Petetty ja ihan sekaisin
Olen ensimmäistä kertaa täällä.Oli pakko johonkin purkaa omia tunteita.Jos joku vois jotenkin auttaa.Olen seurustellut avopuolisoni kanssa 4 vuotta. Meillä on 2,5 vuotias tytär ja olen nyt 6kk raskaana. Olen ihan sekaisin, en tiedä mitä tässä pitäisi ajatella tai tehdä.😭
Eli sain alkukeväästä tietää, että mieheni on kirjoitellut jonkun naikkosen kanssa tekstiviestejä puolen vuoden ajan.Tää nainen oli samalla työpaikalla.Miehen mukaan nainen aloitti kaiken ja he eivät ole koskaan tavanneet kahden yms. Tää nainen kirjoitteli miehelleni kaikkee, et rakastan sua yms. paskaa. Ja mieheni ei kuulemma ole vastannut semmosiin mtään vaan on kirjotellut ihan yleisiä juttuja.Mieheni vakuutti, että rakastaa vaan mua ja ei halua menettää perhettään. Jopa itki, vaikka hänelle on aika vaikeeta ilmasta tunteitaan.Hän on vielä semmoinen ihminen, josta ei IKINÄ olisi voinut uskoa mitään tällaista. Häntä itseään on petetty edellisessä suhteessa. No päätin antaa viä mahdollisuuden ja tein paljon töitä, et aloin taas jotenkin luottaa.Tulin raskaaksi ja ajattelin, että elämä alkaa oleen mallillaan.
Nyt sitten vajaa viikko sitten paljastui, että tämä nainen oli kuulemma(siis mieheni puheiden perusteella)pari viikkoa sitten kirjoittanut jotain tyyliin mitä kuuluu ja mieheni pöljänä oli vastannut.Ja parin viikon ajan siis oli kirjoiteltu näitä mitä kuuluu viestejä.Minäpä reippaana tyttönä pirautin tälle naiselle ja yritin saada jotain selvyyttä mitä oikeasti on tapahtunut. Puhelu ei ollut pitkä, mutta se mitä tämä nainen sanoo on ihan eri mitä mieheni sanoo.🙄Mitä voin uskoa?
En saa tähän nyt ihan kaikkia ajatuksiani.Mut nyt siis pohdin, et mitä pitäisi tehdä.Rakastan miestäni todella paljon.Tai siis sitä miestä johon rakastuin.On niin vaikea uskoa hänestä mitään tälläistä.Kukaan joka hänet tuntee ei voi ymmärtää tätä.
Hän on aivan ihana isä. Suhteemme on ollut hyvä, emme juuri riitele eikä mitään ongelmia ole ollut. Mies katuu kaikkia tekojaan ja ei halua meitä menettää.Hän on aina sanonut haluavansa joskus naimisiin kanssani, mutta ei vielä. Nyt hän puhui jopa avioliitosta kanssani ja toivoi sen saavan minut jäämään.Olen sanonut sen olevan minulle tärkeä asia, suuri osoitus sitoutumisesta.Haloo, en tietty suostunut nyt mihinkään sellaiseen tässä tilanteessa.😝 Ollaan ens viikolla menossa pariterapiaan.Mies on hoitanut kaikki ajan varaukset ja kaikki ja on valmis tekeen mitä vaan, että saa pitää meidät. Surettaa todella paljon lasten takia. Toinen on kovasti isin tyttö ja toinen ei ole vielä syntynytkään. Pelkään tietysti tämän kauhean stressin vuoksi keskenmenoakin. Se olisi varmasti viimeinen niitti tälle suhteelle.
Apua, auttakaa.Mitä mun pitäisi tehdä?Mitä uskoa?Voiko tästä selvitä?😯🗯️
😭😭😭
Ikävä juttu. Järkytys on aina aika suuri kun tällaista tulee parisuhteessa eteen. Tiedän, että sekavat tunteet ja ajatukset vievät voimia. Kertomasi perusteella vaikuttaa kuitenkin sille, että teillä on todella hyvät mahdollisuudet päästä tästä eteenpäin. Jos miehesi katuu, haluaa tehdä kaikkensa että saisitte asiat kuntoon niin näkisin että se mahdollisuus kannattaa antaa. Miehesi voisi selvittää itselleen ja sinulle miksi näin on käynyt. Yhdessä voitte miettiä mitkä rajat suhteessanne on ja miten ne voidaan säilyttää. Sinulle voisi olla hyötyä käydä läpi pettymyksen ja vihan tunteet, kerro vaikka ihan suoraan miehellesi miltä tuntuu. Olen itse huomannut, että kun saa sanottua ne niin se helpottaa ainakin vähän.
Ehdottomasti voi selvitä. Jos haluatte. Mene sinne terapiaan, on selvää että mies tekee kaikkensa. Et tiedäkään kuinka moni nainen on sulle kateellinen, sun mies tajuaa virheensä ja suurin osa ei suostuis terapiaan vaikka miten painostais. Eli anna mahdollisuus. Teillä on rakkautta ja lapset. Te voitte päästä tuosta yli, mutta se vaatii yhteisen halun.
Kiitos kovasti kannustuksesta. Tuntui hyvältä huomata, että joku uskoo, että meillä on mahdollisuuksia.🙂 Tässä yritetään nyt mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Ollaan miehen kanssa puhuttu asioista aika paljon.Tai mä olen puhunut koko ajan ja saanut nyhdettyä miehestäkin jotain irti. Käytiin siellä terapiassakin jo kerran. Mua se ainakin helpotti, kun sai purkaa tunteitansa ja joku kuunteli. Sanoi mieskin keskustelun jälkeen, että on helpottunut olo. Ensi viikolla mennään ainakin vielä kerran asioista juttelemaan.
Asiat pyörii kuitenkin koko ajan mielessä. Ei edelleenkään oikein tiedä voiko miehen puheisiin uskoa, kun ei haluaisi tulla satutetuksi taas.Mutta mistäpä niihin miehen juttuihin saisi todisteita? Vuoristorataahan tää on näitten tunteiden kanssa. Olen kyllä tehnyt parisuhteen pelisäännöt selväksi ja mies tietää, että jos vielä mokaa, niin lähden varmasti. Haluaisin kuitenkin saada asiat jotenkin kuntoon ennen kuin vauva syntyy, koska se on jo itsessään aika rankkaa. Olen yrittänyt selittää miehelle ihan suoraan, että mitä haluan hänen nyt tekevän yms. On vaan aika vaikea sovittaa yhteen mun suunnattoman suuren tarpeen huomionosoituksille yms. ja tönkön mielikuvituksettoman miehen. Toisaalta mä olen tosi itsevarma, mutta toisaalta ajattelen olevani tosi arvoton ja turha, kun mulle voi niin helposti valehdella ja kohdella kuin roskaa. Huomasin tossa yksi päivä, että en ole masuvauvallekaan jutellut ollenkaan. Siinä sitten itkukurkussa juttelin ja pahoittelin, että kyllä äiti rakastaa ja odottaa sua kovasti. Toivottavasti tää stressi ei ole kovin paljon vaikuttanut pikkuseeen. Esikoisen kanssa ollaan tehty koko perheenä kaikkee kivaa yhdessä, että hänellä olisi mahdollisimman hyvä olla.
Siinä nyt tän hetkisiä tuntoja. Päivä kerrallaan eteenpäin..ehkä tätä kaikkee voi joskus katsoa taaksepäin ja ymmärtää, että elämä opettaa..😳