkin.
Jos mies haluaa keskustella, vaadi tieto MIKSI. Ymmärtäminen helpottaa. On karua kohdata tosiasia, miehesi ei halua sinua eikä ole kiinnostunut elämästä sinun kanssasi. Se sinun tulee ymmärtää ja hyväksyä, ennen kuin pääset eteenpäin.
Tämä vain omasta kokemuksestani, teillähän voi olla täysin toisenlainen tarina.
Tsemppiä, kirjoita kuulumisiasi!
Hei 🌻🙂🌻
Olen todella pahoillani tilanteestasi. Samassa olin n. vuosi sitten sillä erotuksella, että mies ei ole toteuttanut eroaikeistaan, vaan kaikki riippuu nyt minusta: pystynkö jatkamaan liittoamme n. 3 1/2 kk:n uskottomuuden jälkeen.
Joinakin päivinä tuntuu siltä, että ero olisi ollut viisaampi ratkaisu mutta, kun takana on lähes 30 vuoden yhdessäolo, ei se niin helppoa ole.
Jouduin ja edelleen käyn ammattiauttajalle; niin puun takaa tämä asia tuli. Toki huomasin sen lähes heti suhteen alettua mutta mies sai aina jotenkin, välillä hyvin ilkeästikkin minut uskomaan siihen, että kuvittelen asian.
Tipahdin tosi ryminällä: sairastan kroonista, hankalaa sairautta ja uskoin mieheni tukevan minua. Toisin kuitenkin kävi.
Nyt ollaan välitilassa: asioita puhuttu mutta vielä en ole luottamusta saavuttanut täysin.
Oliko sinulla mitään aavistusta siitä, että jotain on pielessä?
Tapa, miten miehesi sinua nyt kohtelee, on julma. Minusta myös Sinua tulee kuulla ja Sinulla on oikeus tietää, miksi miehesi näin toimii?
Onko hänellä ennen ollut vastaavanlaisia juttuja?
Toivotan kovasti voimia Sinulle ja kehoitan hakemaan vaikka ammattiapua, että jaksat pahimman yli.
Sinulta vaaditaan paljon voimia asian käsittelyyn ja aikaa.
Lämmöllä Sinua ajatellen 🌻🙂🌻
Voi voi, tuska kun se on just tommosta.
Toivon, että haet apua itsellesi. Kriisikeskuksesta tai omalääkäriltä tai mistä tahansa, että et jää yksin kärvistelemään. Elämää on kaikkialla ympärilläsi ja varmasti löytyy mies, joka arvostaa sua ja itseään paremmin kuin hän.
Kuulostaa siltä, että miehesi ei ole sillä tavalla tolpillaan, että kykenisi edes myöntämään asioita suoraan sinulle tai kertomaan asioita silmästä silmään - hän pakenee toisen naisen syliin kenties tai jotain muuta, mutta pakenee. Ja pakenee niin kauan, kunnes ei enää voi tai halua, mutta se on hänen elämänsä kaaren jossain ties missä.
Tapahtumat ovat aika karutonta kertomaa, ja sulla olisi täysi oikeus tietää mikä on tilanne, mutta läheskään aina ihmiset eivät kykene niitä kertomaan, siis pettäjät. Tai eivät halua. Heilläkin on syynsä, miksi he niin käyttäytyvät, enkä puolustele nyt ketään, mutta kaikilla on omat vaikuttimensa, motiivinsa, ajatuksensa, tunteensa ja syynsä käyttäytymisen taustalla.
Joku tuossa yläpuolella sanoikin hyvän asian: Käännä katseesi hyviin asioihin itsessäsi, ystävissäsi, elämässäsi ja hakeudu niiden pariin. Hyvien ystävien ja muiden läheisten luo vaan nyt pois yksinolemisesta. Siitä alkaa pikkuhiljaa paraneminen, minulle kävi samoin, kolme kuukautta sitten olin romahduksen syövereissä ja nyt ystävien, ammattiavun, lääkärin antamien nukahtamislääkkeiden ja oman jälleenrakennustyön turvin ja osin myös eksän kanssa käytyjen muutaman keskustelun avulla olen jo hengissä ja katsomassa kohti oman elämän hyviä asioita ja kulkemassa niitä kohti.
Eksäsi on oma persoona ja toimii siten kuin pystyy ja osaa ja tahtoo. Sinä toimit omista näkökohdistasi ja nyt on tärkeintä pelastaa itsesi elävien kirjoihin ja pitää siellä. Voimia ja uskallusta sulle siihen, olet arvokas omana itsenäsi, vaikka yksi ihminen ei osaisi sitä arvostaa, eikä osaisi omasta krampistaan johtuen kertoa itsestäänkään mitään.
🙂👍🌻🙂🌻
Mietin vielä että tuossa ihan alussa en oikeasti vielä ymmärtänyt miten isosta elämänmuutoksesta on kyse. Ehkä sitä osasi varjella itseään... Sinä olet varmasti nyt shokissa. Hae apua, soita mielenterveysliiton kriisipuhelimeen jos ahdistaa liikaa.